Talvi 2021 oli luminen, ja kahvipaketilla vaihdettu kasvihuone antoi lopullisesti saumoistaan periksi. Aiempina kesinä tila oli toiminut kolmen ”Zilga”-viinirypäleen suojana. Oikeastaan viinirypäleet olivat kasvaneet kurittomina luonnonlapsina pitkin huoneen seiniä ja kattoa. Kiitos rehevälle kasvustolle köynnösten lehdistä oltiin saatu raaka-ainetta varsin makoisille viininlehtikääryleille. Rypälesato itsessään ei runsaudellaan hämmästyttänyt, mikä osaltaan johtui kylmästä kasvualustasta ja auringonpaisteen rajallisuudesta.
Katsoessani lumihangesta pilkistäviä kasvihuoneen seiniä, mieleeni tuli idea. Tai tämä idea oli hakenut muotoaan jo muutaman vuoden. Takaterassimme ja siitä jatkuvan rinteen korkeusero on itsessään reilu metri. Ja jos terassin lattiakorkeuteen lisätään yli 80 senttiä korkeat kaiteet, ollaan hyvinkin jo reilussa ”miehen mitassa”. Edellisinä vuosina olen leikitellyt mielessäni säleikköomenapuiden istuttamisella terassin kaiteita pitkin. Omenapuiden istuttamisen esteeksi on kuitenkin tullut talon salaojat, joiden olen pelännyt tukkeutuvan omenapuiden vahvasta juuristosta.
Vaan ”Hah!” Ratkaisuhan olikin viiniköynnöksissä, joiden juuristo ei ehkä olisikaan niin voimakaskasvuinen. Kasvupaikkana terassin vierus olisi mitä ihanteellisin myös auringon sekä kastelun kannalta. Lisäksi rypäleiden suojaamisen saisi huomaamattomasti tehtyä terassin alle, jos sille tarvetta olisi. Tämä idea vaatii lisäselvitystä, ja rypäleiden kasvatukseen perehtynyttä kasvattajaa.
Kasvihuoneen ehjät muoviset seinälevyt olen kierrättämässä kasvutauskaapeiksi. Piha- ja puuvaraston ehyet seinänpätkät ja mäntyrunkoiset kohopenkit suorastaan vaativat tulla parannelluiksi versioiksi. Pienen mietinnän jälkeen voisikin siis todeta että lyhistynyt kasvihuone onkin aika hyvä juttu.
Kevään kasvatuspuuhat ovat alkaneet. Tomaateista aion suosia kirsikkatomaatteja, jotka valmistuvat hieman nopeammin. Siemenistä kokeiluun otin mm.’Chocolate Cherryn’. Isoista tomaateista kasvatan ’Roma’, ’St. Pierre’ ja ’Tigerella’ lajikkeita, joiden siemeniä oli jäänyt viime vuodelta.
Tomaattilajikkeiden lukumäärä on päätä huimaava. Maku ja kasvupaikan rajallisuus vaikuttavat, joten valintojakin on tehtävä.
Luonto kasvua rytmittämässä
Tiedän että kuukalenterin seuraaminen kylvöjä tehdessä jakaa mielipiteitä. Osa harrastajista uskoo asiaan vahvasti. Toinen puoli perustelee siemenen tarvitsevan kasvuunsa multaa, lämpöä ja valoa enemmän kuin kuuta. Tämä vuonna kylvin siemenet kuukalenterin vastaisesti. Itäminen kirsikkatomaateilla kesti reilu 2 viikkoa. Viimeiset pelargonian siemenet tulivat pinnalle lähes kolme viikkoa kylvöstä. Kovin tuntui hitaalta itämiseltä. Seuraavan kokeilun teenkin kuukalenterin mukaan.
Viisikon keinotekoinen talvi
Kylmäkäsittelyn tarvitsevat siemenet tuovat uusia kokeiluja siemenkasvatukseen. Tilasin kasvatettavaksi kirsikkasorvarinpensaan, pikkulehtikatsuran, pensasunikon sekä meri- ja pensaskaalin siemeniä. Yllätyksekseni tämän viisikon kaikki jäsenet hyötyisivät kylmästä kaudesta.
