Kesäkuulumiset puutarhasta

Kultahumala kiipeämässä
Kultahumala aloittaa kiipeämisen harjateräksestä taivutettuun kaariporttiin.

Tämä on se aika, jolloin itselläni on kiire puutarhan hoidossa ja erityisesti siistimisessä. Toukokuussa elo oli vielä varovaisen odottavaa ilmojen ja kasvun suhteen. Kesäkuun alussa kasvihuone ja hyötytarha saivat vihdoin asukkinsa. Samoin lopullisen paikkansa löysivät ruukkuistutuksien daaliat ja pelargonit. Sitten odotettiinkin, että perennapenkeissä myöhäisimmätkin ”nousijat” saavat lehtensä kohti aurinko. Viime vuonna en merkinnyt kukkasipuleiden tai kasvien istutuspaikkoja muistiin, joten olen jälleen varsinaisen muistipelin äärellä. Mukavan yllättävä peli kaikkinensa.

Pienet asterit
Pienet asterit ja taustalla oleva "Mouse ear" kuunlilja ovat Mongolianvaahteran aluskasvillisuutta.

Uudet yhdistelmät

Totutusta poiketen kukkalaatikoissa hehkuvat varsin vahvat värit. Perinteiset siniset tai valkoiset lobeliat korvasin violetin-punaisilla lajitovereilla. Lisäksi hennot vaaleanpunaiset ahkeraliisat ja petuniat joutuivat väistyä punaisen tieltä. Laatikon keskellä kasvava pelargonian sain keväällä. Kasvin nimen kadotin kuitenkin jo ennen istuttamista. Varmaa kuitenkin on että kukinta ilahduttaa. Kasvit muistuttavat minua antajastaan, ja tämän pelargonian antaja on alan harrastaja.

Kukkalaatikot
Uudet yhdistelmät ja rohkeat värit. Kukkalaatikkoa täyttäessä hieman jännitti lopputulos, kun taimet olivat pieniä ja osa vasta nupuillaan.

Ruukkupuutarhan lumoissa

Punainen pelargonia
Drottning Ingrid

Uusien puutarhakasvien hankinnassa olen ollut todella maltillinen. Myymälöissä käydessäni mielenkiinto on kohdistunut ruukkupuutarhan kasveihin, joilla nyt täytän terassin lattiaa ja ulkoportaiden askelmia. Vanhanajan hehkuvan punaisen pelargonin parina on kuvassa Drottning Ingrid. Drottning Ingrid on tanskalainen vastine ruotsalaiselle Mårbackalle, johon se usein sekoitetaan. Drotting Ingridissä kukat ovat pienemmät ja enemmän kerrannaiset. Steriilit heteet ovat Mårbackan pelargonilajiketta kapeammat, eivätkä ne ole ruosteenpunaiset.

Dinnerplatedahlia Vancouver
Keväällä istutin kolme lautasdaalia, joista ensimmäisenä kukkaan ehti Dinnerplatedahlia Vancouver. Vuoroaan odottavat "Kiev" sekä "Akita".

Jonkin näköistä ”hurahtamista” olen kokenut kaktus- ja dinnerplate- daalioiden kanssa. Onnistuin viime vuonna talvettamaan kukkien juurakot kuivassa, lämpimässä varastossa sanomalehtiin käärittynä.  Muutaman daalia-pakkauksen hankin jo keväällä, ja niistä ensimmäinen ihanuus on juuri avannut kukkansa. Eilisen kauppareissun yhteydessä kokoelmaa sai yllättävän ja täysin suunnittelemattoman lisän poistomyyntien löydöistä. Kukintaa en näille myöhässä istuttamilleni daalioille edes odota. Tärkeintä on saada juurakot kasvamaan ja vahvistumaan.

Kasvupyrähdyksiä ja vallanvaihtoa

Kukkia polun varrelta
Kukkapenkkien välissä kiemurteleva polku on kasvamassa umpeen.

Kasvien kohdalla saa olla tarkkana, ettei voimakaskasvuinen naapuri tukahduta uutta tulokasta jo alku metreillä. Kukkapenkkejä kierrellessäni olenkin miettinyt, pitäisikö hennommat ja hieman harvinaisemmat perennat siirtää omaan penkkiinsä. Tällä hetkellä penkeissä olevien kasvien jaottelu perustuu enemmän kasvien kokoon, väreihin ja siihen että harvinaisuuksien on ollut tarkoitus toimia ns. katseenvangitsijoina. Jokin muutosta nykyiseen jaotteluun täytyisi kuitenkin tehdä, että hankitut kasvit säilyisivät paremmin.

Polun varrelta
Tiivistä yhteiseloa tälläkin suunnalla.

Pienet erilaiset ihanuudet

White feather kuunlilja

Kuunlilja on ”White Feather”, on hieman erikoisempi. Aloittaessaan kasvuaan sen lehdet ovat valkoiset. Kasvun jatkuessa lehdet vihertyvät, ja muuttuvat lähes mitään sanomattomiksi.

Jalkalehti "Dotty Spotty", jos nimettömän kasvin tunnistus on onnistunut.

Tämä jalkalehti löytyi kirpputoritapahtumasta. Kasvi on ollut minulla jo kolmisen vuotta. Kuvassa ensimmäinen kukka, jonka keskelle muodostuu siemen.

Sunnuntai 5.heinäkuuta 2020

Ampiaisyrtti kukkapenkissä
Sadetta odottamassa sinisenä kukkiva ampiaisyrtti sekä luonnonsaniainen.

Heinäkuun 5.päivä vietetään maanlaajuisesti avoimien puutarhojen päivää. On helppo uskoa että useat harrastaja tietävät jo mitä tämä tarkoittaa. Antoisaa ja idearikasta sunnuntaita!

Kohopenkkejä, kompostointia ja mustaa kultaa

Kasvimaan tekeminen metsäiseen pihaan

Pystykiurunkannus
Pystykiurunkannus " Beth Evans".

Yksi pihamme aurinkoisimmista ja lämpimimmistä paikoista sijaitsee kivikkoisessa metsänrinteessä. Vaikka paikan maasto asettaa omat haasteensa viljelemiselle, löytyy tästä hyviäkin puolia. Erityisesti sijainti talon läheisyydessä helpottaa kasteluveden saatavuutta. Maaston haasteellisuuden takia kohopenkeistä tuli ainoa järkevältä tuntuva tapa toteuttaa uusi kasvimaa. Myös lisääntyvälle kasvijätteelle tarvittiin uusia sijoituspaikkoja.

Kevätlinnunsilmä
Kevätlinnunsilmä muodostaa kasvupaikalleen tiheän mattomaisen kasvuston.

