Kaikki kirjoittajan admin artikkelit

Kesä yhtä matta mustaa Mastonia

16/07/2022Projektit, Puutarhaaurinkokellot, lintuhäkki, suojalehdistöadmin

Projektien parissa hääräämistä, osa 1

Tänä vuonna puutarha touhuamiset ovat keskittyneet erillaisiin tuunausprojekteihin. Olen monesti miettinyt pihan koristeita ja katseenvangitsijoita, joita omalle pihalleni laittaisin. Jo alusta asti on ollut selvää, että yksi paikka kuuluisi aurinkokellolle. Kiirettä tällä hankinnalla ei ole ollut. Kaupassa näkemäni aurinkokellot ovat toki olleet kauniita, mutta hankinta on jäänyt tekemättä kellojen pienen koon tai korkean hinnan takia. Kesän alussa selailin netin rivi-ilmoituksia ja huomasin myynnissä vanhan aurinkokellon. Korkeutta hitsatun alustan kanssa kellolla oli lähes metri ja hintaa ainoastaan 10 euroa. Soitto myyjän numeroon tehtiin varsin vauhdikkaasti. Tämä kannatti sillä kesän ensimmäinen tuunausprojekti, oli noudettu, hiottu ja maalattu jo saman illan kuluessa.

Aurinkokello löysi paikkansa osana suurta kukkapenkkiä, missä sitä ympäröivät pensaat ja perennat. Kellon kuuluisi näyttää oikeaa aikaa, mutta vielä en ole selvittänyt auringon ja kellon oikeaa suhdetta toisiinsa nähden. Toki on mahdollista, että kello säilyttää nykyisen paikkansa oikeasta ajasta riippumatta. Puutarhassa kun tasapainon säilyttäminen ja esteettisyys on aikaa tärkeämpää.

Projektien parissa hääräämistä, osa 2

Toinen rivi-ilmoituksista löydetty tuunauskohde oli puutarhakatos, josta puuttui katto. Olohuoneemme ikkunan takana sijaitseva takaterassi on ollut vajaalla käyttöasteella jo vuosia. Terassilla on pöytäryhmä ruokailuun, mutta yksinäisyydessään ja somistamattomana se ei ole houkutellut ketään istumaan. Puutarhakatoksen tuunaus tehtiin niin ikään matta mustan spraymaalin avulla. Katon puuttuminen ei tässä tapauksessa haitannut, koska sijoituspaikka oli olohuoneen ikkunan takana. Jos puutarhakatoksessa olisi ollut katto, olisi se saattanut vähentää olohuoneeseen tulevaa valoa. Lisäksi katottomuus suojelee katoksen rakenteita tuulisella säällä.

Tulevaa ajatellen katoksen kulmiin voisi sijoittaa köynnösruukut, joiden kasvit toimisivat kasvaessaan aurinkosuojana. Humalan kasvattaminen ruukussa olisi yksi varmimmista vaihtoehdoista saada katokseen vihreä suojalehdistö.

Projektien parissa hääräämistä, osa 3

Ei kahta ilman kolmatta sanonta piti paikkansa täälläkin kerralla. Kolmas tuunauskohde tupsahti mukaani löytönä ystävän roskalavalta. Kyseessä oli valkoinen, jalallinen ja avattava lintuhäkki. Kokonaisuudessaan varsin sievä löytö, johon ruoste oli alkanut tehdä jälkiään saumoihin ja saranoiden liitoksiin. Mielestäni tuunauslöytöjen pitäisi olla helppoja kohteita. Jos löydön hiominen, pakkelointi ja pohjamaalaaminen vie viikkoja on kyseessä itselleni liian työläs kohde. Tässä vaarana on projektien kasaantuminen, koska maamme sää saattaa viivästyttää valmistumista päiviä, viikkoja tai joskus jopa vuosia. Tämän lintuhäkin kohdalla koristeen jatkoajan mahdollisti niin ikään teräsharja ja matta musta Maston.

"No, jopas!" eli kesän yllättäjien kuulumiset

Yllä olevasta kuvakolmikosta löytyy viime vuodelta tuttuja kasveja. Vasemmalla ensimmäisenä on nimetön siemenestä kasvatettu pelargoni. Tällaista kukintoa ei ihan heti ole tullut vastaan kaupoissa.

Keskimmäisessä kuvassa kukkii pieris eli japaninkellovaivero. Pieris vietti talven kasvihuoneessa olkiin ja turpeeseen peitettynä. Alkukesäinen kukinto onnistui yllättämään.

Oikean puoleisessa kuvassa oleva ruusu on ostettu viime syksynä alennusmyyntilöytönä. Ruusu on ryhmäruusu (maanpeittoruusu) Strandperle Norderney. Tämän ruusu keskustasta tulee mieleen jokin vuokko. Luonnossa ruusun väri on huomattavasti tummempi, mutta valitettavasti automaattisäädöillä kuvattaessa osa väreistä vääristyy enempi tai vähempi.

Toisinaan hyvät ideat syntyvät suunnittelematta erilaisten sattumien seurauksena. Ostin keväällä pääsiäiskukiksi poikkeuksellisesti keltaisia hyasintteja. Hyasinttien tuoksu eteisessä oli kuitenkin niin voimakas että päätin siirtää kukat ulos. Kukkien tuoksun haistoivat myös ensimmäiset perhoset, joten aina ulko-oven avatessani portailla leijui vahva hyasinttien tuoksu ja ilmassa lentelivät perhoset. Tällä tunnelmalla haluan aloittaa ensi kevään. Suosittelen kokeilemaan.

Jo joutui armas aika ja vähän vihreitä muistoja

19/12/2021Puutarha, UncategorizedIsabellansyreeni, kultasade, Peruukkipensas, Serlachius, tulppaanipuuadmin

Puutarhakuulumiset tiiviissä muodossa

Jaahas, minusta on sitten tullut vanha. Ainakin sillä mittapuulla mitattuna, että ajan kulku nopeutuu. Eihän siitä kauan ole, kun kerroin ostamistani siemenistä ja suunnittelin penkkejä. Kevät, kesä, syksy ja HUPS! Tänään 21. joulukuuta, maassa kevyesti lunta ja uudet reilut -10 asteen pakkaset tulemassa uudelleen. HUPS! Todellakin. Kohta varmaan liityn siihen joukkoon, joka tekee vain yhden asian päivässä. Kahta ei todellakaan voi, tai muuten myöhästytään, ja paljon.