Siemenien kylmäkäsittelyn aion hoitaa viemällä kosteaan multaan peittämäni siemenet pihavarastoon reiluksi kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen sitten jatkan normaalia kasvatusta sisätiloissa.
Tämän päiväisellä kauppareissulla siemenkokoelma täydentyi huonekasviksi tarkoitetulla niilinkaislalla (= sädekaisla). Tarkoituksenani on istuttaa tämä kosteikossa viihtyvä suokasvi ’Cyperus alternifolius’ ulos ruukkuun puutarha-altaan laidalle.
Totta puhuvat, eli viisas pääsee vähemmällä ja laiskuus on lahja
Kun puutarhaharrastusta on jatkunut muutama vuosia, harrastajalle yleensä selviää niin viisauden kuin laiskuudenkin merkitys. Kasvihuonetta rakennettaessa, paikalta kaivettiin ja poistettiin melkoisen iso kasa kiviä. Vaihtoehtoina ympäristön siistimiselle oli joko kivien pois vieminen tai kivien sovittaminen osaksi suunnitelmaa. Millintarkkojen vuosisuunnitelmien tekeminen ei puutarhassa ole koskaan ollut oma tyylini. Niinpä, aikani kiviä katsottuani päädyin kasaamaan yrttiympyrän kasvihuoneen edustalle.
Kivispiraali ja sen rakentamisen periaate
Tämä vajaa 2-metrinen yrttiympyrä on koottu spiraalin malliseksi. Isommat kivet on kasattu kyljet vierekkäin, ja niiden välissä pienet kivet toimivat kiilakivinä. Kiilakivien tarkoituksena on tukea rakennetta ja estää ympyrän sisälle tulevan maan pois valuminen. Joidenkin isompien aukkojen kohtaan olen työntänyt väärinpäin käännettyjä sammalmättäitä tukkeiksi. Kivenkoloihin voi myös sekoittaa kostutetusta sammalesta ja mullasta palloja, joihin työntää pari krassinsiementä kasvamaan.
Jos isojen kivien sivuissa on laajoja suoria pintoja, kannattaa ne asettaa ulospäin. Yrttiympyrän suhteellisen siisti ulkonäkö, kun on mukava plussa tekemiseen.
Ympyrää kasatessa oli yllättävän vaikeaa hahmottaa kuinka paljon kiviä rakennelman tekeminen vaatisi. Maaston ollessa epätasainen piti alussa pohja saada tasaiseksi. Tuntui että ennen projektin kunnollista alkamista olivat ne kauneimmat kivet jo tulleet käytetyiksi. Toinen mietintää aiheuttanut pulma tuli kivien asettelussa. Käytettävissä oleva kivi saattoi hyvin olla niin iso, että spiraalin sisälle tuleva multatila jäi varsin pieneksi. Isojen kivien käyttö kasaamisessa oli kuitenkin välttämätöntä, sillä ilman niitä kerroksittain nousevan ympyrän rakenne kävi epävakaaksi.
Yrttiympyrän kasvit voi valita omien makumieltymysten mukaan. Osa mausteista pitää hieman kuivemmasta kasvualustasta, joten niiden paikka on ylhäällä ympyrän keskustassa. Kivien välissä olevaa kasvualustaa kannatta muokata kasvikohtaisesti lisäämällä perusmultaan hiekkaa tai savea.
Kaunista ja tuoksuvaa
Omassa ympyrässäni kasvatan vuosittain basilikaa, ruohosipulia, persiljaa, curry-yrttiä, viinisuolaheinää, mäkimeiramia ja poimulehteä. Tilaa spiraalin sisältä löytyy aina myös kokeiluille ja hetken heräteostoksille. Paljon tilaa vieviä tai voimakkaasti leviäviä mausteyrttejä en ympyrään haluaisi istuttaa. Jos tarvetta on estää juurien leviäminen, ohuet liuskekiviä eri kasvien väleissä toimivat hyvin.
Enemmän huomiota kiinnitän yrttien kasvukorkeuksiin, lehtien muotoihin ja väreihin. Yrttiympyrä saa siis olla myös kaunis katsella ja hyvältä tuoksuva.
Osalle tuoksuvista yrteistä kannattaa ehkä valita muita kasvupaikkoja kuin yrttiympyrä. Esimerkiksi kamomillasaunio, minttu, jalosauramo ja iisoppi toimivat varmasti paremmin kumppanuuskasveina tai muiden kasvien suojelijoina.
