Käynti puutarhamyymälässä tietää suunnittelemattomia muutoksia
Kesän aikana on tullut käytyä muutamassa puutarhamyymälässä. Käynneiltä yleensä löytyy mielenkiintoisia uutuuksia kotiin viemisiksi. Uusien kasvien istuttaminen kasvuolosuhteiltaan oikeaan paikkaa vaatii monesti muutoksia istutusryhmissä. Osa penkkieni kasveista on istutettu ns. täytekasveiksi tyhjään tilaan. Niiden kohdalla tilanne on helppo muutoksia tehtäessä, eli täytekasvien tulee väistyä. Tosin, tällaistenkin kasvien kohdalla olen varsin huono luopumaan niistä kokonaan. Tämä tarkoittaakin sitä, että uutuuksia istuttaessani, teen ensin uuden penkin täytekasveille, ja vasta sittenpääsen istuttamaan puutarhaliikkeen tuomiseni.
Kellokukkien ristiriitaisuus
Perennapenkeistäni saattaa hyvinkin löytyä vesiheinää ja joitain muitakin rikkakasveja. Oman rajani rikkakasvien kohdalla olen asettanut juolavehnän ja vuohenkellon kohtaan.
Vuohenkello on maatiaisperenna, joka leviää helposti juuristollaan. Jos haluat eroon vuohenkellokasvustosta, muista kaivaa maata syvältä. Tämän perennan juuristo ei ole ainoastaan 10 senttiä maanpinnan alapuolella. Kasvin täydellinen poistaminen vaatii reilun lapion syvyydeltä kaivamista. Jos siis edelleen haluat puutarhaasi näitä kellokukkia, suosittelen kasvupaikan rajaamista. Muovinen ämpäri, josta pohja on poistettu, saattaisi olla kelpo ratkaisu.
Onneksi on vaihtoehtoja
Ukonkello on toinen komea kellokukka. Yleensä valkoisena kukkiva ukonkello leviää helposti luonnonmukaisessa puutarhassa. Ukonkellon poistamisessa ei kuitenkaan ole juuri ongelmaa. Kasvin saa suhteellisen helposti nykäistyä irti. Kasvin lisääminen tapahtuu siemeniä kylvämällä. Toisin kuin vuohenkellolla tällä kasvilla on pääjuuri, jota ei voida jakaa.
Pisamakellolla on lupa levitä
Voi ihanuus, ajattelin nähdessäni pisamakelloja ensi kertaa. Niinpä istutin pihalle sekä punaista että valkoistakin kelloa. Vuodet ovat kuitenkin yhdistäneet värit hennon punaiseksi massaksi. Etsiessäni valkoista pisamakelloa löysin vain yhden kukkivan kasvin. Tämän kohdalla kyllä pitäisi sitoa merkkilanka perennan varteen siemenlisäyksen varmistamiseksi.
Varma ja kestävä valinta kukkamaljakkoon
Kestävä peurankello kasvaa Suomessa luonnonvaraisena. Itse oli jo lähes luopumassa tästä kasvista, kunnes eräänä viikonloppuna keräsin kimpun peurankelloja maljakkoon. Oletin kukkien varisevan muutamassa päivässä ja levittävän siitepölyä reilusti ympärilleen. Toisin kävi, peurankellon kukat säilyttivät ryhtinsä viikon jälkeenkin, eikä siitepöly ole aiheuttanut mitään ongelmia. Tosin keräämäni kimppu koostui hieman nupuillaan olevista kukista. Peurankellot säilyttivät siis paikkansa osana puutarhani kukkapenkkejä.
Minikiivejä tiedossa
Puutarhassa on kasvanut jo useamman vuoden kaksi ’Annikki’ kiinanlaikkuköynnöstä. Tämä lajike tuottaa hedelmiä yksinäänkin eikä tarvitse pölyttäjää. Hedelmien muodostusta olen odottanut ainakin 5 vuotta, joten näiden raakileiden kypsymistä tulee seurattua tarkasti.
Jättiperenna kasvamaan
Avoimet puutarhat- päivää vietettiin heinäkuun alussa. Vierailin päivän aikana upeassa hehtaarin kokoisessa puutarhassa. Tämä puutarhaharrastaja oli kasvikeräilijä, ja hänen kasviensa joukossa näin pärskäjuuren ensi kertaa. Kun sama kasvi tuli eteeni reilun viikon kuluttua vierailusta, minun ei tarvinnut miettiä hankintaa sen tarkemmin. Kotona sitten selvittelin kasvitietoja, joiden mukaan jättipärskäjuuri saattaa yltää jopa kahden ja puolen metrin korkeuden. Testaamisen paikkahan siitä tuli. Hain ankkahäkin hanhiherralta lannoitepanokset ja sekoittelin kasvualustaan. Palaan varmastikin asiaan, jos testi osoittaa onnistumisen merkkejä.