Kuumaa vaan ei kuivaa

Syyssyrikästä puhutaan myös syyssyreeninä. Syrikän kukkatertut ovat pitkät, nuokkuvat ja tuoksuvat.

Kuvassa Isabellansyreeni, Syringa ’Elinor’ vertailun tekemiseksi. Kukintojen samankaltaisuus on helppo huomata.

Kesä yllätti kuumuudellaan. Puutarhassa tiheä kasvillisuus osoitti voimansa taistelussa lämpöä vastaan. Leviävät maanpeittokasvit, katetut istutusalueet ja oikeisiin paikkoihin valitut puut, pensaat sekä perennat pitivät kaikki pintansa. Kastelun tarve pysyi minimissään. Osa kasveista sai ensimmäisen kastelun vasta kuukauden kuuman kauden jälkeen.

Kastelun vähyyteen vaikutti sekin, että käytin osaa rikkakasveista suojaamassa maata kuivumiselta. Rikkakasvien tunnistaminen auttaa päätöksessä mitä voi maahan jättää ja mitä tulisi ehdottomasti poistaa heti. Yleensä pyrin poistamaan kaikista rikkakasveista kukinnot ja estämään siten siementen leviämisen.

Luonnonmukaisessa pihan hoidossa hoidontarve vähenee ja kasvien ohjailu korostuu. Kuuma kesä aiheuttaa kuitenkin myös ongelmia. Hitaasti kasvavat kasvit jäävät helposti vahvempien lajien jalkoihin, jos kasvustojen rajoja ei siistitä. Toisaalta liika siistiminen lisää kastelun tarvetta. Kuumuus saattaa aiheuttaa ongelmia tuholaisten kanssa. Yksipuoliset istutukset istutettuina vääriin kasvupaikkoihin heikentävät kasvien elinvoimaa ja lisäävät tarvetta tautien tai tuholaisten torjunnalle.

Taimiostoksien vähäisyys

Huomasin kuuman kesän vähentäneen omia taimiostoksiani. Uusien kasvien istuttaminen tai istutusalueiden perustaminen, kun vaativat normaali oloissakin runsaampaa kastelua.

Asioissa ja tilanteissa on kuitenkin aina poikkeuksia. Poikkeuksiksi luen ne ihanat kasvierikoisuudet, jotka yllättäen ilmestyvät eteesi. Nämä erikoistapaukset ovat niitä, joiden kohdalla pitää toimia heti. Yleensä tällaisesta erikoisuudet vilahtavat silmäkulmassasi, kun katseesi ohittaa muka tyhjää kasvilavaa tai taimimyymälän varjoisinta nurkkaa. Se on hetki, kun kääntyvän pään liike pysähtyy ja valokuvamuisti toimii kirkkaana. Tätä silmänräpäystä ei kenenkään kasviharrastajan tulisi ohittaa. Jos silmänräpäys ohitetaan, kasvi katoaa yleensä seuraavan paikalle ilmestyvän ihmisen toimesta, joka muuten takuu varmasti ymmärtää löytönsä arvon. Ainoa keino päästä tästä omasta erehdyksestä eroon on löytää mahdollisimman pian vielä parempi ja harvinaisempi kasvi.

Omakohtainen kokemus tästä on tämän syksyn taimialesta, jossa päästin käsistäni mitä hienoimman punalehtisen japaninvaahteran. Voin kertoa, että huomatessani puun päätyneen juuri sille seuraavalle asiakkaalle oli harmitus lievä ilmaisu tunteistani. Siinä menetyksestä toipuessani ja kävellessäni kohti kassapistettä huomasin ison ruukkuistutuksen. Ruukkuistutuksen keskellä kasvoi pari metrinen puu, jonka lehdissä oli jotain kovin tuttua. Tässä hetkessä koettiin valokuvamuistin juhla, sehän on tulppaanipuu. Kasvualueen ollessa IV, on tulppaanipuu kelpo löytö, joten onnistuin kuin onnistuinkin tekemään kunnon kompensaation aikaisemmalle menetykselleni.

Toinen neuvo syksyn alennusmyynneissä on se, että aina kannattaa kysyä onko jokin itseä miellyttävä kasvi tai tavara myynnissä. Tässä tapauksessa ruukkuistutuksen tulppaanipuu oli myynnissä ja kotimatka ajettiin hymy huulilla vänkärin penkkiä välillä vilkuillen.

Pihasomistus

Etupihalla olevat reen jalakset toimivat erilaisten somistusryhmien perustana. Ensimmäisen kuvan viininpunaiset pallot on muotoiltu kanaverkosta ja maalattu spraymaalilla. Pallot roikkuvat lyhtytelineissä. Iltojen pimetessä ja talvea kohti mentäessä somistusryhmään on lisätty kausivaloja.

Serlachius-museo Göstä, Mänttä

Elokuun alku päivinä vierailin Banksy. A Visual Protest -näyttelyssä Mäntässä. Katutaiteilijan puhuttelevat työt ja upea Serlachius-museo tekivät vaikutuksen. Päivittäisen vierailijamäärän ollessa yli 1000 henkeä, uskon myös muiden vaikuttuneen näkemästään.

Banksy A. Visual Protest -näyttely

Kuvan teos ’Get out while you can’ (Placard Rat) on julkaisutu vuonna 2004.

Kevättä ilmassa ja maassa

11/05/2021Puutarhanuput, siemenpurkit, silmutadmin

Kevät yllättää tänäkin vuonna. Varjoisalla takapihalla lumien sulaminen tuntuu kestävän ikuisesti. Sitten yhtä äkkiä päivittäiset kävelykierrokset tarjoilevat yllätyksiä runsaskätisesti. Kartoittamatta ja nimeämättä jääneiden kukkasipulien nuput pilkistävät sieltä täältä. Osa keväällä kukkivista perennoista on aloitellut kasvuaan ja pensaiden turvonneet silmut näyttävät voimiaan auringossa.

Rinteessä kasvaa mättäinä valkoista idänsinililjaa. Kukkasipulit on istutettu kivien ja kuivuneen puunrungon väliin. Puunrunko on tuotu rinteeseen tarkoituksella, joten siitä saadaan tukea myös maan pinnalla kiemurteleville köynnöksille.