Yksi pihamme aurinkoisimmista ja lämpimimmistä paikoista sijaitsee kivikkoisessa metsänrinteessä. Vaikka paikan maasto asettaa omat haasteensa viljelemiselle, löytyy tästä hyviäkin puolia. Erityisesti sijainti talon läheisyydessä helpottaa kasteluveden saatavuutta. Maaston haasteellisuuden takia kohopenkeistä tuli ainoa järkevältä tuntuva tapa toteuttaa uusi kasvimaa. Myös lisääntyvälle kasvijätteelle tarvittiin uusia sijoituspaikkoja.
Kohopenkit
Kasvimaan kohopenkkien reunat on tehty kuorituista männynrungoista. Reunojen sisäpuolelle naulattu sokkelilevy estää mullan valumisen runkojen väleistä. Penkkien pohjalla on reilu kerros risuja, ja niiden päälle asetettuna kaksinkertainen katekangas. Lopuksi kohopenkin vapaana oleva multatila täytettään ostomullan, hiekan ja kasvuturpeen seoksella. Itsetehty multaseos kalkitaan, sekoitetaan huolella ja kastellaan kevyesti ennen siementen kylvöä.
Kompostointia kasvijätteestä ja siipikarjan lannasta
Kompostoinnissa käytän puutarhajätekompostia. Komposti koostuu risuista, ruohosilpusta, kasvijätteestä, oljista, kuiviketurpeesta ja -puruista sekä siipikarjanlannasta. Taloudesta tulevia ruokajätteitä en kompostoi hiirien ja rottien pelossa. Ankkojen ja hanhien ruokapaikalta haravoin ylimääräiset ruuat omaan roskapussiin. Siivekkäiden käytössä on myös oma tuhoeläinverkolla varustettu komposti.
Jyrsijäverkko ja sen käyttö kompostissa
Tuholaisilta suojattu komposti rakennettiin vanhoista kuljetuslavoista. Kuljetuslavan pohjaan on ensin naulattu mansikkakangas, ja sen päälle pienisilmäinen jyrsijäverkko. Mansikkakangas päästää liikaa kosteutta läpi, mutta estää pienempien murusten tippumisen maahan. Kompostin seinät on tehty vanhasta laudasta ja niiden sisäpuolta sekä kehikon päällys on katettu jyrsijäverkolla. Verkon yläpuolella sateelta suojaa irrotettavissa oleva pelti.
Ilmaista multaa maatuvista aineista ja lahopuusta
Metsäpuutarhassa lahoavien puiden rungoista voi rakentaa uusia kohopenkkejä maastoon. Uutta penkkiä tehdessäni valitsen paikaksi kaikkein kivikkoisimman kohdan, jonne hahmottelen mielessäni penkin koon sekä muodon. Seuraavaksi poistan paikalta aluskasvuston. Sitten täytän puiden rungoilla kivien välit ja kuopat, niin että paikkaan saadaan tasainen pohja tulevalle kohopenkille. Puiden runkojen päälle kasataan kompostoitavaa kasvijätettä tuomaan korkeutta. Kun tarvittava korkeus on saavutettu, kasa tallotaan matalaksi, peitetään hiekalla ja kastellaan. Viimeisimmäksi kerrokseksi penkkiin multaa ja kasattu penkki peitetään mansikkakankaalla sekä kastellaan kevyesti. Olen kasvattanut kompostipenkissäni ensimmäisenä vuotena kurpitsaa. Syksyllä kurpitsoiden jälkeen istutin penkkiin punaherukkaa ja talvivalkosipulia. Koska penkissä ei multaa ole paljoa, kannattaa istutusvaiheessa lisätä reilusti kunnollista multaa istutuskuoppaan. Mansikkakankaan tarkoitus on nopeuttaa lahoamista, pidättää kosteutta sekä estää rikkaruohojen kasvaminen.
Testipenkkiä tekemässä
Tämän 2×4 metrisen penkin alaosassa on reilu kerros puunrunkoja. Runkojen päällä ruohosilppua, olkea ja hiekka-multa -seosta. Ensimmäiset 3 vuotta penkissä kasvoi perunaa. Perunan noston jälkeen penkki muokattiin, peitettiin mansikkakankaalla ja siihen istutettiin mansikkaa.
Jos luonto ja viljelyn ekologisuus kiinnostaa, saatat löytää hyviä vinkkejä permakulttuurista.
Tammikuun loppupuolella siinä 28.päivän kohdalla havahdun yleensä lintujen lauluun. Pääni kallistelee ja kiertyy puolelta toiselle etsien pakkasta uhmaavaa laulajaa. Yleensä etsintä on turhaa, ja ääni katoaa lumen pölähdykseen kuusen oksilla. Vaan mitä tekee mieli? Se on siirtynyt jo sisälle, ja muistelee viime vuoden ylijäämäisiä siemenpusseja. Vuosien vieriessä kärsivällisyyteni on parantunut enkä lukeudu enää ensimmäisten chilien kasvattajien joukkoon. Helmikuun taimikasvatukset keittiönikkunalla rajoittuvat pääasiassa herneenversoihin ja kaupan yrttiruukkuihin.
Kylvökalenteri muotoutuu käyttäjänsä tarpeiden ja toiveiden mukaan
Oma kylvökalenterini jakautuu neljään osaan. Maaliskuussa istutan tomaatteja ja paprikoita. Huhtikuussa erilaisia kaalilajikkeita sekä samettikukkia. Toukokuussa puolestaan multaan pääsevät kasvihuone- ja avomaankurkut, kurpitsat sekä krassit. Tämä listaus saattaa tuntua varsin maltilliselta istuttamiselta, mutta kyseessä onkin kylvöjen perusta. Istutuksiin kuuluvat vahvasti siihen neljänteen ryhmään kuuluvat erilaiset kukkasipulit, -kukat ja perennanjuurakot.
Kasvilampun alle tilaa on varattu myös uusille kokeiluille. Tänä vuonna sellainen on valkoinen narsissitupakka. Alkuperäisen kasvin ostin viime kesänä ruukkukasviksi terassille. Syksyn tullen kuivatin kukinnoista siemenet ja annoin niiden viettää talvea ulkovarastossa paperipussissa. Helmikuussa kylvö ja ohut multapeitto. Varsin nopeasti kymmenet ellei jopa sadat pienet taimet täyttivät astian. Pienten taimien kastelussa minulla on paljon oppimista. Tiedän varsin hyvin, että kastelu pitäisi tehdä pohjan kautta, kaatamalla vettä aluslautaselle. Käytäntö kuitenkin on sitä, että kastelukannun ollessa kädessä kaadan vettä suoraa juurille. Lopputuloksena se ”Hupsis ja hö” eli kaatunut ja menetetty taimi.
Siemenkylvöjä tehdessäni suoritan lajivalintaa. Kukista esimerkiksi orvokkien tai ahkeraliisojen kasvatusta en koe tarpeelliseksi, niiden suhteellisen pitkän taimikasvatusajan ja edullisen ostohinnan takia. Lisäksi kukkalaatikko istutuksissa elän vahvasti tunnepohjalta, eli väri- ja kasvivalinnat syntyvät hetkessä.
Kevään istutuksissa voi osan tukevavartisista pistokkaista työntää suoraan multaan. Tätä lisäystapaa käytetään mm. laventelille, rosmariinille ja curry-yrtille. Jos pistokaslisäys tehdään vesilasin kautta parantaa veteen lisätty juoru tai pajunoksa lopputulosta. Myös pistokkaan pään kastamisen leivinjauheeseen sanotaan edistävän kasvuun lähtöä.
Tehokkuutta kasvihuoneen käyttöön
Huhtikuussa ajankohtaiseksi tulee myös kasvihuoneessa talvehtineiden heinien, pensaiden ja puiden uudelleen istutus. Puksipuut, hakuropajut, peikonpähkinä ja japaninvaahtera ovat selvinneet useasta talvesta kuivaan hiekkaan, olkiin sekä pakkaspeitteeseen haudattuna. Kevät auringon kanssa on syytä olla varovainen. Päivisin lämpötila kasvihuoneessa nousee todella nopeasti polttamaan kuivaa juuristoa sekä uusia versoja. Vastaavasti ympäristön liiallinen kosteus homehduttaa kasvien runkoa. Uudelleen istutuksen yhteydessä tuon talvehtineen kasvin ensin viileään varastoon. Ulkoilmaan totuttelu tapahtuu tämän jälkeen asteittain.
Tässä sitä kuitenkin taas ollaan uuden kevään alussa. Pestyt maitopurkit odottavat pinossa tomaatintaimien istuttamista. Uusia korutekstattuja nimikylttejä en saanut kuluneenakaan talvena tehtyä. Nimikyltit ja yhdenmukaiset kasvituet lienevät yksi ikuisuusprojekteistani. Vaan niin kovin ihanaahan tämä on jo nyt. Kuukauden päästä ensimmäiset kukka-amppelit roikkuvat jo paikallaan, ja japaninvaahteran pienet punaiset lehdet heiluvat tuulessa. Toivotaan siis lämpöä ja lempeä jokaiselle puutarhanharrastelijalle.
Varsin usein näiden meidänkin pihan muutosten ja erilaisten projektien takana tuntuu olevan alitajunta. Alitajunta joka salaa ja vaivihkaa muokkaa lehtien tunnelmakuvat omiin unelmiin ja tarpeisiin sopivaksi. Kuvan tila toimi useita vuosia normaalina pihavarastona, jonne kerättiin ruohonleikkuri ja muu ns. kuusen alle kelpaamaton tavara. Autotallin valmistumisen myötä osa tämän varaston tavaroista siirrettiin säilytettäväksi toisaalle. Yllättäen pihavarasto olikin puolityhjänä ja valmiina muutokseen unelmien puutarhavajaksi.
Sadevesien talteenotto suoraan rännistä
Yläpuolisessa kuvassa puutarhavaja sijoittuu ulkorakennuksen päätyyn. Sijaintina ihanteellinen kasvihuoneen ja kohopenkkien läheisyydessä. Sadevesien talteenotto hoituu suoraan rännistä toisiinsa kytketyillä 200-litraisilla vedenkeruuastioilla. Rinteen männynrunkoisessa kohopenkissä on upotettuna saavi, josta auringossa lämminnyttä vettä otetaan kastelukannulla. Tulevan kesän projektina on rakentaa kasvihuoneeseen kunnollinen ilman sähköä toimiva kastelujärjestelmä.
Puutarhavajan sisältä löytyy pöytätilaa niin ruukutukseen kuin muuhunkin työskentelyyn. Vajan seinillä roikkuu tukevia sipulien, yrttien ja kuivakukkakimppujen kuivatukseen tarkoitettuja metalliverkkoja. Istumapaikkoina toimivat puusta tehdyt jakkarat. Vajassa on tilaa myös riippumatolle, jossa saadaan nokoset otettua sateen sattuessa. Kunnon riippumatto kyllä toimii paikasta kuin paikassa.
Värien leikki tuo eloa puutarhaan. Perinteisen väriopin avulla voidaan luoda sävy sävyyn sointuvia lähiväriyhdistelmiä, voimakkaampia vastaväripareja tai värien kolmisointuja. Se miten koemme värit ja niiden yhdistelmät on yksilöllisempi asia.
Kasvien värit saavat meissä aikaan tunnetiloja kuten; rauhallisuus (valkoinen/sininen), iloisuus (keltainen/oranssi), jännittyneisyys(punainen) tai mystisyys (purppura/hyvin tummat mustaan menevät sävyt). Vihreä väri puolestaan koetaan rauhoittavaksi ja palauttavaksi.
Mitä värejä käytetään?
Itse valokuvaan kasvit, joiden väriyhdistelmät haluan muistaa myöhemmin. Myös perinteinen muutaman sanan muistiinpano on hyvä apu, jos kuvaamiseen ei ole mahdollisuutta.
Periaatteessa kasvien väriyhdistelmissä on kyse värien ilmenemisen samanaikaisuudesta. Jos kukkapenkin kasvit kukkivat eri aikaan on värisuunnittelun tekeminen hyödytöntä. Samaa hyödyttömyyttä ilmenee kun istutusalueen taustan väriin ei ole kiinnitetty suunnittelussa huomiota.