Kohopenkit

Kasvimaan kohopenkkien reunat on tehty kuorituista männynrungoista. Reunojen sisäpuolelle naulattu sokkelilevy estää mullan valumisen runkojen väleistä.  Penkkien pohjalla on reilu kerros risuja, ja niiden päälle asetettuna kaksinkertainen katekangas. Lopuksi kohopenkin vapaana oleva multatila täytettään ostomullan, hiekan ja kasvuturpeen seoksella. Itsetehty multaseos kalkitaan, sekoitetaan huolella ja kastellaan kevyesti ennen siementen kylvöä.

Tämä kohopenkki on jaettu kahteenosaan. Pienemmässä osassa säilytetään kasteluvesille tarkoitettua saavia. Penkin pitkälle sivulla on istuinpenkki, joka toimii myös apupöytänä.

Kompostointia kasvijätteestä ja siipikarjan lannasta

Kompostoinnissa käytän puutarhajätekompostia. Komposti koostuu risuista, ruohosilpusta, kasvijätteestä, oljista, kuiviketurpeesta ja -puruista sekä siipikarjanlannasta. Taloudesta tulevia ruokajätteitä en kompostoi hiirien ja rottien pelossa. Ankkojen ja hanhien ruokapaikalta haravoin ylimääräiset ruuat omaan roskapussiin. Siivekkäiden käytössä on myös oma tuhoeläinverkolla varustettu komposti.

Poimulehti
Poimulehti toimii hyvänä somisteena kompostipenkkien reunoilla.

Jyrsijäverkko ja sen käyttö kompostissa

Tuhoeläimiltä suojattu komposti
Tämä vajaa 3 metrinen komposti on jaettu kolmeen osaan väliseinillä.

Tuholaisilta suojattu komposti rakennettiin vanhoista kuljetuslavoista. Kuljetuslavan pohjaan on ensin naulattu mansikkakangas, ja sen päälle pienisilmäinen jyrsijäverkko. Mansikkakangas päästää liikaa kosteutta läpi, mutta estää pienempien murusten tippumisen maahan. Kompostin seinät on tehty vanhasta laudasta ja niiden sisäpuolta sekä kehikon päällys on katettu jyrsijäverkolla. Verkon yläpuolella sateelta suojaa irrotettavissa oleva pelti.

Lähikuva kompostin rakenteesta
Kompostin alaosassa on irrotettava luukku tyhjennystä varten.

Ilmaista multaa maatuvista aineista ja lahopuusta

Kiurunkannus
Perinteinen kiurunkannus lisääntyy itsekseen ja muodostaa laajoja kasvustoja.

Metsäpuutarhassa lahoavien puiden rungoista voi rakentaa uusia kohopenkkejä maastoon. Uutta penkkiä tehdessäni valitsen paikaksi kaikkein kivikkoisimman kohdan, jonne hahmottelen mielessäni penkin koon sekä muodon. Seuraavaksi poistan paikalta aluskasvuston. Sitten täytän puiden rungoilla kivien välit ja kuopat, niin että paikkaan saadaan tasainen pohja tulevalle kohopenkille. Puiden runkojen päälle kasataan kompostoitavaa kasvijätettä tuomaan korkeutta. Kun tarvittava korkeus on saavutettu, kasa tallotaan matalaksi, peitetään hiekalla ja kastellaan. Viimeisimmäksi kerrokseksi penkkiin multaa ja kasattu penkki peitetään mansikkakankaalla sekä kastellaan kevyesti. Olen kasvattanut kompostipenkissäni ensimmäisenä vuotena kurpitsaa. Syksyllä kurpitsoiden jälkeen istutin penkkiin punaherukkaa ja talvivalkosipulia. Koska penkissä ei multaa ole paljoa, kannattaa istutusvaiheessa lisätä reilusti kunnollista multaa istutuskuoppaan. Mansikkakankaan tarkoitus on nopeuttaa lahoamista, pidättää kosteutta sekä estää rikkaruohojen kasvaminen.

Kompostikehikot
Kasvijätteen kompostointia
Talvivalkosipuli
Syksyllä valmistuneessa kompostipenkissä kasvaa talvivalkosipuli.

Testipenkkiä tekemässä

Lahopuut hyötykäytössä
Lahopuiden hyötykäyttöä. Penkki tehdään kivikkoiseen maastoon ja käytävät tasaiseen paikkaan. Tämä on toimiva ratkaisu jos penkkien välissä on tarkoitus käyttää kottikärryjä.

Tämän 2×4 metrisen penkin alaosassa on reilu kerros puunrunkoja. Runkojen päällä ruohosilppua, olkea ja hiekka-multa -seosta. Ensimmäiset 3 vuotta penkissä kasvoi perunaa. Perunan noston jälkeen penkki muokattiin, peitettiin mansikkakankaalla ja siihen istutettiin mansikkaa.

Mansikkamaa
Pienen pienet mansikantaimet ovat selvinneet ensimmäisestä talvesta.

Jos luonto ja viljelyn ekologisuus kiinnostaa, saatat löytää hyviä vinkkejä permakulttuurista.

Kesäkanoja meilläkin

Herra Nousiainen ja 3 kanarouvaa

Kukko ja kana
Komea Ilmajoen kantaa oleva kukko. Rouvien värityksestä löytyy niin ruskeaa, mustaa kuin eri värisekoituksiakin.

Vuosi oli 2014, jolloin maaseudun elämästä oltiin nautittu 4 vuotta. Suomessa kanat ja puhdas luomuruoka tulivat päivän otsikoihin. Täälläkin paikallislehdessä julkaistiin juttu kotitarvekanalasta ja sen helposta hoidosta. Yleensä en tee yllätyspuheluita tuntemattomille ihmisille, mutta sinä keväänä aloitin omat soittoni. Soitin lehtijutussa esiintyneelle naiselle kysyäkseni lisätietoja, ja mahdollisuuksia vuokrata muutama kesäkana. Tämän soittamani puhelun kesto oli kunnioitettavat 52 minuuttia, ja se johti minut oman kana- ja siipikarjaharrastukseni pariin.

Kana
Hyvin utelias Hilda-kana.

Koska vakaa tarkoitus oli hankkia vain kesäkanoja, saatiin tämä projekti nopeasti alkuun.  Takapihalta löytyi jo käyttämättömäksi jäänyt koira-aitaus koppeineen. Kyllä meillä koiria edelleen oli, mutta hiekkapohjainen aitaus paikassa, josta ei näy kunnolla ympäristöön, ei ollut toimiva ratkaisu. Varsin pienillä muutoksilla koirankopista tehtiin kanakoppi, ja aitaukseen lisättiin orsia kanojen istumapaikoiksi.