Perinteiset puuhastelut

Ensimmäiset kevätpuuhastelut aloitan talomme päädyssä olevalta pieneltä terassilta. Siirrän tuolit ja tavarat pihalle, lakaisen sekä huuhtelen lattian. Samalla järjestelykerralla koetan saada kasvatuksessa oleville taimille tilaa ulkoilemiseen. Sopivan kokoisten pöytien löytäminen tai kasaan tuunaaminen on sekin oma taitolajinsa. Pöytiä toki saattaisi löytyäkin, mutta helpohko liikkuminen niiden välissä tulee ongelmaksi.

Toisena takapihan kohteena kevättyöt jatkuvat kasvihuoneen edustalla. Talven tuiskujen jäljiltä maassa on uskomaton määrä oksia ja käpyjä. Maastoa siivotessa pihapuuhiin syntyy taas tuntumaan, ja uudet suunnitelmat alkavat hahmottua.

Uusi salaattipenkki

Kasvihuoneen vieressä oleva salaattipenkki on tehty metsänpohjan päälle. Pohjakasvillisuus on poistettu, ja maanpinta on peitetty juuriestekankaalla. Kelottuneita männynrunkoja suojaa penkin sisällä patolevy.

Tällä penkillä pituutta on vajaa neljä metriä. Syvyyttä ei kuitenkaan ole kuin reilu 20 senttiä, joten juurikkaiden kasvatus lienee parasta unohtaa.

Metsän vaikutus näkyy selvästi kasvimaan happamoitumisena. Kalkkia, hiekkaa ja uutta multaa; kaikki maanparannus on jatkuvaa työtä asian parissa.

Toisen roska on toisen aarre

Tein muutama kuukausi sitten löydön facebookin roskalava-ryhmästä. Löytöni oli vanhat ruostuneet hevosreen jalakset. Jalaksista on tulossa koroke daalia-ruukuille. Periaatteessa koroke saattaisi yksinkertaisimmillaan rakentua muutamasta ruskeasta kestopuulaudasta. Täyttä varmuutta daaliaruukkujen paikasta ei vielä ole. Oikeastaan projektin lopputulos kertoo onko korokkeen paikka etu- vai takapihalla.

Uutuuksia etsimässä

Ensimmäiset orvokit ostin huhtikuussa. Pakottava tarve kun on saada jotain kukkivaa jo ulos. Samalla kauppareissulla mukaan tuli myös jalopelargoni. Nyt toukokuun puolivälissä alkavat puutarhamyymälän hyllyt olla täynnä tavaraa. Parasta olla siis ajoissa liikenteessä uutuuksien kanssa.

Syyssyrikkä on minulle entuudestaan tuttu kasvi. Onnistuin talvettamaan pensaan kukkapenkissäni muutaman vuoden. Kasvin kohtaloksi koitui sadetalvi, jolloin maahan tuli jää ennen lunta. Aikaisempi syyssyrikkä oli väriltään tumma violetti. Mietinkin onko kasvin värillä väliä talvenkestossa? Kunnollinen talvisuojaus on ainakin tarpeen IV-kasvuvyöhykkeellä.

Kylmäkäsittely. Hitti vai huti?

Reilu kuukausi sitten kylvämäni kirsikkasorvarinpensaan ja pikkulehtikatsuran siemenet eivät ole edenneet. Siirsin kylmäkäsittelyä vaativat siemenpurkit terassille ja siellä ne ovat vieläkin. Meri- ja pensaskaalin kuten pensasunikon siemenet taas päätin jättää kylmäkäsittelemättä. Nämä ovat niitä kokeiluja, joita joskus tulee tehtyä, ehkä pientä uhmakkuuttakin tuntien. Sen kokeilu kuitenkin jo osoitti, että kylmäkäsittelypurkit eivät ole minun juttuni. Jos kylmäkäsittelyä tehdään, tapahtukoon se luonnon omilla ehdoilla.

Ensimmäisessä kuvassa kasvaa punaisia samettiruusuja. Kylvin viime vuotisia siemeniä kymmenittäin, mutta vain yksi niistä iti. Toisessa kuvassa edetään kaupansiemenillä.

Niks ja Naks. Tämä ei ollutkaan huoltovapaa kasvihuone.

10/03/2021Hyötytarha, Puutarhajuuristo, kasvualusta, rypälesato, sädekaisla, siemenetadmin

Talvi 2021 oli luminen, ja kahvipaketilla vaihdettu kasvihuone antoi lopullisesti saumoistaan periksi. Aiempina kesinä tila oli toiminut kolmen ”Zilga”-viinirypäleen suojana. Oikeastaan viinirypäleet olivat kasvaneet kurittomina luonnonlapsina pitkin huoneen seiniä ja kattoa. Kiitos rehevälle kasvustolle köynnösten lehdistä oltiin saatu raaka-ainetta varsin makoisille viininlehtikääryleille. Rypälesato itsessään ei runsaudellaan hämmästyttänyt, mikä osaltaan johtui kylmästä kasvualustasta ja auringonpaisteen rajallisuudesta.

Katsoessani lumihangesta pilkistäviä kasvihuoneen seiniä, mieleeni tuli idea. Tai tämä idea oli hakenut muotoaan jo muutaman vuoden. Takaterassimme ja siitä jatkuvan rinteen korkeusero on itsessään reilu metri. Ja jos terassin lattiakorkeuteen lisätään yli 80 senttiä korkeat kaiteet, ollaan hyvinkin jo reilussa ”miehen mitassa”. Edellisinä vuosina olen leikitellyt mielessäni säleikköomenapuiden istuttamisella terassin kaiteita pitkin. Omenapuiden istuttamisen esteeksi on kuitenkin tullut talon salaojat, joiden olen pelännyt tukkeutuvan omenapuiden vahvasta juuristosta.

Vaan ”Hah!” Ratkaisuhan olikin viiniköynnöksissä, joiden juuristo ei ehkä olisikaan niin voimakaskasvuinen. Kasvupaikkana terassin vierus olisi mitä ihanteellisin myös auringon sekä kastelun kannalta. Lisäksi rypäleiden suojaamisen saisi huomaamattomasti tehtyä terassin alle, jos sille tarvetta olisi. Tämä idea vaatii lisäselvitystä, ja rypäleiden kasvatukseen perehtynyttä kasvattajaa.

Kasvihuoneen ehjät muoviset seinälevyt olen kierrättämässä kasvutauskaapeiksi. Piha- ja puuvaraston ehyet seinänpätkät ja mäntyrunkoiset kohopenkit suorastaan vaativat tulla parannelluiksi versioiksi. Pienen mietinnän jälkeen voisikin siis todeta että lyhistynyt kasvihuone onkin aika hyvä juttu.