Vaikka luonnossa vallitsevana värinä onkin vihreä, voidaan pelkillä värisävyillä ja muotokielellä luoda kiinnostavia yhdistelmiä. Luomalla havu- ja ikivihreiden kasvien istutusryhmiä saadaan vuodenaikojen vaihteluja tasattua. Itse olen sijoittanut tällaisia kasviryhmiä lähelle asuintaloa, päivittäisten kulkureittien viereen. Havukasvit jatkavat puutarhakautta talvella varsinaisen kasvukauden päätyttyä. Pimeään aikaan kausivalot korostavat näitä ryhmiä sekä tuovat turvallisuutta kulkureiteille. Keväällä taas kasvuston alapuolen valtaavat sipulikukat. Kirjavalehtiset kasvit, värikkäät kukkaruukut, köynnöstuet, patsaat ja istumapaikat herättävät kyllä kiinnostuksen yksivärisissäkin istutuksissa.
Alussa valitsin pihalleni harmonisia kasvipareja, saaden virikkeitä alan lehtikuvista ja kirjallisuudesta. Mutta kun istutuksen yhteydessä tarkastelin valintojani, ei kyseinen väripari näyttänytkään luonnossa hyvältä. Ilmeisesti talomme ympäristön kasvien värit, koko ja muodot sekoittivat haluamaani lopputulosta. Tai sitten oma taitoni yhdistää matala kasviryhmä 10 metriseen mäntyyn oli äärimmäisen surkea.
Puutarhassa parhaat väriyhdistelmät syntyvät usein sattuman kautta. Selvät suunnitelmat värienyhdistelmistä auttavat kuitenkin parempaan lopputulokseen. Kasveja siirtäminen ja uusia taimien istutus on helpompaa edes jonkinlaisen mieli- tai tavoitekuvan avulla.
Oma suhtautumiseni väreihin on muuttunut ajan kuluessa. Suvaitsevaisuuden lisääntyessä en enää valitsekaan kasveja pelkästään värien mukaan. Kasvien tuoksu, ääni tuulessa tai tunto sormissa korostuu valinnassa. Mitä useamman aistin kasvi kykenee herättämään sitä paremmin se soveltuu pihalleni.
Värihaastetta vai -saastetta?
Vaan aina löytyy väreissäkin ratkaisemattomia pulmia. Itselleni yksi tällainen kasvimaailman harmaahius on tarha-alpi. Elinvoimainen kasvi, joka puolustaa paikkaansa, eikä pahastu maaperän pienistä puutteista. Lapsuudesta peräisin olevassa mielikuvassa tarha-alpi-penkki on aina kullankeltainen, pyöreä ja laajan nurmialueen keskellä.
Tämä kasvi on minulle ongelma koska en tiedä millaisia seuralaisia yhdistäisin istutusalueeseen. Tai millaisessa ympäristössä kasvit toimisivat kelvollisena kokonaisuutena. Perinteinen savimaan tarha-alpi kurjenpolvi-yhdistelmä kun ei ole se mitä tavoittelen. Pihassani kasvaa siis edelleen tarha-alpia, mutta vain hädin tuskin erottuvana pienenä pistona. Ehkä jonain päivänä löydän tarpeeksi voimakkaan kasviyhdistelmän, joka kykenee nostamaan tarha-alpit istutusalueiden arvopaikoille.
Tiedot helpottavat valintoja puutarhasuunnittelussa
Puutarhasuunnittelussa huomioidaan, onko kyseessä oleva piha uusi vai jo olemassa oleva. Suunnitellaanko kaupunki- tai maaseutu- idylliä, vai kenties kesäasunnon tai siirtolapuutarhan pihaa. Mikä on suunniteltavan alueen koko sekä millaisia toiveita ja tarpeita suunnittelulla halutaan täyttää? Pihan kulkuyhteydet, parkkipaikat, varastot, katokset, grilli- ja leikkipaikat, pihakeinut, yms. tarvitsevat tilaa sijoittuakseen, mutta tilaa tarvitaan myös niiden ympärillä tapahtuvaan elämiseen.