Ryhmäkuva kanoista ja kukosta

Kesäkuun alussa kanala sai uudet asukkaansa, 3 kanarouvaa ja kukko Herra Nousiaisen. Sanomattakin lienee jo selvää, että tässä vaiheessa kesäkanat olivat muodostuneet minulle kesällä tulleiksi kanoiksi, eivätkä syksyllä palautettaviksi ”lainahöyheniksi”.

Ongelmia tuotannossa

Luomumunien tuotanto kesäkanalassa käynnistyi hitaasti, hyvin hitaasti. Kuukausien edetessä selvisi, että yksi kanoistamme oli vanha rouva, joka muni harvakseltaan. Toinen kanoista kyllä muni, mutta ongelmaksi muodostui kolmas, munia rikkova ja syövä kana. Koska oman kanalan munien tuotantoa piti parantaa, päätin sijoittaa hautomakoneeseen, ja hautoa muutaman kelpo kanan ratkaisuksi ongelmaa. Konehaudonta itsessään onnistui hyvin. Seitsemästä koneeseen laitetusta munasta viisi kehittyi. Hyvä tulos, mutta kun koko ”revohka” olikin kukkoja. Koska ongelma ei ratkennut heti, päätin uusia haudonnan. Toisella kerralla viidestä kuoriutujasta kolme oli kukkoa ja kaksi kanaa. Tähän tulokseen olin tyytyväinen. Yleensä kanat kyllä hautovat itse munansa, mutta poikkeuksiakin näkyy löytyvän.

Tipujen tiivis tunnelma. Vastakuoriutuneet tiput tarvitsevat ylimääräistä lämpöä ennen kuin varsinainen höyhenpeite muodostuu. Yleensä lämpö saadaan joko tarkoitukseen suunnitellusta lämpölampusta tai -levystä. Tässä tipujen esiasuntona toimii akvaario ja lämpö tulee yläpuolella olevasta levystä. Vanha froteepyyhe lattialla estää jalkojen luisumisen.

Kesäkanojen talvikanala

Kanala ja ankkala
Kanala on yhdistetty verkoitettuun aitaukseen. Kanoilla on tiloissa vapaa kulku. Takaovi rakennettu kahdesta erillisestä osasta, jotka voidaan yhdistää salvalla toisiinsa. Rakennuksen seinustan kaapissa tila kuivikepaalien säilyttämiselle.

Kanaharrastuksen jatkuessa aiheelliseksi tuli lämpimän talvikanalan rakentaminen. Onneksi koira-aitauksen kulmaan oltiin talon rakentamisvaiheessa vedetty ylimääräinen sähköjohto. Aitausta ei siis tarvinnut siirtää. Riitti kun siirsi vieressä ollutta työkaluvarastoa sen kymmenen metriä, jolloin varastosta tuli osa aitausta. Helpolta kuulostava homma, mutta todellisuudessa työläs. Villoitetussa talvikanalassa kopin alaosa tehtiin ruskeasta vesivanerista. Yläosaan puolestaan kiinnitettiin vanhat valkoiset kaapinovet, tuomaan lisää valoa sekä tilantuntua. Valaistus kopissa hoidettiin ajastimella ja lämmitys patterilla. Jo kanalan rakennusvaiheessa halusin saada kanalasta ja aitauksesta viihtyisän. Kun talvella hoitaa eläimiä on huomattavasti itselle mukavampi mennä tilaan, jonka käyttötarkoitusta on mietitty ja johon on nähty vaivaa. Niin ikään aitaus on väritykseltään pyritty saamaan osaksi puutarhaa, ja muita pihan rakennuksia.

Talvikanalan sisätila on jaettu kahteen osaan. Suurempi alue eli noin 5 neliötä on varattu eläimille ja 1 neliö ruoka-astioille. Kanalan koristelussa kannattaa harkita millaisia somisteita tilaan tuo. Eläimistä ja kuivikkeista lähtevä pöly voi tuoda yllätyksen. Kanalan lämmityksessä turvallisin vaihtoehto on pölyltäsuojattu patteri.
Kanat orrella
Yön kukko ja kanat nukkuvat orrella. Orren alapuolella on laatikko, joka helpottaa kananlannan keräämistä. Tässä kuvassa kanojen orsia ei vielä ole pyöristetty. Orret pyöristetään, jotta kanan jalkojen ote pysyy luonnollisena.

Uudet asukkaat

Kanojen kanssa touhuillessa kului vuosi. Seuraavana keväänä mielenkiinto kohdistui ankkoihin, jotka munivat kanojen tapaan, mutta eivät ole kylmälle läheskään yhtä arkoja. Niin pihaan muuttivat ensimmäiset ankat; Pirkko, Pertti ja Viiru. Nyt kun siivekkäiden kanssa eloa on takana useampi vuosi, olen jo luopunut kanoista kokonaan. Ankat onnistuivat jo ensi kohtaamisella valloittamaan sydämeni.  Myöhemmin ankkojen seuraan on liittynyt hanhipariskunta, vastaamaan niin ikään munimisesta, puutarhan lannoituksesta sekä elävyydestä.

Ensimmäiset ankat
Kuvassa ankkakolmikkoon on liittynyt neljänneksi jäseneksi Inkeri. Ankkojen varsinainen tehtävänä on pitää ojat puhtaina ja estää vesikasvien leviäminen.

Jos arvioin rehellisesti tähän harrastamiseen kulunutta aikaa, rahaa tai muuta panostusta, niin eihän tässä mitään järkeä taida olla. Vaan miksi harmistua miettimällä moisia, paljon tästä on itselle saanutkin. Alussa tietoa eläimistä ja niiden pitämiseen vaadittavista luvista/ilmoituksista tuli hankittua mm. harrastajaryhmistä sekä ruokaviraston sivuilta. Myöhemmin, kun eläintenpito kävi tutuksi, pystyikin siirtyä opettelemaan lantakompostointia puutarhan hyväksi.

Niityllä hanhilapsia
Hanhilapset Pauli ja Rähinä ulkoilemassa niityllä.

Multi-taskaajan kevättyöt

Tee oikeita töitä oikeaan aikaan

Tumma jouluruusu
Tämän punertavan jouluruusun löysin joulukukkien joukosta. Kukka selvisi kasvivalon turvin kevääseen ja istutus perennapenkkiin onnistui.