Kevään kasvatuspuuhat ovat alkaneet. Tomaateista aion suosia kirsikkatomaatteja, jotka valmistuvat hieman nopeammin. Siemenistä kokeiluun otin mm.’Chocolate Cherryn’. Isoista tomaateista kasvatan ’Roma’, ’St. Pierre’ ja ’Tigerella’ lajikkeita, joiden siemeniä oli jäänyt viime vuodelta.

Tomaattilajikkeiden lukumäärä on päätä huimaava. Maku ja kasvupaikan rajallisuus vaikuttavat, joten valintojakin on tehtävä.

Luonto kasvua rytmittämässä

Tiedän että kuukalenterin seuraaminen kylvöjä tehdessä jakaa mielipiteitä. Osa harrastajista uskoo asiaan vahvasti. Toinen puoli perustelee siemenen tarvitsevan kasvuunsa multaa, lämpöä ja valoa enemmän kuin kuuta. Tämä vuonna kylvin siemenet kuukalenterin vastaisesti. Itäminen kirsikkatomaateilla kesti reilu 2 viikkoa. Viimeiset pelargonian siemenet tulivat pinnalle lähes kolme viikkoa kylvöstä. Kovin tuntui hitaalta itämiseltä. Seuraavan kokeilun teenkin kuukalenterin mukaan.

Viisikon keinotekoinen talvi

Kylmäkäsittelyn tarvitsevat siemenet tuovat uusia kokeiluja siemenkasvatukseen. Tilasin kasvatettavaksi kirsikkasorvarinpensaan, pikkulehtikatsuran, pensasunikon sekä meri- ja pensaskaalin siemeniä. Yllätyksekseni tämän viisikon kaikki jäsenet hyötyisivät kylmästä kaudesta.

Siemenien kylmäkäsittelyn aion hoitaa viemällä kosteaan multaan peittämäni siemenet pihavarastoon reiluksi kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen sitten jatkan normaalia kasvatusta sisätiloissa.

Tämän päiväisellä kauppareissulla siemenkokoelma täydentyi huonekasviksi tarkoitetulla niilinkaislalla (= sädekaisla). Tarkoituksenani on istuttaa tämä kosteikossa viihtyvä suokasvi ’Cyperus alternifolius’ ulos ruukkuun puutarha-altaan laidalle.

Yrtit riviin järjesty

17/01/2021Hyötytarha, Projektitkivispiraali, multatila, Yrtit, yrttiympyräadmin

Totta puhuvat, eli viisas pääsee vähemmällä ja laiskuus on lahja

Kun puutarhaharrastusta on jatkunut muutama vuosia, harrastajalle yleensä selviää niin viisauden kuin laiskuudenkin merkitys. Kasvihuonetta rakennettaessa, paikalta kaivettiin ja poistettiin melkoisen iso kasa kiviä. Vaihtoehtoina ympäristön siistimiselle oli joko kivien pois vieminen tai kivien sovittaminen osaksi suunnitelmaa. Millintarkkojen vuosisuunnitelmien tekeminen ei puutarhassa ole koskaan ollut oma tyylini. Niinpä, aikani kiviä katsottuani päädyin kasaamaan yrttiympyrän kasvihuoneen edustalle.

Kivispiraali ja sen rakentamisen periaate

Tämä vajaa 2-metrinen yrttiympyrä on koottu spiraalin malliseksi. Isommat kivet on kasattu kyljet vierekkäin, ja niiden välissä pienet kivet toimivat kiilakivinä. Kiilakivien tarkoituksena on tukea rakennetta ja estää ympyrän sisälle tulevan maan pois valuminen. Joidenkin isompien aukkojen kohtaan olen työntänyt väärinpäin käännettyjä sammalmättäitä tukkeiksi. Kivenkoloihin voi myös sekoittaa kostutetusta sammalesta ja mullasta palloja, joihin työntää pari krassinsiementä kasvamaan.

Jos isojen kivien sivuissa on laajoja suoria pintoja, kannattaa ne asettaa ulospäin. Yrttiympyrän suhteellisen siisti ulkonäkö, kun on mukava plussa tekemiseen.

Ympyrää kasatessa oli yllättävän vaikeaa hahmottaa kuinka paljon kiviä rakennelman tekeminen vaatisi. Maaston ollessa epätasainen piti alussa pohja saada tasaiseksi. Tuntui että ennen projektin kunnollista alkamista olivat ne kauneimmat kivet jo tulleet käytetyiksi. Toinen mietintää aiheuttanut pulma tuli kivien asettelussa. Käytettävissä oleva kivi saattoi hyvin olla niin iso, että spiraalin sisälle tuleva multatila jäi varsin pieneksi. Isojen kivien käyttö kasaamisessa oli kuitenkin välttämätöntä, sillä ilman niitä kerroksittain nousevan ympyrän rakenne kävi epävakaaksi.

Yrttiympyrän kasvit voi valita omien makumieltymysten mukaan. Osa mausteista pitää hieman kuivemmasta kasvualustasta, joten niiden paikka on ylhäällä ympyrän keskustassa. Kivien välissä olevaa kasvualustaa kannatta muokata kasvikohtaisesti lisäämällä perusmultaan hiekkaa tai savea.

Kaunista ja tuoksuvaa

Omassa ympyrässäni kasvatan vuosittain basilikaa, ruohosipulia, persiljaa, curry-yrttiä, viinisuolaheinää, mäkimeiramia ja poimulehteä. Tilaa spiraalin sisältä löytyy aina myös kokeiluille ja hetken heräteostoksille. Paljon tilaa vieviä tai voimakkaasti leviäviä mausteyrttejä en ympyrään haluaisi istuttaa. Jos tarvetta on estää juurien leviäminen, ohuet liuskekiviä eri kasvien väleissä toimivat hyvin.

Enemmän huomiota kiinnitän yrttien kasvukorkeuksiin, lehtien muotoihin ja väreihin. Yrttiympyrä saa siis olla myös kaunis katsella ja hyvältä tuoksuva.

Osalle tuoksuvista yrteistä kannattaa ehkä valita muita kasvupaikkoja kuin yrttiympyrä. Esimerkiksi kamomillasaunio, minttu, jalosauramo ja iisoppi toimivat varmasti paremmin kumppanuuskasveina tai muiden kasvien suojelijoina.

