Hiljalleen kevät on onnistunut sulattamaan lähes kaiken lumen ja kevättyöt pääsevät alkamaan. Suurimmat siistimiset suoritan jo syksyllä. Talven jäljiltä maahan on kuitenkin tullut oksia, käpyjä ja lukematonmäärä neulasia haravoitavaksi. Samalla myös pihan laitamat kaipaavat siistimistä. Kukkapenkit tarvitsevat lisämultaa, kalkkia ja lannoitteita. Tämä on se ajallinen vaaranpaikka, jolloin yleensä sorrun ns. ”multi-taskaamiseen”. Tunnistan käytökseni, jossa vaeltelen päämäärättömänä ympäri pihaa useamman kerran päivässä. Aloittamani työt keskeytyvät milloin minkäkin pihan aistiärsykkeen vuoksi. Illalla sitten lihassärkyjen lomassa harmittelen heikkoa keskittymiskykyäni. Vakaana päätöksenä hoitaa homma loppuun seuraavana päivänä.
Eikö keväällä ollutkaan sallittua hyöriä hommasta toiseen päättömästi? Sittenhän olen ihan turhaan aloittanut neljän uuden alueen kaivamisen, kantannut vasta kaksi kukkapenkin reunaa, aloittanut yhden kivipolun, silpunnut osan kuivista perennojen varsista sekä kierrellyt töiden lomassa ihmettelemässä nousevia piippoja ja nuppuja 😀 Olen ajatellut, että teen kulloinkin sitä hommaa, mikä sattuu inspiroimaan. Puutarhatyötkin alkavat maistua aikaa myöten puulta, jos aina pitää tehdä kerralla loppuun se minkä on mennyt aloittamaan. Ehkä hetken aikaa saattaa näyttää siltä, että kaikki on levällään ja kesken, mutta jossain vaiheessa sitten monta kohtaa tuleekin valmiiksi kerralla.
Ihanan väriset tulppaanin lehdet ja tuo ensimmäisen kuvan jouluruusu… <3 Leskenlehtiä ei muuten näkynyt meillä IV-vyöhykkeellä vielä huhtikuussa. Ehkä niitä lähipäivien aikana alkaa ilmestyä. Aurinkoista vappua ja toukokuuta!
Kiitos Minna. Oikeassa olet että mielenkiinto pysyy yllä hommia vaihdellessa. Eilen hain orvokkeja ja tänään aattelin istutella ne sekä varastossa talvehtineet kasvit ruukkuihin. Tottahan toki haravointi ja penkkien rapsiminen kulkee siinä sivussa. Kunto tässä ainakin kasvaa kun loikkii paikasta toiseen. Mukavaa vappua sinulle, sekä työn iloa ja reipasta mieltä!