Hiljalleen kevät on onnistunut sulattamaan lähes kaiken lumen ja kevättyöt pääsevät alkamaan. Suurimmat siistimiset suoritan jo syksyllä. Talven jäljiltä maahan on kuitenkin tullut oksia, käpyjä ja lukematonmäärä neulasia haravoitavaksi. Samalla myös pihan laitamat kaipaavat siistimistä. Kukkapenkit tarvitsevat lisämultaa, kalkkia ja lannoitteita. Tämä on se ajallinen vaaranpaikka, jolloin yleensä sorrun ns. ”multi-taskaamiseen”. Tunnistan käytökseni, jossa vaeltelen päämäärättömänä ympäri pihaa useamman kerran päivässä. Aloittamani työt keskeytyvät milloin minkäkin pihan aistiärsykkeen vuoksi. Illalla sitten lihassärkyjen lomassa harmittelen heikkoa keskittymiskykyäni. Vakaana päätöksenä hoitaa homma loppuun seuraavana päivänä.

Mullan puuttuminen maksaruohon juurilta
Tarkistaa kukkapenkkien multatilanne. Syksyllä siirrettyjen perennojen juuret ovat usein näkyvillä.

Kevätkävelyiden ohessa tulee suunniteltua myös tehtävälistaa tuleville kuukausille. Tämä vuonna aion perehtyä kastelujärjestelmiin, lisätä hyötytarhan pinta-alaa sekä viimeistellä autotallin kivistä tukimuuria. Lisäksi pihan laitamalla vuosia seissyt rankapino saa muuttaa muotoaan. Vanhoilla suojaamatta jääneillä puilla ei enää ole lämpöarvoa takkapuina, mutta ehkäpä ne kelpaavat pihan tilanjakajaksi tai aidanteeksi.

Vuorenkilpien siivous
Herttavuorenkilvet siistittynä.
Vuorenkilpi
Kukintaa viime vuoden toukokuulta.

Kevätkylvöt ovat edenneet aikataulussa. Ainoastaan tavallisten ja suippopaprikoiden kanssa on ollut ongelmia. Kuukausi sitten kylvetyistä paprikoista ainoastaan 4 on itänyt ja nekin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa. Mahdollisesti nämä kuivaamani ja säilömäni paprikansiemenet ovat vanhentuneet. Toki aikaa on vielä uusintakylvöä varten.

Ohje pistokaslisäykseen

Ota kasvista pistokas, leikkaamalla pistokkaan alapää viistoon, lehtihangan alapuolelta. Käytä leikkaamisessa terävää veistä. Poista pistokkaan alimmat lehdet. Tee multaan reikä ja työnnä pistokas juurtumaan. Hennot pistokkaat tarvitsevat kasvualustassaan enemmän puhdasta hiekkaa kuin tukevammat. Puumaisille pistokkaille sopiva kasvatuslämpötila on 13-16 astetta. Hennot pistokkaat viihtyvät noin 18 asteessa. Suojaa pistokas esimerkiksi muovipussilla tai kuvulla. Pidä pistokkaat tasaisessa kosteudessa ja poissa suorasta auringonvalosta. Pohjalämpö esimerkiksi patterin päällä on pistokkaille eduksi.

Pelargonian pistokkaat
Pelargoniapistokkaiden rivistö olohuoneen ikkunalaudalla.
Rosmariinin pistokas
Lisäämisen kohteena erittäin tuoksuva puuvartinen rosmariini.

Tämän kesän ruukkuistutukset taitavat hoitua koristedaalioilla, kannoilla ja pelargoneilla. Nämä kaikki ovat löytäneet tiensä lähes puolivahingossa esikasvatukseen. Hyvä niin, koska kyseessä ovat varastossa talvehtivat lajit. Jos näistä kasveista onnistuisi rakentamaan pysyvämmän rungon, voisi istutusta täydentää vuosittain erilaisilla kesäkukilla.

Värinokkonen
Huonekasvina talvehtinut värinokkonen löytää paikkansa pihan kesäkukkaruukuista.
Kukkaruukut
Kaktus- ja lautasdaaliat kasvatuksessa. Sekoituspussien sisältö tarjoaa hyviä yllätyksiä.

Aina on aikaa muutamalle kuvalle

Mahonia
Mahonia (Mahonia aquifolium) on pitänyt syysvärinsä. Jos tarkasti katsoo saattaa keskellä ehkä nähdä pienen nupun; ensimmäisen sellaisen.
Sinivuokko
Viime kesänä saamani sinivuokko on selvinnyt talvesta.
Tulppaanien raidalliset lehdet
Ilo tavata. Raitatulppaani "Red riding hood".
Leskenlehti
Leskenlehti on kukkinut I vyöhykkeellä tammikuussa. Vyöhykkeellä IV kukintaa saatetaan nähdä huhtikuussa.

Huomasin että valokuvatessani otan usein makrokuvia. Johtuukohan tämä siitä että pihatöissä kasveja tulee usein katsottua juuri tästä näkökulmasta?  

Upea tulppaanipuutarha

Keukenhof ja lupa muistella

Selatessani tietokoneen vanhoja tiedostoja löysin matkakuvat Hollannin Keukenhofista vuodelta 2016. Mikä olisikaan parempi puutarhaharrastajan vierailukohde keväällä ennen kotimaan ”kisakauden” alkua. Matka-ajankohtamme sijoittui maaliskuun lopulle, jolloin puutarha oli kerennyt olla vain muutaman päivän avoimena. Parhaimman kukinnan kannalta ajankohta oli hieman liian aikainen sinä vuonna. Jos uudestaan menisin, koettaisin tähdätä lentoni huhtikuun puoleen väliin. Mitään täsmällistä matkustusaikaa ei kukaan voi sanoa, koska kaikki riippuu vuosittaisesta kevään etenemisestä.

Hyasintit
Patsaat tulppaanimeressä

Paikkana Keukenhof on sen verran suuri, että matkustaa sinne sitten kauden alussa tai lopussa niin nähtävää varmasti on. Ulkotilan istutusalueiden ylläpidossa ja huollossa huomioidaan turistit ajankohdasta riippumatta. Keukenhofissa on myös suuria sisänäyttelyhalleja, joihin luodaan erilaisia kukka-asetelmia. Yhdestä tällaisesta hallista löytyi oikea tulppaanilajikkeiden meri. Tässä hallissa kerran käytyä ei kenenkään enää tarvitse miettiä mitä lajikkeita syksyllä istuttaisi. Isot kukkivat istutusalueet kun oli jaettu lajikkeittain, eli jokaisen kävijän mieltymykseen löytyi sopiva tulppaani. 

Kurkistus näyttelyhalleihin

Amaryllisistutukset
Kukko somistus

Uutena ideana vierailulta jäi mieleen esimerkiksi eriväristen krookusten istuttaminen suunnitellusti kuvioon. Yleensä itselläni krookukset tulee istutettua summittaisesti etupihan nurmikkoon. Kuvio varmasti toisi ryhtiä, ja kiinnittäisi katsetta paremmin haluttuun suuntaan.