Keväällä istutetut daaliat aloittelevat kukintaansa. Sekoituspussien mukulat olivat osaltaan nimettömiä, joten kukkien värit yllättävät. Vasemma olevaa valkoista daalia en ole vielä tunnistanut. Oikealla kukkiva on lautasdaalia ’Kiev’.
Tämä on se aika, jolloin itselläni on kiire puutarhan hoidossa ja erityisesti siistimisessä. Toukokuussa elo oli vielä varovaisen odottavaa ilmojen ja kasvun suhteen. Kesäkuun alussa kasvihuone ja hyötytarha saivat vihdoin asukkinsa. Samoin lopullisen paikkansa löysivät ruukkuistutuksien daaliat ja pelargonit. Sitten odotettiinkin, että perennapenkeissä myöhäisimmätkin ”nousijat” saavat lehtensä kohti aurinko. Viime vuonna en merkinnyt kukkasipuleiden tai kasvien istutuspaikkoja muistiin, joten olen jälleen varsinaisen muistipelin äärellä. Mukavan yllättävä peli kaikkinensa.
Uudet yhdistelmät
Totutusta poiketen kukkalaatikoissa hehkuvat varsin vahvat värit. Perinteiset siniset tai valkoiset lobeliat korvasin violetin-punaisilla lajitovereilla. Lisäksi hennot vaaleanpunaiset ahkeraliisat ja petuniat joutuivat väistyä punaisen tieltä. Laatikon keskellä kasvava pelargonian sain keväällä. Kasvin nimen kadotin kuitenkin jo ennen istuttamista. Varmaa kuitenkin on että kukinta ilahduttaa. Kasvit muistuttavat minua antajastaan, ja tämän pelargonian antaja on alan harrastaja.
Ruukkupuutarhan lumoissa
Uusien puutarhakasvien hankinnassa olen ollut todella maltillinen. Myymälöissä käydessäni mielenkiinto on kohdistunut ruukkupuutarhan kasveihin, joilla nyt täytän terassin lattiaa ja ulkoportaiden askelmia. Vanhanajan hehkuvan punaisen pelargonin parina on kuvassa Drottning Ingrid. Drottning Ingrid on tanskalainen vastine ruotsalaiselle Mårbackalle, johon se usein sekoitetaan. Drotting Ingridissä kukat ovat pienemmät ja enemmän kerrannaiset. Steriilit heteet ovat Mårbackan pelargonilajiketta kapeammat, eivätkä ne ole ruosteenpunaiset.
Jonkin näköistä ”hurahtamista” olen kokenut kaktus- ja dinnerplate- daalioiden kanssa. Onnistuin viime vuonna talvettamaan kukkien juurakot kuivassa, lämpimässä varastossa sanomalehtiin käärittynä. Muutaman daalia-pakkauksen hankin jo keväällä, ja niistä ensimmäinen ihanuus on juuri avannut kukkansa. Eilisen kauppareissun yhteydessä kokoelmaa sai yllättävän ja täysin suunnittelemattoman lisän poistomyyntien löydöistä. Kukintaa en näille myöhässä istuttamilleni daalioille edes odota. Tärkeintä on saada juurakot kasvamaan ja vahvistumaan.
Kasvupyrähdyksiä ja vallanvaihtoa
Kasvien kohdalla saa olla tarkkana, ettei voimakaskasvuinen naapuri tukahduta uutta tulokasta jo alku metreillä. Kukkapenkkejä kierrellessäni olenkin miettinyt, pitäisikö hennommat ja hieman harvinaisemmat perennat siirtää omaan penkkiinsä. Tällä hetkellä penkeissä olevien kasvien jaottelu perustuu enemmän kasvien kokoon, väreihin ja siihen että harvinaisuuksien on ollut tarkoitus toimia ns. katseenvangitsijoina. Jokin muutosta nykyiseen jaotteluun täytyisi kuitenkin tehdä, että hankitut kasvit säilyisivät paremmin.
Pienet erilaiset ihanuudet
Kuunlilja on ”White Feather”, on hieman erikoisempi. Aloittaessaan kasvuaan sen lehdet ovat valkoiset. Kasvun jatkuessa lehdet vihertyvät, ja muuttuvat lähes mitään sanomattomiksi.
Tämä jalkalehti löytyi kirpputoritapahtumasta. Kasvi on ollut minulla jo kolmisen vuotta. Kuvassa ensimmäinen kukka, jonka keskelle muodostuu siemen.
Sunnuntai 5.heinäkuuta 2020
Heinäkuun 5.päivä vietetään maanlaajuisesti avoimien puutarhojen päivää. On helppo uskoa että useat harrastaja tietävät jo mitä tämä tarkoittaa. Antoisaa ja idearikasta sunnuntaita!