Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2020

Kohopenkkejä, kompostointia ja mustaa kultaa

Hyötytarha, , , ,

Kasvimaan tekeminen metsäiseen pihaan

Pystykiurunkannus
Pystykiurunkannus " Beth Evans".

Yksi pihamme aurinkoisimmista ja lämpimimmistä paikoista sijaitsee kivikkoisessa metsänrinteessä. Vaikka paikan maasto asettaa omat haasteensa viljelemiselle, löytyy tästä hyviäkin puolia. Erityisesti sijainti talon läheisyydessä helpottaa kasteluveden saatavuutta. Maaston haasteellisuuden takia kohopenkeistä tuli ainoa järkevältä tuntuva tapa toteuttaa uusi kasvimaa. Myös lisääntyvälle kasvijätteelle tarvittiin uusia sijoituspaikkoja.

Kevätlinnunsilmä
Kevätlinnunsilmä muodostaa kasvupaikalleen tiheän mattomaisen kasvuston.

Kohopenkit

Kasvimaan kohopenkkien reunat on tehty kuorituista männynrungoista. Reunojen sisäpuolelle naulattu sokkelilevy estää mullan valumisen runkojen väleistä.  Penkkien pohjalla on reilu kerros risuja, ja niiden päälle asetettuna kaksinkertainen katekangas. Lopuksi kohopenkin vapaana oleva multatila täytettään ostomullan, hiekan ja kasvuturpeen seoksella. Itsetehty multaseos kalkitaan, sekoitetaan huolella ja kastellaan kevyesti ennen siementen kylvöä.

Tämä kohopenkki on jaettu kahteenosaan. Pienemmässä osassa säilytetään kasteluvesille tarkoitettua saavia. Penkin pitkälle sivulla on istuinpenkki, joka toimii myös apupöytänä.

Kompostointia kasvijätteestä ja siipikarjan lannasta

Kompostoinnissa käytän puutarhajätekompostia. Komposti koostuu risuista, ruohosilpusta, kasvijätteestä, oljista, kuiviketurpeesta ja -puruista sekä siipikarjanlannasta. Taloudesta tulevia ruokajätteitä en kompostoi hiirien ja rottien pelossa. Ankkojen ja hanhien ruokapaikalta haravoin ylimääräiset ruuat omaan roskapussiin. Siivekkäiden käytössä on myös oma tuhoeläinverkolla varustettu komposti.

Poimulehti
Poimulehti toimii hyvänä somisteena kompostipenkkien reunoilla.

Jyrsijäverkko ja sen käyttö kompostissa

Tuhoeläimiltä suojattu komposti
Tämä vajaa 3 metrinen komposti on jaettu kolmeen osaan väliseinillä.

Tuholaisilta suojattu komposti rakennettiin vanhoista kuljetuslavoista. Kuljetuslavan pohjaan on ensin naulattu mansikkakangas, ja sen päälle pienisilmäinen jyrsijäverkko. Mansikkakangas päästää liikaa kosteutta läpi, mutta estää pienempien murusten tippumisen maahan. Kompostin seinät on tehty vanhasta laudasta ja niiden sisäpuolta sekä kehikon päällys on katettu jyrsijäverkolla. Verkon yläpuolella sateelta suojaa irrotettavissa oleva pelti.

Lähikuva kompostin rakenteesta
Kompostin alaosassa on irrotettava luukku tyhjennystä varten.

Ilmaista multaa maatuvista aineista ja lahopuusta

Kiurunkannus
Perinteinen kiurunkannus lisääntyy itsekseen ja muodostaa laajoja kasvustoja.

Metsäpuutarhassa lahoavien puiden rungoista voi rakentaa uusia kohopenkkejä maastoon. Uutta penkkiä tehdessäni valitsen paikaksi kaikkein kivikkoisimman kohdan, jonne hahmottelen mielessäni penkin koon sekä muodon. Seuraavaksi poistan paikalta aluskasvuston. Sitten täytän puiden rungoilla kivien välit ja kuopat, niin että paikkaan saadaan tasainen pohja tulevalle kohopenkille. Puiden runkojen päälle kasataan kompostoitavaa kasvijätettä tuomaan korkeutta. Kun tarvittava korkeus on saavutettu, kasa tallotaan matalaksi, peitetään hiekalla ja kastellaan. Viimeisimmäksi kerrokseksi penkkiin multaa ja kasattu penkki peitetään mansikkakankaalla sekä kastellaan kevyesti. Olen kasvattanut kompostipenkissäni ensimmäisenä vuotena kurpitsaa. Syksyllä kurpitsoiden jälkeen istutin penkkiin punaherukkaa ja talvivalkosipulia. Koska penkissä ei multaa ole paljoa, kannattaa istutusvaiheessa lisätä reilusti kunnollista multaa istutuskuoppaan. Mansikkakankaan tarkoitus on nopeuttaa lahoamista, pidättää kosteutta sekä estää rikkaruohojen kasvaminen.

