Talvi 2021 oli luminen, ja kahvipaketilla vaihdettu kasvihuone antoi lopullisesti saumoistaan periksi. Aiempina kesinä tila oli toiminut kolmen ”Zilga”-viinirypäleen suojana. Oikeastaan viinirypäleet olivat kasvaneet kurittomina luonnonlapsina pitkin huoneen seiniä ja kattoa. Kiitos rehevälle kasvustolle köynnösten lehdistä oltiin saatu raaka-ainetta varsin makoisille viininlehtikääryleille. Rypälesato itsessään ei runsaudellaan hämmästyttänyt, mikä osaltaan johtui kylmästä kasvualustasta ja auringonpaisteen rajallisuudesta.
Katsoessani lumihangesta pilkistäviä kasvihuoneen seiniä, mieleeni tuli idea. Tai tämä idea oli hakenut muotoaan jo muutaman vuoden. Takaterassimme ja siitä jatkuvan rinteen korkeusero on itsessään reilu metri. Ja jos terassin lattiakorkeuteen lisätään yli 80 senttiä korkeat kaiteet, ollaan hyvinkin jo reilussa ”miehen mitassa”. Edellisinä vuosina olen leikitellyt mielessäni säleikköomenapuiden istuttamisella terassin kaiteita pitkin. Omenapuiden istuttamisen esteeksi on kuitenkin tullut talon salaojat, joiden olen pelännyt tukkeutuvan omenapuiden vahvasta juuristosta.
Vaan ”Hah!” Ratkaisuhan olikin viiniköynnöksissä, joiden juuristo ei ehkä olisikaan niin voimakaskasvuinen. Kasvupaikkana terassin vierus olisi mitä ihanteellisin myös auringon sekä kastelun kannalta. Lisäksi rypäleiden suojaamisen saisi huomaamattomasti tehtyä terassin alle, jos sille tarvetta olisi. Tämä idea vaatii lisäselvitystä, ja rypäleiden kasvatukseen perehtynyttä kasvattajaa.
Kasvihuoneen ehjät muoviset seinälevyt olen kierrättämässä kasvutauskaapeiksi. Piha- ja puuvaraston ehyet seinänpätkät ja mäntyrunkoiset kohopenkit suorastaan vaativat tulla parannelluiksi versioiksi. Pienen mietinnän jälkeen voisikin siis todeta että lyhistynyt kasvihuone onkin aika hyvä juttu.
Kevään kasvatuspuuhat ovat alkaneet. Tomaateista aion suosia kirsikkatomaatteja, jotka valmistuvat hieman nopeammin. Siemenistä kokeiluun otin mm.’Chocolate Cherryn’. Isoista tomaateista kasvatan ’Roma’, ’St. Pierre’ ja ’Tigerella’ lajikkeita, joiden siemeniä oli jäänyt viime vuodelta.
Tomaattilajikkeiden lukumäärä on päätä huimaava. Maku ja kasvupaikan rajallisuus vaikuttavat, joten valintojakin on tehtävä.
Luonto kasvua rytmittämässä
Tiedän että kuukalenterin seuraaminen kylvöjä tehdessä jakaa mielipiteitä. Osa harrastajista uskoo asiaan vahvasti. Toinen puoli perustelee siemenen tarvitsevan kasvuunsa multaa, lämpöä ja valoa enemmän kuin kuuta. Tämä vuonna kylvin siemenet kuukalenterin vastaisesti. Itäminen kirsikkatomaateilla kesti reilu 2 viikkoa. Viimeiset pelargonian siemenet tulivat pinnalle lähes kolme viikkoa kylvöstä. Kovin tuntui hitaalta itämiseltä. Seuraavan kokeilun teenkin kuukalenterin mukaan.
Viisikon keinotekoinen talvi
Kylmäkäsittelyn tarvitsevat siemenet tuovat uusia kokeiluja siemenkasvatukseen. Tilasin kasvatettavaksi kirsikkasorvarinpensaan, pikkulehtikatsuran, pensasunikon sekä meri- ja pensaskaalin siemeniä. Yllätyksekseni tämän viisikon kaikki jäsenet hyötyisivät kylmästä kaudesta.
Siemenien kylmäkäsittelyn aion hoitaa viemällä kosteaan multaan peittämäni siemenet pihavarastoon reiluksi kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen sitten jatkan normaalia kasvatusta sisätiloissa.
Tämän päiväisellä kauppareissulla siemenkokoelma täydentyi huonekasviksi tarkoitetulla niilinkaislalla (= sädekaisla). Tarkoituksenani on istuttaa tämä kosteikossa viihtyvä suokasvi ’Cyperus alternifolius’ ulos ruukkuun puutarha-altaan laidalle.
Niin siinä sitten kävi, että mun First Yellow otti ja kuihtui pois. Mutta se on elämää.