Kasvien lumo yllättää kesken iltapäiväkävelyn

23/08/2020Puutarhahajuherne, harmaakäenkukka, hurmesilkkiheinä, krassit, loistokärhö, pelargoni, punalehti, valkokonnanmarjaadmin

Torikauppaa ja vihreitä "munkkeja"

Joskus puutarhaharrastajan kohdalle osuu se kuuluisa ”munkki”. Omalla kohdallani tämä tapahtui paikallisella iltatorilla. Yleensä en iltatoreille ole päässyt, mutta sinä keskiviikkona päätin kävellä alueen läpi iltapäivälle jo ennen neljää. Yllätyksekseni paikalla olikin muutama myyjä. Erään pienen pöydän vieressä näin sekalaisen kokoelman kasveja. Ensin silmiini osui kukassa oleva harmaakäenkukka ja sitten liuskavaleangervo. Nämä kasvit antoivat jo merkin pysähtyä pidempää tarkastelua varten. Jäin siis kiertelemään pöytää ja juttelemaan eläköityneelle myyjäpariskunnalle.

Pian selvisikin, että kyseinen pariskunta on pitänyt omaa puutarhaa 80-luvulla naapurikaupungissa. Kaikesta myytävästä näki, että heidän harrastuksensa oli siirtynyt vaativaan keräilyyn kauan sitten. Tämän yllättävän sattuman seurauksena pihalleni tuli taimikassillinen erikoisuuksia, joita itselläni ei ole. Samaan kauppaan sain myös myyjäpariskunnan puhelinnumeron. Tälle numerolle varmasti on tarvetta, kun seuraavan kerran kulkuni sivuaa heidän asuinpaikkaansa.

Yksi kertomistani torilöydöistä on valkokonnanmarja. Kasvi soveltuu hyvin puolivarjoisalle kasvupaikalle, mutta myrkyllisyytensä vuoksi istutuspaikkaa tai koko kasvin tarpeellisuutta kannattaa miettiä lapsiperheissä. Kasvin marjojen mehu voi aiheuttaa iho-oireita.

Kasvien korkeudet ja niiden yhteensovittaminen

Viime kesänä siirtelin tuttuun tapaani perennoja uusille paikoille. Tässä siirrossa uuden paikan sain myös dorianvillakko (tarhavillakko). Kasvin naapureiksi valikoituivat heisiangervo ’Amber Jubilee’ sekä Juhannusmorsian ruusu. Näiden kolmen kasvin yhteiselo tuntuu mielestäni toimivalta niin koon kuin värienkin suhteen. Pensaiden kohdalla varmastikin tulee leikkauksen tarvetta pian, vaikka dorianvillakko on yltänyt jo yli luvatun 120 sentin korkeuden.

Pensaiden alapuolisen tilan haluan käyttää hyväksi mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa tiiviitä ja monimuotoisia istutuksia. Pensaat pyrin harventamaan ja karsimaan alaosiltaan. Tällöin valonsäteet pääsevät myös maanpeittokasveille.

Köynnökset vaakaan, pystyyn tai vinoon

Kärhöjen kanssa olen yleensä menestynyt heikosti. Poikkeuksena tämä loistokärhö ’Warszawska Nike’, jonka istutin ankkakopin kylkeen. Paikkana se on aurinkoinen ja siinä sain kaivettua kärhön tarvitseman istutussyvyyden. Lisäksi kärhön kastelu tulee suoritettua päivittäin eläimien vesikupin täytön yhteydessä. Muualle puutarhaan, missä kärhöt eivät menesty olen istuttanut erilaisia köynnöksiä kiipeilemään, joko rentoina maakivien päällä tai sitten harjateräkseen tuettuina pitkin männynrunkoja.

Kuvaterveisiä terassilta

Puutarhan kehitystä

30/07/2020Puutarhajättipärskäjuuri, jättiperenna, kiinanlaikkuköynnös, merkkilanka, ukonkello, vuohenkelloadmin

Käynti puutarhamyymälässä tietää suunnittelemattomia muutoksia

Kesän aikana on tullut käytyä muutamassa puutarhamyymälässä. Käynneiltä yleensä löytyy mielenkiintoisia uutuuksia kotiin viemisiksi. Uusien kasvien istuttaminen kasvuolosuhteiltaan oikeaan paikkaa vaatii monesti muutoksia istutusryhmissä. Osa penkkieni kasveista on istutettu ns. täytekasveiksi tyhjään tilaan. Niiden kohdalla tilanne on helppo muutoksia tehtäessä, eli täytekasvien tulee väistyä. Tosin, tällaistenkin kasvien kohdalla olen varsin huono luopumaan niistä kokonaan. Tämä tarkoittaakin sitä, että uutuuksia istuttaessani, teen ensin uuden penkin täytekasveille, ja vasta sittenpääsen istuttamaan puutarhaliikkeen tuomiseni.

Kellokukkien ristiriitaisuus

Perennapenkeistäni saattaa hyvinkin löytyä vesiheinää ja joitain muitakin rikkakasveja. Oman rajani rikkakasvien kohdalla olen asettanut juolavehnän ja vuohenkellon kohtaan.

Vuohenkello on maatiaisperenna, joka leviää helposti juuristollaan. Jos haluat eroon vuohenkellokasvustosta, muista kaivaa maata syvältä. Tämän perennan juuristo ei ole ainoastaan 10 senttiä maanpinnan alapuolella. Kasvin täydellinen poistaminen vaatii reilun lapion syvyydeltä kaivamista. Jos siis edelleen haluat puutarhaasi näitä kellokukkia, suosittelen kasvupaikan rajaamista. Muovinen ämpäri, josta pohja on poistettu, saattaisi olla kelpo ratkaisu.

Onneksi on vaihtoehtoja

Ukonkello on toinen komea kellokukka. Yleensä valkoisena kukkiva ukonkello leviää helposti luonnonmukaisessa puutarhassa. Ukonkellon poistamisessa ei kuitenkaan ole juuri ongelmaa. Kasvin saa suhteellisen helposti nykäistyä irti. Kasvin lisääminen tapahtuu siemeniä kylvämällä. Toisin kuin vuohenkellolla tällä kasvilla on pääjuuri, jota ei voida jakaa.

Pisamakellolla on lupa levitä

Voi ihanuus, ajattelin nähdessäni pisamakelloja ensi kertaa. Niinpä istutin pihalle sekä punaista että valkoistakin kelloa. Vuodet ovat kuitenkin yhdistäneet värit hennon punaiseksi massaksi. Etsiessäni valkoista pisamakelloa löysin vain yhden kukkivan kasvin. Tämän kohdalla kyllä pitäisi sitoa merkkilanka perennan varteen siemenlisäyksen varmistamiseksi.