Kompostikehikot
Kasvijätteen kompostointia
Talvivalkosipuli
Syksyllä valmistuneessa kompostipenkissä kasvaa talvivalkosipuli.

Testipenkkiä tekemässä

Lahopuut hyötykäytössä
Lahopuiden hyötykäyttöä. Penkki tehdään kivikkoiseen maastoon ja käytävät tasaiseen paikkaan. Tämä on toimiva ratkaisu jos penkkien välissä on tarkoitus käyttää kottikärryjä.

Tämän 2×4 metrisen penkin alaosassa on reilu kerros puunrunkoja. Runkojen päällä ruohosilppua, olkea ja hiekka-multa -seosta. Ensimmäiset 3 vuotta penkissä kasvoi perunaa. Perunan noston jälkeen penkki muokattiin, peitettiin mansikkakankaalla ja siihen istutettiin mansikkaa.

Mansikkamaa
Pienen pienet mansikantaimet ovat selvinneet ensimmäisestä talvesta.

Jos luonto ja viljelyn ekologisuus kiinnostaa, saatat löytää hyviä vinkkejä permakulttuurista.

Kesäkanoja meilläkin

Projektit, , , , ,

Herra Nousiainen ja 3 kanarouvaa

Kukko ja kana
Komea Ilmajoen kantaa oleva kukko. Rouvien värityksestä löytyy niin ruskeaa, mustaa kuin eri värisekoituksiakin.

Vuosi oli 2014, jolloin maaseudun elämästä oltiin nautittu 4 vuotta. Suomessa kanat ja puhdas luomuruoka tulivat päivän otsikoihin. Täälläkin paikallislehdessä julkaistiin juttu kotitarvekanalasta ja sen helposta hoidosta. Yleensä en tee yllätyspuheluita tuntemattomille ihmisille, mutta sinä keväänä aloitin omat soittoni. Soitin lehtijutussa esiintyneelle naiselle kysyäkseni lisätietoja, ja mahdollisuuksia vuokrata muutama kesäkana. Tämän soittamani puhelun kesto oli kunnioitettavat 52 minuuttia, ja se johti minut oman kana- ja siipikarjaharrastukseni pariin.

Kana
Hyvin utelias Hilda-kana.

Koska vakaa tarkoitus oli hankkia vain kesäkanoja, saatiin tämä projekti nopeasti alkuun.  Takapihalta löytyi jo käyttämättömäksi jäänyt koira-aitaus koppeineen. Kyllä meillä koiria edelleen oli, mutta hiekkapohjainen aitaus paikassa, josta ei näy kunnolla ympäristöön, ei ollut toimiva ratkaisu. Varsin pienillä muutoksilla koirankopista tehtiin kanakoppi, ja aitaukseen lisättiin orsia kanojen istumapaikoiksi.

Ryhmäkuva kanoista ja kukosta

Kesäkuun alussa kanala sai uudet asukkaansa, 3 kanarouvaa ja kukko Herra Nousiaisen. Sanomattakin lienee jo selvää, että tässä vaiheessa kesäkanat olivat muodostuneet minulle kesällä tulleiksi kanoiksi, eivätkä syksyllä palautettaviksi ”lainahöyheniksi”.

Ongelmia tuotannossa

Luomumunien tuotanto kesäkanalassa käynnistyi hitaasti, hyvin hitaasti. Kuukausien edetessä selvisi, että yksi kanoistamme oli vanha rouva, joka muni harvakseltaan. Toinen kanoista kyllä muni, mutta ongelmaksi muodostui kolmas, munia rikkova ja syövä kana. Koska oman kanalan munien tuotantoa piti parantaa, päätin sijoittaa hautomakoneeseen, ja hautoa muutaman kelpo kanan ratkaisuksi ongelmaa. Konehaudonta itsessään onnistui hyvin. Seitsemästä koneeseen laitetusta munasta viisi kehittyi. Hyvä tulos, mutta kun koko ”revohka” olikin kukkoja. Koska ongelma ei ratkennut heti, päätin uusia haudonnan. Toisella kerralla viidestä kuoriutujasta kolme oli kukkoa ja kaksi kanaa. Tähän tulokseen olin tyytyväinen. Yleensä kanat kyllä hautovat itse munansa, mutta poikkeuksiakin näkyy löytyvän.

Tipujen tiivis tunnelma. Vastakuoriutuneet tiput tarvitsevat ylimääräistä lämpöä ennen kuin varsinainen höyhenpeite muodostuu. Yleensä lämpö saadaan joko tarkoitukseen suunnitellusta lämpölampusta tai -levystä. Tässä tipujen esiasuntona toimii akvaario ja lämpö tulee yläpuolella olevasta levystä. Vanha froteepyyhe lattialla estää jalkojen luisumisen.

Kesäkanojen talvikanala

Kanala ja ankkala
Kanala on yhdistetty verkoitettuun aitaukseen. Kanoilla on tiloissa vapaa kulku. Takaovi rakennettu kahdesta erillisestä osasta, jotka voidaan yhdistää salvalla toisiinsa. Rakennuksen seinustan kaapissa tila kuivikepaalien säilyttämiselle.

Kanaharrastuksen jatkuessa aiheelliseksi tuli lämpimän talvikanalan rakentaminen. Onneksi koira-aitauksen kulmaan oltiin talon rakentamisvaiheessa vedetty ylimääräinen sähköjohto. Aitausta ei siis tarvinnut siirtää. Riitti kun siirsi vieressä ollutta työkaluvarastoa sen kymmenen metriä, jolloin varastosta tuli osa aitausta. Helpolta kuulostava homma, mutta todellisuudessa työläs. Villoitetussa talvikanalassa kopin alaosa tehtiin ruskeasta vesivanerista. Yläosaan puolestaan kiinnitettiin vanhat valkoiset kaapinovet, tuomaan lisää valoa sekä tilantuntua. Valaistus kopissa hoidettiin ajastimella ja lämmitys patterilla. Jo kanalan rakennusvaiheessa halusin saada kanalasta ja aitauksesta viihtyisän. Kun talvella hoitaa eläimiä on huomattavasti itselle mukavampi mennä tilaan, jonka käyttötarkoitusta on mietitty ja johon on nähty vaivaa. Niin ikään aitaus on väritykseltään pyritty saamaan osaksi puutarhaa, ja muita pihan rakennuksia.

Talvikanalan sisätila on jaettu kahteen osaan. Suurempi alue eli noin 5 neliötä on varattu eläimille ja 1 neliö ruoka-astioille. Kanalan koristelussa kannattaa harkita millaisia somisteita tilaan tuo. Eläimistä ja kuivikkeista lähtevä pöly voi tuoda yllätyksen. Kanalan lämmityksessä turvallisin vaihtoehto on pölyltäsuojattu patteri.
Kanat orrella
Yön kukko ja kanat nukkuvat orrella. Orren alapuolella on laatikko, joka helpottaa kananlannan keräämistä. Tässä kuvassa kanojen orsia ei vielä ole pyöristetty. Orret pyöristetään, jotta kanan jalkojen ote pysyy luonnollisena.

Uudet asukkaat

Kanojen kanssa touhuillessa kului vuosi. Seuraavana keväänä mielenkiinto kohdistui ankkoihin, jotka munivat kanojen tapaan, mutta eivät ole kylmälle läheskään yhtä arkoja. Niin pihaan muuttivat ensimmäiset ankat; Pirkko, Pertti ja Viiru. Nyt kun siivekkäiden kanssa eloa on takana useampi vuosi, olen jo luopunut kanoista kokonaan. Ankat onnistuivat jo ensi kohtaamisella valloittamaan sydämeni.  Myöhemmin ankkojen seuraan on liittynyt hanhipariskunta, vastaamaan niin ikään munimisesta, puutarhan lannoituksesta sekä elävyydestä.

Ensimmäiset ankat
Kuvassa ankkakolmikkoon on liittynyt neljänneksi jäseneksi Inkeri. Ankkojen varsinainen tehtävänä on pitää ojat puhtaina ja estää vesikasvien leviäminen.

Jos arvioin rehellisesti tähän harrastamiseen kulunutta aikaa, rahaa tai muuta panostusta, niin eihän tässä mitään järkeä taida olla. Vaan miksi harmistua miettimällä moisia, paljon tästä on itselle saanutkin. Alussa tietoa eläimistä ja niiden pitämiseen vaadittavista luvista/ilmoituksista tuli hankittua mm. harrastajaryhmistä sekä ruokaviraston sivuilta. Myöhemmin, kun eläintenpito kävi tutuksi, pystyikin siirtyä opettelemaan lantakompostointia puutarhan hyväksi.

Niityllä hanhilapsia
Hanhilapset Pauli ja Rähinä ulkoilemassa niityllä.