Krookukset

Toinen kokeilemisen arvoinen idea on sipulikasvien istuttaminen päällekkäin kolmeen eri syvyyteen. Tällä tavoin kukintaa saadaan pidennettyä yli kuuteen viikkoon. Tässä mallissa alimmaiseksi laitetaan myöhään kukkivia tulppaaneja 20 sentin syvyyteen. Niiden yläpuolelle kymmenen sentin syvyyteen tulee alun ja lopun väliin sijoittuvat kukkijat kuten hyasintit ja hieman aikaisemmat tulppaanit. Ylin kerros puolestaan muodostuu aikaisista narsisseista, krookuksista ja kevätkirjotähdistä. Istutussyvyys ylimmäisellä kerroksella on vain 5 senttiä maan pinnasta.

Kirjavalehtiset tulppaanit
Punaiset tulppaanit

Matkustaminen itse Keukenhofiin on helppoa. Omatoimimatkaajat pääsevät puutarhaan mm. linja-autolla suoraa Schipholin lentokentältä. Bussien lähtöpaikka löytyy vaivatta seuraamalla viitoitusta ja suurta tulppaanifiguuria lentoaseman seinustalla. Puutarhaan järjestetään myös opastettuja kierroksia, joiden kesto pyörii muistaakseni neljässä tunnissa. Jos valitset omatoimimatkailun ja lähdet lentoaseman pysäkiltä, suosittelen matkustamista mahdollisimman aikaisin. Vaikka linja-autoyhteydet toimivat non-stop, niin matkustajien määrä kasvaa huomattavasti päivän edetessä.

Kottikärryt puistossa
Puutarhurit

Jos tulevaisuudessa on mahdollista uusia vierailu tässä upeassa tulppaanipuutarhassa, niin saattaisin hyvinkin sen tehdä. Näytteelle asettajat esittelevät vuosittain uutuuksiaan ja sisähallien teemat vaihtuvat, eli pitkästymään ei pääse. Matkatoiveita elätellessä, otan ensin kurkistuksen tämän keväiseen kukintaan.

Keukenhofin krookukset
Klikkaamalla kuvaa pääset Keukenhofin virtuaaliseen maailmaan

Viherkasvit osana pääsiäissomistusta

Harrastajan lupa vapaaseen tyyliin

Pääsiäismunat
Pääsiäisen kunniaksi ilmakasvit eli tillandsiat on siirretty lasikuplistaan keramiikkavadille. Koristelut tehty tyhjillä munankuorilla, valkoisilla höyhenillä sekä suklaamunilla.

Pääsiäinen. Tässä vaiheessa kevättä olohuoneen lipaston päällys on täyttynyt erilaisista itselleni värikkäistä tai muuten vain eksoottisina pitämistäni huonekasveista. Valaistus on hoidettu kiinnittävällä kasvivalonauha lipaston yläpuoleisen seinähyllyn alapintaan. Kokemukseni puoltaa tätä ideaa, varsinkin kun viherkasvit voidaan sijoittaa ryhmiksi koko tason 1,60 sentin pituudelta. Jos tällaista kasvien keskittämisen mahdollistavaa paikkaa ei olisi, saattaisivat vihreät ihanuuteni olla linkoutuneena huoneen seinustoille, tasoille ja ikkunalaudoille. Eihän tässä perinteisessä sijoittelussa vikaa ole. Jos kukkia kuitenkin halutaan käyttää katseen vangitsijoina, niin isommat oikein mitoitetut kokonaisuudet toimivat paremmin.  Sama periaate toimii ulkona ja sisällä.

Sulassa sovussa. Kasvivalon alta löytävät paikkansa mm. flamingo- ja eliaksenkukat sekä pilkkulehdet ja pelargonianpistokkaat.

Toinen hyväksi havaitsemani kasvivalon paikka on keittiökaappien alla. Yleensä keittiössä työskennellessä käytetään lisävalona tasojen yläpuolella vanhaa loisteputkea tai led-nauhaa, joten miksei siellä käytettäisi kasvivaloa? Yrttien käyttöhän tapahtuu keittiössä, ja talviaikaan tälle valolle todellakin on tarvetta. Jos asiaa mietitään taustavalon kannalta, voidaan valintaa tehdä myös valaistun leipälaatikon tai yrttiruukkujen välillä.  

Valkoiset tulppaanit

Pääsiäiskukkia olen ostanut tänä vuonna todella vähän. Etuoven viereisestä rautapadasta löytyy kyllä perinteinen asetelma ruukku- ja perunanarsisseja, vaan siinäpä se. Sen sijaan kotiini sisälle tuomissani kukissa päädyin valkoisiin tulppaaneihin ja pagodipuuhun (Sophora prostrata ”Little baby”). Tuon pagodipuun hoitamiseen tutustun tarkemmin, sillä hennot ja minimaaliset lehdet saattavat olla merkki erityishuomiosta.

Asetelma pagodipuusta ja lankaköynnöksestä. Taustalla höyhenkrassi.

Tokihan aion juhlistaa pääsiäistä kukilla ja koristeilla. Tällä kertaa se tapahtuu juurikin somistamalla jo olemassa olevia kasviryhmiä sekä vaihtamalla kasvien paikkoja. Haastetta saattaa toki tulla värien kanssa. Punaisten ja vihreän yhdistelmää, kun ei helposti koe pääsiäisen väreiksi. Mielenkiintoista siis nähdä voidaanko mielikuva saada aikaan esineillä tai koristeilla.

Pääsiäisasetelma
Keltainen varpu

Paikallisia perinteitä

Täällä Pohjanmaan suunnalla pääsiäinen mielletään ehkä hieman eri tavalla kuin eteläisimmässä osassa maata. Etelä-Suomessa palmusunnuntaihin kuuluvat virpojat, kun taas täällä pohjoisempana lapset kiertävät pääsiäislauantaina trulleina. Pohjoisen Trullit ja pääsiäiskokot liittyvät siis enemmän pakanoihin ja noitiin kuin uskontoon.

Valkoiset narsissit
Vielä hieman on maltettava. Pihalla kukkiva orkkideanarsissi (Narcissus triandus "Thalia") on hurmaava valkoisine nuokkuvine kukintoineen.

Pääsiäiseen kuuluvat myös erilaiset loitsut. Antto Laiho kertoo eräästä puutarhaharrastajille sopivasta keinosta kirjassa Wanhan kansan merkkiväivät, Karisto 2001

Lanta pilataan toisen talon navetassa ja sen voima siirretään omaan navettaan, kun Pääsiäisaattona otetaan kaksi kuusen oksaa toisen talon navetasta ja viedään ne omaan navettaan. 