Varma ja kestävä valinta kukkamaljakkoon

Kestävä peurankello kasvaa Suomessa luonnonvaraisena. Itse oli jo lähes luopumassa tästä kasvista, kunnes eräänä viikonloppuna keräsin kimpun peurankelloja maljakkoon. Oletin kukkien varisevan muutamassa päivässä ja levittävän siitepölyä reilusti ympärilleen. Toisin kävi, peurankellon kukat säilyttivät ryhtinsä viikon jälkeenkin, eikä siitepöly ole aiheuttanut mitään ongelmia. Tosin keräämäni kimppu koostui hieman nupuillaan olevista kukista. Peurankellot säilyttivät siis paikkansa osana puutarhani kukkapenkkejä.

Minikiivejä tiedossa

Puutarhassa on kasvanut jo useamman vuoden kaksi ’Annikki’ kiinanlaikkuköynnöstä. Tämä lajike tuottaa hedelmiä yksinäänkin eikä tarvitse pölyttäjää. Hedelmien muodostusta olen odottanut ainakin 5 vuotta, joten näiden raakileiden kypsymistä tulee seurattua tarkasti.

Jättiperenna kasvamaan

Avoimet puutarhat- päivää vietettiin heinäkuun alussa. Vierailin päivän aikana upeassa hehtaarin kokoisessa puutarhassa. Tämä puutarhaharrastaja oli kasvikeräilijä, ja hänen kasviensa joukossa näin pärskäjuuren ensi kertaa. Kun sama kasvi tuli eteeni reilun viikon kuluttua vierailusta, minun ei tarvinnut miettiä hankintaa sen tarkemmin. Kotona sitten selvittelin kasvitietoja, joiden mukaan jättipärskäjuuri saattaa yltää jopa kahden ja puolen metrin korkeuden. Testaamisen paikkahan siitä tuli. Hain ankkahäkin hanhiherralta lannoitepanokset ja sekoittelin kasvualustaan. Palaan varmastikin asiaan, jos testi osoittaa onnistumisen merkkejä.

Keväällä istutetut daaliat aloittelevat kukintaansa. Sekoituspussien mukulat olivat osaltaan nimettömiä, joten kukkien värit yllättävät. Vasemma olevaa valkoista daalia en ole vielä tunnistanut. Oikealla kukkiva on lautasdaalia ’Kiev’.

Kesäkuulumiset puutarhasta

04/07/2020PuutarhaDinnerplatedahlia, Drottning Ingrid, jalkalehti, lautasdaaliaadmin

Tämä on se aika, jolloin itselläni on kiire puutarhan hoidossa ja erityisesti siistimisessä. Toukokuussa elo oli vielä varovaisen odottavaa ilmojen ja kasvun suhteen. Kesäkuun alussa kasvihuone ja hyötytarha saivat vihdoin asukkinsa. Samoin lopullisen paikkansa löysivät ruukkuistutuksien daaliat ja pelargonit. Sitten odotettiinkin, että perennapenkeissä myöhäisimmätkin ”nousijat” saavat lehtensä kohti aurinko. Viime vuonna en merkinnyt kukkasipuleiden tai kasvien istutuspaikkoja muistiin, joten olen jälleen varsinaisen muistipelin äärellä. Mukavan yllättävä peli kaikkinensa.

Uudet yhdistelmät

Totutusta poiketen kukkalaatikoissa hehkuvat varsin vahvat värit. Perinteiset siniset tai valkoiset lobeliat korvasin violetin-punaisilla lajitovereilla. Lisäksi hennot vaaleanpunaiset ahkeraliisat ja petuniat joutuivat väistyä punaisen tieltä. Laatikon keskellä kasvava pelargonian sain keväällä. Kasvin nimen kadotin kuitenkin jo ennen istuttamista. Varmaa kuitenkin on että kukinta ilahduttaa. Kasvit muistuttavat minua antajastaan, ja tämän pelargonian antaja on alan harrastaja.

Ruukkupuutarhan lumoissa

Uusien puutarhakasvien hankinnassa olen ollut todella maltillinen. Myymälöissä käydessäni mielenkiinto on kohdistunut ruukkupuutarhan kasveihin, joilla nyt täytän terassin lattiaa ja ulkoportaiden askelmia. Vanhanajan hehkuvan punaisen pelargonin parina on kuvassa Drottning Ingrid. Drottning Ingrid on tanskalainen vastine ruotsalaiselle Mårbackalle, johon se usein sekoitetaan. Drotting Ingridissä kukat ovat pienemmät ja enemmän kerrannaiset. Steriilit heteet ovat Mårbackan pelargonilajiketta kapeammat, eivätkä ne ole ruosteenpunaiset.

Jonkin näköistä ”hurahtamista” olen kokenut kaktus- ja dinnerplate- daalioiden kanssa. Onnistuin viime vuonna talvettamaan kukkien juurakot kuivassa, lämpimässä varastossa sanomalehtiin käärittynä. Muutaman daalia-pakkauksen hankin jo keväällä, ja niistä ensimmäinen ihanuus on juuri avannut kukkansa. Eilisen kauppareissun yhteydessä kokoelmaa sai yllättävän ja täysin suunnittelemattoman lisän poistomyyntien löydöistä. Kukintaa en näille myöhässä istuttamilleni daalioille edes odota. Tärkeintä on saada juurakot kasvamaan ja vahvistumaan.

Kasvupyrähdyksiä ja vallanvaihtoa

Kasvien kohdalla saa olla tarkkana, ettei voimakaskasvuinen naapuri tukahduta uutta tulokasta jo alku metreillä. Kukkapenkkejä kierrellessäni olenkin miettinyt, pitäisikö hennommat ja hieman harvinaisemmat perennat siirtää omaan penkkiinsä. Tällä hetkellä penkeissä olevien kasvien jaottelu perustuu enemmän kasvien kokoon, väreihin ja siihen että harvinaisuuksien on ollut tarkoitus toimia ns. katseenvangitsijoina. Jokin muutosta nykyiseen jaotteluun täytyisi kuitenkin tehdä, että hankitut kasvit säilyisivät paremmin.

Pienet erilaiset ihanuudet

Kuunlilja on ”White Feather”, on hieman erikoisempi. Aloittaessaan kasvuaan sen lehdet ovat valkoiset. Kasvun jatkuessa lehdet vihertyvät, ja muuttuvat lähes mitään sanomattomiksi.

