Kevät yllättää tänäkin vuonna. Varjoisalla takapihalla lumien sulaminen tuntuu kestävän ikuisesti. Sitten yhtä äkkiä päivittäiset kävelykierrokset tarjoilevat yllätyksiä runsaskätisesti. Kartoittamatta ja nimeämättä jääneiden kukkasipulien nuput pilkistävät sieltä täältä. Osa keväällä kukkivista perennoista on aloitellut kasvuaan ja pensaiden turvonneet silmut näyttävät voimiaan auringossa.
Rinteessä kasvaa mättäinä valkoista idänsinililjaa. Kukkasipulit on istutettu kivien ja kuivuneen puunrungon väliin. Puunrunko on tuotu rinteeseen tarkoituksella, joten siitä saadaan tukea myös maan pinnalla kiemurteleville köynnöksille.
Perinteiset puuhastelut
Ensimmäiset kevätpuuhastelut aloitan talomme päädyssä olevalta pieneltä terassilta. Siirrän tuolit ja tavarat pihalle, lakaisen sekä huuhtelen lattian. Samalla järjestelykerralla koetan saada kasvatuksessa oleville taimille tilaa ulkoilemiseen. Sopivan kokoisten pöytien löytäminen tai kasaan tuunaaminen on sekin oma taitolajinsa. Pöytiä toki saattaisi löytyäkin, mutta helpohko liikkuminen niiden välissä tulee ongelmaksi.
Toisena takapihan kohteena kevättyöt jatkuvat kasvihuoneen edustalla. Talven tuiskujen jäljiltä maassa on uskomaton määrä oksia ja käpyjä. Maastoa siivotessa pihapuuhiin syntyy taas tuntumaan, ja uudet suunnitelmat alkavat hahmottua.
Uusi salaattipenkki
Kasvihuoneen vieressä oleva salaattipenkki on tehty metsänpohjan päälle. Pohjakasvillisuus on poistettu, ja maanpinta on peitetty juuriestekankaalla. Kelottuneita männynrunkoja suojaa penkin sisällä patolevy.
Tällä penkillä pituutta on vajaa neljä metriä. Syvyyttä ei kuitenkaan ole kuin reilu 20 senttiä, joten juurikkaiden kasvatus lienee parasta unohtaa.
Metsän vaikutus näkyy selvästi kasvimaan happamoitumisena. Kalkkia, hiekkaa ja uutta multaa; kaikki maanparannus on jatkuvaa työtä asian parissa.
Toisen roska on toisen aarre
Tein muutama kuukausi sitten löydön facebookin roskalava-ryhmästä. Löytöni oli vanhat ruostuneet hevosreen jalakset. Jalaksista on tulossa koroke daalia-ruukuille. Periaatteessa koroke saattaisi yksinkertaisimmillaan rakentua muutamasta ruskeasta kestopuulaudasta. Täyttä varmuutta daaliaruukkujen paikasta ei vielä ole. Oikeastaan projektin lopputulos kertoo onko korokkeen paikka etu- vai takapihalla.
Uutuuksia etsimässä
Ensimmäiset orvokit ostin huhtikuussa. Pakottava tarve kun on saada jotain kukkivaa jo ulos. Samalla kauppareissulla mukaan tuli myös jalopelargoni. Nyt toukokuun puolivälissä alkavat puutarhamyymälän hyllyt olla täynnä tavaraa. Parasta olla siis ajoissa liikenteessä uutuuksien kanssa.
Syyssyrikkä on minulle entuudestaan tuttu kasvi. Onnistuin talvettamaan pensaan kukkapenkissäni muutaman vuoden. Kasvin kohtaloksi koitui sadetalvi, jolloin maahan tuli jää ennen lunta. Aikaisempi syyssyrikkä oli väriltään tumma violetti. Mietinkin onko kasvin värillä väliä talvenkestossa? Kunnollinen talvisuojaus on ainakin tarpeen IV-kasvuvyöhykkeellä.
Kylmäkäsittely. Hitti vai huti?
Reilu kuukausi sitten kylvämäni kirsikkasorvarinpensaan ja pikkulehtikatsuran siemenet eivät ole edenneet. Siirsin kylmäkäsittelyä vaativat siemenpurkit terassille ja siellä ne ovat vieläkin. Meri- ja pensaskaalin kuten pensasunikon siemenet taas päätin jättää kylmäkäsittelemättä. Nämä ovat niitä kokeiluja, joita joskus tulee tehtyä, ehkä pientä uhmakkuuttakin tuntien. Sen kokeilu kuitenkin jo osoitti, että kylmäkäsittelypurkit eivät ole minun juttuni. Jos kylmäkäsittelyä tehdään, tapahtukoon se luonnon omilla ehdoilla.
Ensimmäisessä kuvassa kasvaa punaisia samettiruusuja. Kylvin viime vuotisia siemeniä kymmenittäin, mutta vain yksi niistä iti. Toisessa kuvassa edetään kaupansiemenillä.