Mielestäni pihan perustamista ei useinkaan kannata aloittaa täysin tyhjästä. Ympäristö itsessään, kun antaa viitteitä siitä mihin suuntaan ideoita kannattaa lähteä viemään. Parempi lopputulos saavutetaan hitaan kehityksen kautta. Istutetut kasvit ja luonto täydentävät toisiaan hyvinkin mielenkiintoisella kerroksellisuudella. Hitaasta kehityksestä hyötyvät myös eläimet, joille pystytään tarjoamaan suotuisia elinoloja. Itse koen onnistumisen hetkiä puutarhassani nähdessäni sudenkorento parin tai uuden perhoslajin. Hidas kehitys ei kuitenkaan tarkoita mielensä mukaan rehottavia kasveja. Puut ja pensaat kestävät kyllä siistimisleikkauksia, ja kasvien oikealla sijoittelulla saadaan aikaan jotain muuta kuin hyttysiä kerääviä ryteikköjä.
Avain menestymiseen
Kasvien kestävyys ilmoitetaan alueellisesti menestymisvyöhykkeillä I-VIII. Tosin samaa kasvia koskevat merkinnät saattavat erota myymälä kohtaisesti. Tällaisissa tapauksissa olen sijoittanut kasvin mahdollisimman lämpimään sekä tuulensuojaisaan paikkaan. Jotkut puutarhaharrastajat suosivat ostoissaan kolmen kasvin taktiikkaa. Ostamalla kolme samaa kasvia voidaan ne sijoittaa eripuolille pihaa. Tällöin saadaan suurempi todennäköisyys sille, että edes yksi kasvi kolmesta menestyy, ja löytää mieleisensä kasvupaikan.
Oma pihani on uusi, metsäinen ja maastoltaan hyvin kivinen. Alue on rannikkoseutua, jossa peruskallio ja toisiinsa kiilautuneet kivenjärkäleet ovat vahvasti läsnä. Voin helposti ymmärtää kyläläisten pohdintoja siitä mitä pahaa esi-isämme lienevätkään tehneet kun heille nämä kaikki kivet annettiin. Vaan ainahan asioilla on kaksi puolta, kuten se että kylän sorateitä reunustavat mitä upeimmat vanhat kiviaidat. Jo tontin raivaamisvaiheesta lähtien oli selvää ettei mistään pihatöissä selvittäisi ilman kaivinkoneen apua. Luonnollisen lopputuloksen kannalta halusin säästää ja ottaa käyttöön tontilta löytyneet luonnonmateriaalit. Tämän vuoksi kivet kaivettiin esiin koneellisesti ja käytettiin tukimuurien tekoon, kiviaitoihin tai kukkapenkkien laidoiksi. Mikäli kiviä ei olisi haluttu hyödyntää olisi ne voitu vanhan tavan mukaan peittää mullalla tai ajattaa kuorma-autoilla kokonaan pois, ilman taloudellista ajattelua. Myös tontilta kaadetut männyt hyödynnettiin myöhemmin hirsisinä lavakauluksina ja kompostikehikoina.
Kokeilunhalua ja todellisuutta
Itse olen suunnitelmissani uhmannut alan ammattilaisten oppeja, kerran jos toisenkin. Yleensä tämä kovapäisyys on kostautunut valtavalla lisätyön määrällä. Ensimmäiset merkit uhmakkuudestani ilmenivät kun käytin koko takapihan laajuisissa istutusalueissa halpaa täytemaata. Ja jotta tekijän päättäväisyyttä ei epäiltäisi en vaivautunut kattamaan maanpintaa. Puhumattakaan siitä, että pihan eri alueiden piti valmistua samanaikaisesti.
Pihan voi siis tehdä näinkin, uskokaa vain. Tosin silloin pitää ensimmäinen vuosi kitkeä tauotta rönsyleinikkejä; toukokuun alusta syyskuun loppuun. Ja seuraava vuonna luonnon ilolla jakamaa voikukkaa sekä maitohorsmaa. Vuosina 3 ja 4 työlistaan liittyvät uusien kasvien istuttamista ja vanhojen kasvien jakaminen. Muistan lukeneeni että puutarhassa vasta viides vuosi näyttää jotain merkkejä tulevasta.
Kaikkien meidän ei kuitenkaan tarvitse olla kiinnostuneita pihasuunnittelusta. Tapoja ja tekijöitä on monia. Tärkeintä kuitenkin on oma mielenkiinto ja innostus. Jos soitat ammattimaiselle heti alussa, teet luultavasti järkevän teon säästämällä rahasi ja selkäsi.