Tämä jalkalehti löytyi kirpputoritapahtumasta. Kasvi on ollut minulla jo kolmisen vuotta. Kuvassa ensimmäinen kukka, jonka keskelle muodostuu siemen.

Sunnuntai 5.heinäkuuta 2020

Heinäkuun 5.päivä vietetään maanlaajuisesti avoimien puutarhojen päivää. On helppo uskoa että useat harrastaja tietävät jo mitä tämä tarkoittaa. Antoisaa ja idearikasta sunnuntaita!

Kohopenkkejä, kompostointia ja mustaa kultaa

18/05/2020Hyötytarhakatekangas, kohopenkki, komposti, multatila, poimulehtiadmin

Kasvimaan tekeminen metsäiseen pihaan

Yksi pihamme aurinkoisimmista ja lämpimimmistä paikoista sijaitsee kivikkoisessa metsänrinteessä. Vaikka paikan maasto asettaa omat haasteensa viljelemiselle, löytyy tästä hyviäkin puolia. Erityisesti sijainti talon läheisyydessä helpottaa kasteluveden saatavuutta. Maaston haasteellisuuden takia kohopenkeistä tuli ainoa järkevältä tuntuva tapa toteuttaa uusi kasvimaa. Myös lisääntyvälle kasvijätteelle tarvittiin uusia sijoituspaikkoja.

Kohopenkit

Kasvimaan kohopenkkien reunat on tehty kuorituista männynrungoista. Reunojen sisäpuolelle naulattu sokkelilevy estää mullan valumisen runkojen väleistä. Penkkien pohjalla on reilu kerros risuja, ja niiden päälle asetettuna kaksinkertainen katekangas. Lopuksi kohopenkin vapaana oleva multatila täytettään ostomullan, hiekan ja kasvuturpeen seoksella. Itsetehty multaseos kalkitaan, sekoitetaan huolella ja kastellaan kevyesti ennen siementen kylvöä.

Kompostointia kasvijätteestä ja siipikarjan lannasta

Kompostoinnissa käytän puutarhajätekompostia. Komposti koostuu risuista, ruohosilpusta, kasvijätteestä, oljista, kuiviketurpeesta ja -puruista sekä siipikarjanlannasta. Taloudesta tulevia ruokajätteitä en kompostoi hiirien ja rottien pelossa. Ankkojen ja hanhien ruokapaikalta haravoin ylimääräiset ruuat omaan roskapussiin. Siivekkäiden käytössä on myös oma tuhoeläinverkolla varustettu komposti.

Jyrsijäverkko ja sen käyttö kompostissa

Tuholaisilta suojattu komposti rakennettiin vanhoista kuljetuslavoista. Kuljetuslavan pohjaan on ensin naulattu mansikkakangas, ja sen päälle pienisilmäinen jyrsijäverkko. Mansikkakangas päästää liikaa kosteutta läpi, mutta estää pienempien murusten tippumisen maahan. Kompostin seinät on tehty vanhasta laudasta ja niiden sisäpuolta sekä kehikon päällys on katettu jyrsijäverkolla. Verkon yläpuolella sateelta suojaa irrotettavissa oleva pelti.

Ilmaista multaa maatuvista aineista ja lahopuusta

Metsäpuutarhassa lahoavien puiden rungoista voi rakentaa uusia kohopenkkejä maastoon. Uutta penkkiä tehdessäni valitsen paikaksi kaikkein kivikkoisimman kohdan, jonne hahmottelen mielessäni penkin koon sekä muodon. Seuraavaksi poistan paikalta aluskasvuston. Sitten täytän puiden rungoilla kivien välit ja kuopat, niin että paikkaan saadaan tasainen pohja tulevalle kohopenkille. Puiden runkojen päälle kasataan kompostoitavaa kasvijätettä tuomaan korkeutta. Kun tarvittava korkeus on saavutettu, kasa tallotaan matalaksi, peitetään hiekalla ja kastellaan. Viimeisimmäksi kerrokseksi penkkiin multaa ja kasattu penkki peitetään mansikkakankaalla sekä kastellaan kevyesti. Olen kasvattanut kompostipenkissäni ensimmäisenä vuotena kurpitsaa. Syksyllä kurpitsoiden jälkeen istutin penkkiin punaherukkaa ja talvivalkosipulia. Koska penkissä ei multaa ole paljoa, kannattaa istutusvaiheessa lisätä reilusti kunnollista multaa istutuskuoppaan. Mansikkakankaan tarkoitus on nopeuttaa lahoamista, pidättää kosteutta sekä estää rikkaruohojen kasvaminen.

Testipenkkiä tekemässä

Tämän 2×4 metrisen penkin alaosassa on reilu kerros puunrunkoja. Runkojen päällä ruohosilppua, olkea ja hiekka-multa -seosta. Ensimmäiset 3 vuotta penkissä kasvoi perunaa. Perunan noston jälkeen penkki muokattiin, peitettiin mansikkakankaalla ja siihen istutettiin mansikkaa.

Jos luonto ja viljelyn ekologisuus kiinnostaa, saatat löytää hyviä vinkkejä permakulttuurista.

Kesäkanoja meilläkin

08/05/2020Projektitankat, hanhipariskunta, kanakoppi, kanat, kesäkana, konehaudontaadmin

Herra Nousiainen ja 3 kanarouvaa

Vuosi oli 2014, jolloin maaseudun elämästä oltiin nautittu 4 vuotta. Suomessa kanat ja puhdas luomuruoka tulivat päivän otsikoihin. Täälläkin paikallislehdessä julkaistiin juttu kotitarvekanalasta ja sen helposta hoidosta. Yleensä en tee yllätyspuheluita tuntemattomille ihmisille, mutta sinä keväänä aloitin omat soittoni. Soitin lehtijutussa esiintyneelle naiselle kysyäkseni lisätietoja, ja mahdollisuuksia vuokrata muutama kesäkana. Tämän soittamani puhelun kesto oli kunnioitettavat 52 minuuttia, ja se johti minut oman kana- ja siipikarjaharrastukseni pariin.

Koska vakaa tarkoitus oli hankkia vain kesäkanoja, saatiin tämä projekti nopeasti alkuun. Takapihalta löytyi jo käyttämättömäksi jäänyt koira-aitaus koppeineen. Kyllä meillä koiria edelleen oli, mutta hiekkapohjainen aitaus paikassa, josta ei näy kunnolla ympäristöön, ei ollut toimiva ratkaisu. Varsin pienillä muutoksilla koirankopista tehtiin kanakoppi, ja aitaukseen lisättiin orsia kanojen istumapaikoiksi.