Näillä suunnitelmilla ja mahdollisilla vinkeillä kohti pääsiäistä 2020.

Kevätkylvöt ja kasvihuoneen suojatit

Tammikuun loppupuolella siinä 28.päivän kohdalla havahdun yleensä lintujen lauluun. Pääni kallistelee ja kiertyy puolelta toiselle etsien pakkasta uhmaavaa laulajaa. Yleensä etsintä on turhaa, ja ääni katoaa lumen pölähdykseen kuusen oksilla. Vaan mitä tekee mieli? Se on siirtynyt jo sisälle, ja muistelee viime vuoden ylijäämäisiä siemenpusseja. Vuosien vieriessä kärsivällisyyteni on parantunut enkä lukeudu enää ensimmäisten chilien kasvattajien joukkoon. Helmikuun taimikasvatukset keittiönikkunalla rajoittuvat pääasiassa herneenversoihin ja kaupan yrttiruukkuihin.

Hanhenmunat
Hyvän munakkaan aineksina hanhenmunat, kuivattu chili ja tuoreet yrtit. Hanhenmunalla on painoa noin 180g eli koko on 2-3 normaalia kananmunaa.
Herneenversot
Herneenversot aloittavat taimikasvatuksen. Ne tuovat mukavan lisän voileipien ja salaattien makuihin. Kasvatuksessa kannattaa käyttää luomuherneitä.

Kylvökalenteri muotoutuu käyttäjänsä tarpeiden ja toiveiden mukaan

Oma kylvökalenterini jakautuu neljään osaan. Maaliskuussa istutan tomaatteja ja paprikoita. Huhtikuussa erilaisia kaalilajikkeita sekä samettikukkia. Toukokuussa puolestaan multaan pääsevät kasvihuone- ja avomaankurkut, kurpitsat sekä krassit. Tämä listaus saattaa tuntua varsin maltilliselta istuttamiselta, mutta kyseessä onkin kylvöjen perusta. Istutuksiin kuuluvat vahvasti siihen neljänteen ryhmään kuuluvat erilaiset kukkasipulit, -kukat ja perennanjuurakot.

Narsissitupakan alku

Kasvilampun alle tilaa on varattu myös uusille kokeiluille. Tänä vuonna sellainen on valkoinen narsissitupakka. Alkuperäisen kasvin ostin viime kesänä ruukkukasviksi terassille. Syksyn tullen kuivatin kukinnoista siemenet ja annoin niiden viettää talvea ulkovarastossa paperipussissa. Helmikuussa kylvö ja ohut multapeitto. Varsin nopeasti kymmenet ellei jopa sadat pienet taimet täyttivät astian. Pienten taimien kastelussa minulla on paljon oppimista. Tiedän varsin hyvin, että kastelu pitäisi tehdä pohjan kautta, kaatamalla vettä aluslautaselle.  Käytäntö kuitenkin on sitä, että kastelukannun ollessa kädessä kaadan vettä suoraa juurille. Lopputuloksena se ”Hupsis ja hö” eli kaatunut ja menetetty taimi.

Orvokit
Kevään värejä

Siemenkylvöjä tehdessäni suoritan lajivalintaa. Kukista esimerkiksi orvokkien tai ahkeraliisojen kasvatusta en koe tarpeelliseksi, niiden suhteellisen pitkän taimikasvatusajan ja edullisen ostohinnan takia. Lisäksi kukkalaatikko istutuksissa elän vahvasti tunnepohjalta, eli väri- ja kasvivalinnat syntyvät hetkessä.

Istutuspuuhaa2
Sanotaan että täyttymyksen toive voi viedä jalat alta. Jos niin on, niin tässä ollaan jo varsin lähellä sitä. Kauppojen orvokkisesonki päättyy ennen juhannusta, eli kukat ovat halpoja tai ilmaisia.

Kevään istutuksissa voi osan tukevavartisista pistokkaista työntää suoraan multaan. Tätä lisäystapaa käytetään mm. laventelille, rosmariinille ja curry-yrtille. Jos pistokaslisäys tehdään vesilasin kautta parantaa veteen lisätty juoru tai pajunoksa lopputulosta. Myös pistokkaan pään kastamisen leivinjauheeseen sanotaan edistävän kasvuun lähtöä.

Tehokkuutta kasvihuoneen käyttöön

Talvehtiminen kasvihuoneessa
Kasvatan kasvihuonetomaatteja tavallisissa multapusseissa, joihin lisää lannoitetta kasteluveden mukana. Syksyllä kasvukaudenpäättyessä pussien multa kuivuu. Loppukäytän kuivat mullat arkojen kasvihuoneessa talvehtivien kasvien suojaamisessa.

Huhtikuussa ajankohtaiseksi tulee myös kasvihuoneessa talvehtineiden heinien, pensaiden ja puiden uudelleen istutus. Puksipuut, hakuropajut, peikonpähkinä ja japaninvaahtera ovat selvinneet useasta talvesta kuivaan hiekkaan, olkiin sekä pakkaspeitteeseen haudattuna. Kevät auringon kanssa on syytä olla varovainen. Päivisin lämpötila kasvihuoneessa nousee todella nopeasti polttamaan kuivaa juuristoa sekä uusia versoja. Vastaavasti ympäristön liiallinen kosteus homehduttaa kasvien runkoa. Uudelleen istutuksen yhteydessä tuon talvehtineen kasvin ensin viileään varastoon. Ulkoilmaan totuttelu tapahtuu tämän jälkeen asteittain.

Kevät auringossa
Talvehtineet kasvit

Tässä sitä kuitenkin taas ollaan uuden kevään alussa. Pestyt maitopurkit odottavat pinossa tomaatintaimien istuttamista. Uusia korutekstattuja nimikylttejä en saanut kuluneenakaan talvena tehtyä. Nimikyltit ja yhdenmukaiset kasvituet lienevät yksi ikuisuusprojekteistani. Vaan niin kovin ihanaahan tämä on jo nyt. Kuukauden päästä ensimmäiset kukka-amppelit roikkuvat jo paikallaan, ja japaninvaahteran pienet punaiset lehdet heiluvat tuulessa. Toivotaan siis lämpöä ja lempeä jokaiselle puutarhanharrastelijalle.

Voikukat

Varaston muutos toimivaksi puutarhavajaksi

Tavaroiden ja toimintojen uudelleenjärjestämistä

Puutarhavaja
Puutarhavajan sisustamiseen käytettiin muista projekteista ylimääräisiksi jääneitä kierrätystavaroita.

Varsin usein näiden meidänkin pihan muutosten ja erilaisten projektien takana tuntuu olevan alitajunta. Alitajunta joka salaa ja vaivihkaa muokkaa lehtien tunnelmakuvat omiin unelmiin ja tarpeisiin sopivaksi.  Kuvan tila toimi useita vuosia normaalina pihavarastona, jonne kerättiin ruohonleikkuri ja muu ns. kuusen alle kelpaamaton tavara. Autotallin valmistumisen myötä osa tämän varaston tavaroista siirrettiin säilytettäväksi toisaalle. Yllättäen pihavarasto olikin puolityhjänä ja valmiina muutokseen unelmien puutarhavajaksi.

Sadevesien talteenotto suoraan rännistä

Puutarhavaja ulkoa
Toimivan kastelujärjestelmän luomiseen ei rinnetontilla tarvita sähköä.

Yläpuolisessa kuvassa puutarhavaja sijoittuu ulkorakennuksen päätyyn. Sijaintina ihanteellinen kasvihuoneen ja kohopenkkien läheisyydessä. Sadevesien talteenotto hoituu suoraan rännistä toisiinsa kytketyillä 200-litraisilla vedenkeruuastioilla. Rinteen männynrunkoisessa kohopenkissä on upotettuna saavi, josta auringossa lämminnyttä vettä otetaan kastelukannulla.  Tulevan kesän projektina on rakentaa kasvihuoneeseen kunnollinen ilman sähköä toimiva kastelujärjestelmä.

Puutarhavajan sisältä löytyy pöytätilaa niin ruukutukseen kuin muuhunkin työskentelyyn. Vajan seinillä roikkuu tukevia sipulien, yrttien ja kuivakukkakimppujen kuivatukseen tarkoitettuja metalliverkkoja. Istumapaikkoina toimivat puusta tehdyt jakkarat. Vajassa on tilaa myös riippumatolle, jossa saadaan nokoset otettua sateen sattuessa.

Suklaakirsikka
Pari vuotta kokeilussa ollut suklaakirsikka on antanut runsaan kukinnan ja uskomattoman sadon.

Värisuunnittelua

Väriympyrä käyttöön

Oranssikeltano
Asterikasveihin kuuluva oranssikeltano leviää tehokkaasti.

Värien leikki tuo eloa puutarhaan. Perinteisen väriopin avulla voidaan luoda sävy sävyyn sointuvia lähiväriyhdistelmiä, voimakkaampia vastaväripareja tai värien kolmisointuja. Se miten koemme värit ja niiden yhdistelmät on yksilöllisempi asia.

Kasvien värit saavat meissä aikaan tunnetiloja kuten; rauhallisuus (valkoinen/sininen), iloisuus (keltainen/oranssi), jännittyneisyys(punainen) tai mystisyys (purppura/hyvin tummat mustaan menevät sävyt).  Vihreä väri puolestaan koetaan rauhoittavaksi ja palauttavaksi.

Lumikärhö
Raudoitusteräksestä tehty tuki kestää hyvin voimakaskasvuisen lumekärhön painon.

Mitä värejä käytetään?

Itse valokuvaan kasvit, joiden väriyhdistelmät haluan muistaa myöhemmin. Myös perinteinen muutaman sanan muistiinpano on hyvä apu, jos kuvaamiseen ei ole mahdollisuutta.

Periaatteessa kasvien väriyhdistelmissä on kyse värien ilmenemisen samanaikaisuudesta. Jos kukkapenkin kasvit kukkivat eri aikaan on värisuunnittelun tekeminen hyödytöntä. Samaa hyödyttömyyttä ilmenee kun istutusalueen taustan väriin ei ole kiinnitetty suunnittelussa huomiota.

Vaikka luonnossa vallitsevana värinä onkin vihreä, voidaan pelkillä värisävyillä ja muotokielellä luoda kiinnostavia yhdistelmiä. Luomalla havu- ja ikivihreiden kasvien istutusryhmiä saadaan vuodenaikojen vaihteluja tasattua. Itse olen sijoittanut tällaisia kasviryhmiä lähelle asuintaloa, päivittäisten kulkureittien viereen. Havukasvit jatkavat puutarhakautta talvella varsinaisen kasvukauden päätyttyä. Pimeään aikaan kausivalot korostavat näitä ryhmiä sekä tuovat turvallisuutta kulkureiteille. Keväällä taas kasvuston alapuolen valtaavat sipulikukat. Kirjavalehtiset kasvit, värikkäät kukkaruukut, köynnöstuet, patsaat ja istumapaikat herättävät kyllä kiinnostuksen yksivärisissäkin istutuksissa.

Pergola
Havuryhmien erilaisia muotoja ja värisävyjä. Edessä ajuruohomatto antamassa kontrastia harmaille laatoille ja kiville.

Alussa valitsin pihalleni harmonisia kasvipareja, saaden virikkeitä alan lehtikuvista ja kirjallisuudesta. Mutta kun istutuksen yhteydessä tarkastelin valintojani, ei kyseinen väripari näyttänytkään luonnossa hyvältä. Ilmeisesti talomme ympäristön kasvien värit, koko ja muodot sekoittivat haluamaani lopputulosta. Tai sitten oma taitoni yhdistää matala kasviryhmä 10 metriseen mäntyyn oli äärimmäisen surkea.

Puutarhassa parhaat väriyhdistelmät syntyvät usein sattuman kautta. Selvät suunnitelmat värienyhdistelmistä auttavat kuitenkin parempaan lopputulokseen. Kasveja siirtäminen ja uusia taimien istutus on helpompaa edes jonkinlaisen mieli- tai tavoitekuvan avulla.  

Oma suhtautumiseni väreihin on muuttunut ajan kuluessa. Suvaitsevaisuuden lisääntyessä en enää valitsekaan kasveja pelkästään värien mukaan. Kasvien tuoksu, ääni tuulessa tai tunto sormissa korostuu valinnassa. Mitä useamman aistin kasvi kykenee herättämään sitä paremmin se soveltuu pihalleni.

Kasviyhdistelmä
Jos kukinnassa tulee taukoa voi puutarhan aukkokohtia paikkailla värikkäillä ruukkuistutuksilla. Kuvan ruukuissa kasvaa lehtipelargonia.

Värihaastetta vai -saastetta?

Vaan aina löytyy väreissäkin ratkaisemattomia pulmia. Itselleni yksi tällainen kasvimaailman harmaahius on tarha-alpi.  Elinvoimainen kasvi, joka puolustaa paikkaansa, eikä pahastu maaperän pienistä puutteista. Lapsuudesta peräisin olevassa mielikuvassa tarha-alpi-penkki on aina kullankeltainen, pyöreä ja laajan nurmialueen keskellä. 

Tämä kasvi on minulle ongelma koska en tiedä millaisia seuralaisia yhdistäisin istutusalueeseen. Tai millaisessa ympäristössä kasvit toimisivat kelvollisena kokonaisuutena. Perinteinen savimaan tarha-alpi kurjenpolvi-yhdistelmä kun ei ole se mitä tavoittelen. Pihassani kasvaa siis edelleen tarha-alpia, mutta vain hädin tuskin erottuvana pienenä pistona. Ehkä jonain päivänä löydän tarpeeksi voimakkaan kasviyhdistelmän, joka kykenee nostamaan tarha-alpit istutusalueiden arvopaikoille.

Talventähti
Talventähti, Eranthis hyemalis, aloittelee kukintaansa toukokuussa.

Puutarhasuunnittelu

Tiedot helpottavat valintoja puutarhasuunnittelussa

Puutarhasuunnittelua
Alkukesän vihreyttä ja alkavaa kukintaa.

Puutarhasuunnittelussa huomioidaan, onko kyseessä oleva piha uusi vai jo olemassa oleva. Suunnitellaanko kaupunki- tai maaseutu- idylliä, vai kenties kesäasunnon tai siirtolapuutarhan pihaa. Mikä on suunniteltavan alueen koko sekä millaisia toiveita ja tarpeita suunnittelulla halutaan täyttää? Pihan kulkuyhteydet, parkkipaikat, varastot, katokset, grilli- ja leikkipaikat, pihakeinut, yms. tarvitsevat tilaa sijoittuakseen, mutta tilaa tarvitaan myös niiden ympärillä tapahtuvaan elämiseen.

Mielestäni pihan perustamista ei useinkaan kannata aloittaa täysin tyhjästä. Ympäristö itsessään, kun antaa viitteitä siitä mihin suuntaan ideoita kannattaa lähteä viemään.  Parempi lopputulos saavutetaan hitaan kehityksen kautta. Istutetut kasvit ja luonto täydentävät toisiaan hyvinkin mielenkiintoisella kerroksellisuudella. Hitaasta kehityksestä hyötyvät myös eläimet, joille pystytään tarjoamaan suotuisia elinoloja. Itse koen onnistumisen hetkiä puutarhassani nähdessäni sudenkorento parin tai uuden perhoslajin. Hidas kehitys ei kuitenkaan tarkoita mielensä mukaan rehottavia kasveja. Puut ja pensaat kestävät kyllä siistimisleikkauksia, ja kasvien oikealla sijoittelulla saadaan aikaan jotain muuta kuin hyttysiä kerääviä ryteikköjä.

Peikonpähkinä, Corylus avellana, menestymisvyöhyke I-. Tämä hallanarkakasvi on viettänyt talven kasvihuoneessa hiekalla ja oljilla peitettynä.

Avain menestymiseen

Kasvien kestävyys ilmoitetaan alueellisesti menestymisvyöhykkeillä I-VIII. Tosin samaa kasvia koskevat merkinnät saattavat erota myymälä kohtaisesti. Tällaisissa tapauksissa olen sijoittanut kasvin mahdollisimman lämpimään sekä tuulensuojaisaan paikkaan. Jotkut puutarhaharrastajat suosivat ostoissaan kolmen kasvin taktiikkaa. Ostamalla kolme samaa kasvia voidaan ne sijoittaa eripuolille pihaa. Tällöin saadaan suurempi todennäköisyys sille, että edes yksi kasvi kolmesta menestyy, ja löytää mieleisensä kasvupaikan.

Oma pihani on uusi, metsäinen ja maastoltaan hyvin kivinen. Alue on rannikkoseutua, jossa peruskallio ja toisiinsa kiilautuneet kivenjärkäleet ovat vahvasti läsnä. Voin helposti ymmärtää kyläläisten pohdintoja siitä mitä pahaa esi-isämme lienevätkään tehneet kun heille nämä kaikki kivet annettiin.  Vaan ainahan asioilla on kaksi puolta, kuten se että kylän sorateitä reunustavat mitä upeimmat vanhat kiviaidat. Jo tontin raivaamisvaiheesta lähtien oli selvää ettei mistään pihatöissä selvittäisi ilman kaivinkoneen apua. Luonnollisen lopputuloksen kannalta halusin säästää ja ottaa käyttöön tontilta löytyneet luonnonmateriaalit. Tämän vuoksi kivet kaivettiin esiin koneellisesti ja käytettiin tukimuurien tekoon, kiviaitoihin tai kukkapenkkien laidoiksi.  Mikäli kiviä ei olisi haluttu hyödyntää olisi ne voitu vanhan tavan mukaan peittää mullalla tai ajattaa kuorma-autoilla kokonaan pois, ilman taloudellista ajattelua. Myös tontilta kaadetut männyt hyödynnettiin myöhemmin hirsisinä lavakauluksina ja kompostikehikoina.

Päivänkakkara
Luonnon päivänkakkarat osana istutusryhmää.

Kokeilunhalua ja todellisuutta

Itse olen suunnitelmissani uhmannut alan ammattilaisten oppeja, kerran jos toisenkin. Yleensä tämä kovapäisyys on kostautunut valtavalla lisätyön määrällä. Ensimmäiset merkit uhmakkuudestani ilmenivät kun käytin koko takapihan laajuisissa istutusalueissa halpaa täytemaata. Ja jotta tekijän päättäväisyyttä ei epäiltäisi en vaivautunut kattamaan maanpintaa. Puhumattakaan siitä, että pihan eri alueiden piti valmistua samanaikaisesti. 

Pihan voi siis tehdä näinkin, uskokaa vain. Tosin silloin pitää ensimmäinen vuosi kitkeä tauotta rönsyleinikkejä; toukokuun alusta syyskuun loppuun.  Ja seuraava vuonna luonnon ilolla jakamaa voikukkaa sekä maitohorsmaa. Vuosina 3 ja 4 työlistaan liittyvät uusien kasvien istuttamista ja vanhojen kasvien jakaminen. Muistan lukeneeni että puutarhassa vasta viides vuosi näyttää jotain merkkejä tulevasta.

Kaikkien meidän ei kuitenkaan tarvitse olla kiinnostuneita pihasuunnittelusta. Tapoja ja tekijöitä on monia. Tärkeintä kuitenkin on oma mielenkiinto ja innostus. Jos soitat ammattimaiselle heti alussa, teet luultavasti järkevän teon säästämällä rahasi ja selkäsi.

Kevätkurjemiekat
Kevätkurjenmiekka, Iris Reticulata kukkii toukokuusta lähtien.