Kesäkuun alussa kanala sai uudet asukkaansa, 3 kanarouvaa ja kukko Herra Nousiaisen. Sanomattakin lienee jo selvää, että tässä vaiheessa kesäkanat olivat muodostuneet minulle kesällä tulleiksi kanoiksi, eivätkä syksyllä palautettaviksi ”lainahöyheniksi”.

Ongelmia tuotannossa

Luomumunien tuotanto kesäkanalassa käynnistyi hitaasti, hyvin hitaasti. Kuukausien edetessä selvisi, että yksi kanoistamme oli vanha rouva, joka muni harvakseltaan. Toinen kanoista kyllä muni, mutta ongelmaksi muodostui kolmas, munia rikkova ja syövä kana. Koska oman kanalan munien tuotantoa piti parantaa, päätin sijoittaa hautomakoneeseen, ja hautoa muutaman kelpo kanan ratkaisuksi ongelmaa. Konehaudonta itsessään onnistui hyvin. Seitsemästä koneeseen laitetusta munasta viisi kehittyi. Hyvä tulos, mutta kun koko ”revohka” olikin kukkoja. Koska ongelma ei ratkennut heti, päätin uusia haudonnan. Toisella kerralla viidestä kuoriutujasta kolme oli kukkoa ja kaksi kanaa. Tähän tulokseen olin tyytyväinen. Yleensä kanat kyllä hautovat itse munansa, mutta poikkeuksiakin näkyy löytyvän.

Kesäkanojen talvikanala

Kanaharrastuksen jatkuessa aiheelliseksi tuli lämpimän talvikanalan rakentaminen. Onneksi koira-aitauksen kulmaan oltiin talon rakentamisvaiheessa vedetty ylimääräinen sähköjohto. Aitausta ei siis tarvinnut siirtää. Riitti kun siirsi vieressä ollutta työkaluvarastoa sen kymmenen metriä, jolloin varastosta tuli osa aitausta. Helpolta kuulostava homma, mutta todellisuudessa työläs. Villoitetussa talvikanalassa kopin alaosa tehtiin ruskeasta vesivanerista. Yläosaan puolestaan kiinnitettiin vanhat valkoiset kaapinovet, tuomaan lisää valoa sekä tilantuntua. Valaistus kopissa hoidettiin ajastimella ja lämmitys patterilla. Jo kanalan rakennusvaiheessa halusin saada kanalasta ja aitauksesta viihtyisän. Kun talvella hoitaa eläimiä on huomattavasti itselle mukavampi mennä tilaan, jonka käyttötarkoitusta on mietitty ja johon on nähty vaivaa. Niin ikään aitaus on väritykseltään pyritty saamaan osaksi puutarhaa, ja muita pihan rakennuksia.

Uudet asukkaat

Kanojen kanssa touhuillessa kului vuosi. Seuraavana keväänä mielenkiinto kohdistui ankkoihin, jotka munivat kanojen tapaan, mutta eivät ole kylmälle läheskään yhtä arkoja. Niin pihaan muuttivat ensimmäiset ankat; Pirkko, Pertti ja Viiru. Nyt kun siivekkäiden kanssa eloa on takana useampi vuosi, olen jo luopunut kanoista kokonaan. Ankat onnistuivat jo ensi kohtaamisella valloittamaan sydämeni. Myöhemmin ankkojen seuraan on liittynyt hanhipariskunta, vastaamaan niin ikään munimisesta, puutarhan lannoituksesta sekä elävyydestä.

Jos arvioin rehellisesti tähän harrastamiseen kulunutta aikaa, rahaa tai muuta panostusta, niin eihän tässä mitään järkeä taida olla. Vaan miksi harmistua miettimällä moisia, paljon tästä on itselle saanutkin. Alussa tietoa eläimistä ja niiden pitämiseen vaadittavista luvista/ilmoituksista tuli hankittua mm. harrastajaryhmistä sekä ruokaviraston sivuilta. Myöhemmin, kun eläintenpito kävi tutuksi, pystyikin siirtyä opettelemaan lantakompostointia puutarhan hyväksi.

Projektien parissa hääräämistä, osa 1

Projektien parissa hääräämistä, osa 2

Projektien parissa hääräämistä, osa 3

"No, jopas!" eli kesän yllättäjien kuulumiset

Tykkää tästä:

Puutarhakuulumiset tiiviissä muodossa

Kuumaa vaan ei kuivaa

Taimiostoksien vähäisyys

Pihasomistus

Serlachius-museo Göstä, Mänttä

Banksy A. Visual Protest -näyttely

Tykkää tästä:

Perinteiset puuhastelut

Uusi salaattipenkki

Toisen roska on toisen aarre

Uutuuksia etsimässä

Kylmäkäsittely. Hitti vai huti?

Tykkää tästä:

Luonto kasvua rytmittämässä

Viisikon keinotekoinen talvi

Tykkää tästä:

Totta puhuvat, eli viisas pääsee vähemmällä ja laiskuus on lahja

Kivispiraali ja sen rakentamisen periaate

Kaunista ja tuoksuvaa

Tykkää tästä:

Torikauppaa ja vihreitä "munkkeja"

Kasvien korkeudet ja niiden yhteensovittaminen

Köynnökset vaakaan, pystyyn tai vinoon

Kuvaterveisiä terassilta

Tykkää tästä:

Käynti puutarhamyymälässä tietää suunnittelemattomia muutoksia

Kellokukkien ristiriitaisuus

Onneksi on vaihtoehtoja

Pisamakellolla on lupa levitä

Varma ja kestävä valinta kukkamaljakkoon

Minikiivejä tiedossa

Jättiperenna kasvamaan

Tykkää tästä:

Uudet yhdistelmät

Ruukkupuutarhan lumoissa

Kasvupyrähdyksiä ja vallanvaihtoa

Pienet erilaiset ihanuudet

Sunnuntai 5.heinäkuuta 2020

Tykkää tästä:

Kasvimaan tekeminen metsäiseen pihaan

Kohopenkit

Kompostointia kasvijätteestä ja siipikarjan lannasta

Jyrsijäverkko ja sen käyttö kompostissa

Ilmaista multaa maatuvista aineista ja lahopuusta

Testipenkkiä tekemässä

Tykkää tästä:

Herra Nousiainen ja 3 kanarouvaa

Ongelmia tuotannossa

Kesäkanojen talvikanala

Uudet asukkaat

Tykkää tästä: