Aihearkisto: Projektit

Kesäkanoja meilläkin

Herra Nousiainen ja 3 kanarouvaa

Kukko ja kana
Komea Ilmajoen kantaa oleva kukko. Rouvien värityksestä löytyy niin ruskeaa, mustaa kuin eri värisekoituksiakin.

Vuosi oli 2014, jolloin maaseudun elämästä oltiin nautittu 4 vuotta. Suomessa kanat ja puhdas luomuruoka tulivat päivän otsikoihin. Täälläkin paikallislehdessä julkaistiin juttu kotitarvekanalasta ja sen helposta hoidosta. Yleensä en tee yllätyspuheluita tuntemattomille ihmisille, mutta sinä keväänä aloitin omat soittoni. Soitin lehtijutussa esiintyneelle naiselle kysyäkseni lisätietoja, ja mahdollisuuksia vuokrata muutama kesäkana. Tämän soittamani puhelun kesto oli kunnioitettavat 52 minuuttia, ja se johti minut oman kana- ja siipikarjaharrastukseni pariin.

Kana
Hyvin utelias Hilda-kana.

Koska vakaa tarkoitus oli hankkia vain kesäkanoja, saatiin tämä projekti nopeasti alkuun.  Takapihalta löytyi jo käyttämättömäksi jäänyt koira-aitaus koppeineen. Kyllä meillä koiria edelleen oli, mutta hiekkapohjainen aitaus paikassa, josta ei näy kunnolla ympäristöön, ei ollut toimiva ratkaisu. Varsin pienillä muutoksilla koirankopista tehtiin kanakoppi, ja aitaukseen lisättiin orsia kanojen istumapaikoiksi.

Ryhmäkuva kanoista ja kukosta

Kesäkuun alussa kanala sai uudet asukkaansa, 3 kanarouvaa ja kukko Herra Nousiaisen. Sanomattakin lienee jo selvää, että tässä vaiheessa kesäkanat olivat muodostuneet minulle kesällä tulleiksi kanoiksi, eivätkä syksyllä palautettaviksi ”lainahöyheniksi”.

Ongelmia tuotannossa

Luomumunien tuotanto kesäkanalassa käynnistyi hitaasti, hyvin hitaasti. Kuukausien edetessä selvisi, että yksi kanoistamme oli vanha rouva, joka muni harvakseltaan. Toinen kanoista kyllä muni, mutta ongelmaksi muodostui kolmas, munia rikkova ja syövä kana. Koska oman kanalan munien tuotantoa piti parantaa, päätin sijoittaa hautomakoneeseen, ja hautoa muutaman kelpo kanan ratkaisuksi ongelmaa. Konehaudonta itsessään onnistui hyvin. Seitsemästä koneeseen laitetusta munasta viisi kehittyi. Hyvä tulos, mutta kun koko ”revohka” olikin kukkoja. Koska ongelma ei ratkennut heti, päätin uusia haudonnan. Toisella kerralla viidestä kuoriutujasta kolme oli kukkoa ja kaksi kanaa. Tähän tulokseen olin tyytyväinen. Yleensä kanat kyllä hautovat itse munansa, mutta poikkeuksiakin näkyy löytyvän.

Tipujen tiivis tunnelma. Vastakuoriutuneet tiput tarvitsevat ylimääräistä lämpöä ennen kuin varsinainen höyhenpeite muodostuu. Yleensä lämpö saadaan joko tarkoitukseen suunnitellusta lämpölampusta tai -levystä. Tässä tipujen esiasuntona toimii akvaario ja lämpö tulee yläpuolella olevasta levystä. Vanha froteepyyhe lattialla estää jalkojen luisumisen.

Kesäkanojen talvikanala

Kanala ja ankkala
Kanala on yhdistetty verkoitettuun aitaukseen. Kanoilla on tiloissa vapaa kulku. Takaovi rakennettu kahdesta erillisestä osasta, jotka voidaan yhdistää salvalla toisiinsa. Rakennuksen seinustan kaapissa tila kuivikepaalien säilyttämiselle.

Kanaharrastuksen jatkuessa aiheelliseksi tuli lämpimän talvikanalan rakentaminen. Onneksi koira-aitauksen kulmaan oltiin talon rakentamisvaiheessa vedetty ylimääräinen sähköjohto. Aitausta ei siis tarvinnut siirtää. Riitti kun siirsi vieressä ollutta työkaluvarastoa sen kymmenen metriä, jolloin varastosta tuli osa aitausta. Helpolta kuulostava homma, mutta todellisuudessa työläs. Villoitetussa talvikanalassa kopin alaosa tehtiin ruskeasta vesivanerista. Yläosaan puolestaan kiinnitettiin vanhat valkoiset kaapinovet, tuomaan lisää valoa sekä tilantuntua. Valaistus kopissa hoidettiin ajastimella ja lämmitys patterilla. Jo kanalan rakennusvaiheessa halusin saada kanalasta ja aitauksesta viihtyisän. Kun talvella hoitaa eläimiä on huomattavasti itselle mukavampi mennä tilaan, jonka käyttötarkoitusta on mietitty ja johon on nähty vaivaa. Niin ikään aitaus on väritykseltään pyritty saamaan osaksi puutarhaa, ja muita pihan rakennuksia.

Talvikanalan sisätila on jaettu kahteen osaan. Suurempi alue eli noin 5 neliötä on varattu eläimille ja 1 neliö ruoka-astioille. Kanalan koristelussa kannattaa harkita millaisia somisteita tilaan tuo. Eläimistä ja kuivikkeista lähtevä pöly voi tuoda yllätyksen. Kanalan lämmityksessä turvallisin vaihtoehto on pölyltäsuojattu patteri.
Kanat orrella
Yön kukko ja kanat nukkuvat orrella. Orren alapuolella on laatikko, joka helpottaa kananlannan keräämistä. Tässä kuvassa kanojen orsia ei vielä ole pyöristetty. Orret pyöristetään, jotta kanan jalkojen ote pysyy luonnollisena.

Uudet asukkaat

Kanojen kanssa touhuillessa kului vuosi. Seuraavana keväänä mielenkiinto kohdistui ankkoihin, jotka munivat kanojen tapaan, mutta eivät ole kylmälle läheskään yhtä arkoja. Niin pihaan muuttivat ensimmäiset ankat; Pirkko, Pertti ja Viiru. Nyt kun siivekkäiden kanssa eloa on takana useampi vuosi, olen jo luopunut kanoista kokonaan. Ankat onnistuivat jo ensi kohtaamisella valloittamaan sydämeni.  Myöhemmin ankkojen seuraan on liittynyt hanhipariskunta, vastaamaan niin ikään munimisesta, puutarhan lannoituksesta sekä elävyydestä.

Ensimmäiset ankat
Kuvassa ankkakolmikkoon on liittynyt neljänneksi jäseneksi Inkeri. Ankkojen varsinainen tehtävänä on pitää ojat puhtaina ja estää vesikasvien leviäminen.

Jos arvioin rehellisesti tähän harrastamiseen kulunutta aikaa, rahaa tai muuta panostusta, niin eihän tässä mitään järkeä taida olla. Vaan miksi harmistua miettimällä moisia, paljon tästä on itselle saanutkin. Alussa tietoa eläimistä ja niiden pitämiseen vaadittavista luvista/ilmoituksista tuli hankittua mm. harrastajaryhmistä sekä ruokaviraston sivuilta. Myöhemmin, kun eläintenpito kävi tutuksi, pystyikin siirtyä opettelemaan lantakompostointia puutarhan hyväksi.

Niityllä hanhilapsia
Hanhilapset Pauli ja Rähinä ulkoilemassa niityllä.

Viherkasvit osana pääsiäissomistusta

Harrastajan lupa vapaaseen tyyliin

Pääsiäismunat
Pääsiäisen kunniaksi ilmakasvit eli tillandsiat on siirretty lasikuplistaan keramiikkavadille. Koristelut tehty tyhjillä munankuorilla, valkoisilla höyhenillä sekä suklaamunilla.

Pääsiäinen. Tässä vaiheessa kevättä olohuoneen lipaston päällys on täyttynyt erilaisista itselleni värikkäistä tai muuten vain eksoottisina pitämistäni huonekasveista. Valaistus on hoidettu kiinnittävällä kasvivalonauha lipaston yläpuoleisen seinähyllyn alapintaan. Kokemukseni puoltaa tätä ideaa, varsinkin kun viherkasvit voidaan sijoittaa ryhmiksi koko tason 1,60 sentin pituudelta. Jos tällaista kasvien keskittämisen mahdollistavaa paikkaa ei olisi, saattaisivat vihreät ihanuuteni olla linkoutuneena huoneen seinustoille, tasoille ja ikkunalaudoille. Eihän tässä perinteisessä sijoittelussa vikaa ole. Jos kukkia kuitenkin halutaan käyttää katseen vangitsijoina, niin isommat oikein mitoitetut kokonaisuudet toimivat paremmin.  Sama periaate toimii ulkona ja sisällä.

Sulassa sovussa. Kasvivalon alta löytävät paikkansa mm. flamingo- ja eliaksenkukat sekä pilkkulehdet ja pelargonianpistokkaat.

Toinen hyväksi havaitsemani kasvivalon paikka on keittiökaappien alla. Yleensä keittiössä työskennellessä käytetään lisävalona tasojen yläpuolella vanhaa loisteputkea tai led-nauhaa, joten miksei siellä käytettäisi kasvivaloa? Yrttien käyttöhän tapahtuu keittiössä, ja talviaikaan tälle valolle todellakin on tarvetta. Jos asiaa mietitään taustavalon kannalta, voidaan valintaa tehdä myös valaistun leipälaatikon tai yrttiruukkujen välillä.  

Valkoiset tulppaanit

Pääsiäiskukkia olen ostanut tänä vuonna todella vähän. Etuoven viereisestä rautapadasta löytyy kyllä perinteinen asetelma ruukku- ja perunanarsisseja, vaan siinäpä se. Sen sijaan kotiini sisälle tuomissani kukissa päädyin valkoisiin tulppaaneihin ja pagodipuuhun (Sophora prostrata ”Little baby”). Tuon pagodipuun hoitamiseen tutustun tarkemmin, sillä hennot ja minimaaliset lehdet saattavat olla merkki erityishuomiosta.

Asetelma pagodipuusta ja lankaköynnöksestä. Taustalla höyhenkrassi.

Tokihan aion juhlistaa pääsiäistä kukilla ja koristeilla. Tällä kertaa se tapahtuu juurikin somistamalla jo olemassa olevia kasviryhmiä sekä vaihtamalla kasvien paikkoja. Haastetta saattaa toki tulla värien kanssa. Punaisten ja vihreän yhdistelmää, kun ei helposti koe pääsiäisen väreiksi. Mielenkiintoista siis nähdä voidaanko mielikuva saada aikaan esineillä tai koristeilla.

Pääsiäisasetelma
Keltainen varpu

Paikallisia perinteitä

Täällä Pohjanmaan suunnalla pääsiäinen mielletään ehkä hieman eri tavalla kuin eteläisimmässä osassa maata. Etelä-Suomessa palmusunnuntaihin kuuluvat virpojat, kun taas täällä pohjoisempana lapset kiertävät pääsiäislauantaina trulleina. Pohjoisen Trullit ja pääsiäiskokot liittyvät siis enemmän pakanoihin ja noitiin kuin uskontoon.

Valkoiset narsissit
Vielä hieman on maltettava. Pihalla kukkiva orkkideanarsissi (Narcissus triandus "Thalia") on hurmaava valkoisine nuokkuvine kukintoineen.

Pääsiäiseen kuuluvat myös erilaiset loitsut. Antto Laiho kertoo eräästä puutarhaharrastajille sopivasta keinosta kirjassa Wanhan kansan merkkiväivät, Karisto 2001

Lanta pilataan toisen talon navetassa ja sen voima siirretään omaan navettaan, kun Pääsiäisaattona otetaan kaksi kuusen oksaa toisen talon navetasta ja viedään ne omaan navettaan. 

Näillä suunnitelmilla ja mahdollisilla vinkeillä kohti pääsiäistä 2020.

Varaston muutos toimivaksi puutarhavajaksi

Tavaroiden ja toimintojen uudelleenjärjestämistä

Puutarhavaja
Puutarhavajan sisustamiseen käytettiin muista projekteista ylimääräisiksi jääneitä kierrätystavaroita.

Varsin usein näiden meidänkin pihan muutosten ja erilaisten projektien takana tuntuu olevan alitajunta. Alitajunta joka salaa ja vaivihkaa muokkaa lehtien tunnelmakuvat omiin unelmiin ja tarpeisiin sopivaksi.  Kuvan tila toimi useita vuosia normaalina pihavarastona, jonne kerättiin ruohonleikkuri ja muu ns. kuusen alle kelpaamaton tavara. Autotallin valmistumisen myötä osa tämän varaston tavaroista siirrettiin säilytettäväksi toisaalle. Yllättäen pihavarasto olikin puolityhjänä ja valmiina muutokseen unelmien puutarhavajaksi.

Sadevesien talteenotto suoraan rännistä

Puutarhavaja ulkoa
Toimivan kastelujärjestelmän luomiseen ei rinnetontilla tarvita sähköä.

Yläpuolisessa kuvassa puutarhavaja sijoittuu ulkorakennuksen päätyyn. Sijaintina ihanteellinen kasvihuoneen ja kohopenkkien läheisyydessä. Sadevesien talteenotto hoituu suoraan rännistä toisiinsa kytketyillä 200-litraisilla vedenkeruuastioilla. Rinteen männynrunkoisessa kohopenkissä on upotettuna saavi, josta auringossa lämminnyttä vettä otetaan kastelukannulla.  Tulevan kesän projektina on rakentaa kasvihuoneeseen kunnollinen ilman sähköä toimiva kastelujärjestelmä.

Puutarhavajan sisältä löytyy pöytätilaa niin ruukutukseen kuin muuhunkin työskentelyyn. Vajan seinillä roikkuu tukevia sipulien, yrttien ja kuivakukkakimppujen kuivatukseen tarkoitettuja metalliverkkoja. Istumapaikkoina toimivat puusta tehdyt jakkarat. Vajassa on tilaa myös riippumatolle, jossa saadaan nokoset otettua sateen sattuessa.

Suklaakirsikka
Pari vuotta kokeilussa ollut suklaakirsikka on antanut runsaan kukinnan ja uskomattoman sadon.

Värisuunnittelua

Väriympyrä käyttöön

Oranssikeltano
Asterikasveihin kuuluva oranssikeltano leviää tehokkaasti.

Värien leikki tuo eloa puutarhaan. Perinteisen väriopin avulla voidaan luoda sävy sävyyn sointuvia lähiväriyhdistelmiä, voimakkaampia vastaväripareja tai värien kolmisointuja. Se miten koemme värit ja niiden yhdistelmät on yksilöllisempi asia.

Kasvien värit saavat meissä aikaan tunnetiloja kuten; rauhallisuus (valkoinen/sininen), iloisuus (keltainen/oranssi), jännittyneisyys(punainen) tai mystisyys (purppura/hyvin tummat mustaan menevät sävyt).  Vihreä väri puolestaan koetaan rauhoittavaksi ja palauttavaksi.

Lumikärhö
Raudoitusteräksestä tehty tuki kestää hyvin voimakaskasvuisen lumekärhön painon.

Mitä värejä käytetään?

Itse valokuvaan kasvit, joiden väriyhdistelmät haluan muistaa myöhemmin. Myös perinteinen muutaman sanan muistiinpano on hyvä apu, jos kuvaamiseen ei ole mahdollisuutta.

Periaatteessa kasvien väriyhdistelmissä on kyse värien ilmenemisen samanaikaisuudesta. Jos kukkapenkin kasvit kukkivat eri aikaan on värisuunnittelun tekeminen hyödytöntä. Samaa hyödyttömyyttä ilmenee kun istutusalueen taustan väriin ei ole kiinnitetty suunnittelussa huomiota.

Vaikka luonnossa vallitsevana värinä onkin vihreä, voidaan pelkillä värisävyillä ja muotokielellä luoda kiinnostavia yhdistelmiä. Luomalla havu- ja ikivihreiden kasvien istutusryhmiä saadaan vuodenaikojen vaihteluja tasattua. Itse olen sijoittanut tällaisia kasviryhmiä lähelle asuintaloa, päivittäisten kulkureittien viereen. Havukasvit jatkavat puutarhakautta talvella varsinaisen kasvukauden päätyttyä. Pimeään aikaan kausivalot korostavat näitä ryhmiä sekä tuovat turvallisuutta kulkureiteille. Keväällä taas kasvuston alapuolen valtaavat sipulikukat. Kirjavalehtiset kasvit, värikkäät kukkaruukut, köynnöstuet, patsaat ja istumapaikat herättävät kyllä kiinnostuksen yksivärisissäkin istutuksissa.

Pergola
Havuryhmien erilaisia muotoja ja värisävyjä. Edessä ajuruohomatto antamassa kontrastia harmaille laatoille ja kiville.

Alussa valitsin pihalleni harmonisia kasvipareja, saaden virikkeitä alan lehtikuvista ja kirjallisuudesta. Mutta kun istutuksen yhteydessä tarkastelin valintojani, ei kyseinen väripari näyttänytkään luonnossa hyvältä. Ilmeisesti talomme ympäristön kasvien värit, koko ja muodot sekoittivat haluamaani lopputulosta. Tai sitten oma taitoni yhdistää matala kasviryhmä 10 metriseen mäntyyn oli äärimmäisen surkea.

Puutarhassa parhaat väriyhdistelmät syntyvät usein sattuman kautta. Selvät suunnitelmat värienyhdistelmistä auttavat kuitenkin parempaan lopputulokseen. Kasveja siirtäminen ja uusia taimien istutus on helpompaa edes jonkinlaisen mieli- tai tavoitekuvan avulla.  

Oma suhtautumiseni väreihin on muuttunut ajan kuluessa. Suvaitsevaisuuden lisääntyessä en enää valitsekaan kasveja pelkästään värien mukaan. Kasvien tuoksu, ääni tuulessa tai tunto sormissa korostuu valinnassa. Mitä useamman aistin kasvi kykenee herättämään sitä paremmin se soveltuu pihalleni.

Kasviyhdistelmä
Jos kukinnassa tulee taukoa voi puutarhan aukkokohtia paikkailla värikkäillä ruukkuistutuksilla. Kuvan ruukuissa kasvaa lehtipelargonia.

Värihaastetta vai -saastetta?

Vaan aina löytyy väreissäkin ratkaisemattomia pulmia. Itselleni yksi tällainen kasvimaailman harmaahius on tarha-alpi.  Elinvoimainen kasvi, joka puolustaa paikkaansa, eikä pahastu maaperän pienistä puutteista. Lapsuudesta peräisin olevassa mielikuvassa tarha-alpi-penkki on aina kullankeltainen, pyöreä ja laajan nurmialueen keskellä. 

Tämä kasvi on minulle ongelma koska en tiedä millaisia seuralaisia yhdistäisin istutusalueeseen. Tai millaisessa ympäristössä kasvit toimisivat kelvollisena kokonaisuutena. Perinteinen savimaan tarha-alpi kurjenpolvi-yhdistelmä kun ei ole se mitä tavoittelen. Pihassani kasvaa siis edelleen tarha-alpia, mutta vain hädin tuskin erottuvana pienenä pistona. Ehkä jonain päivänä löydän tarpeeksi voimakkaan kasviyhdistelmän, joka kykenee nostamaan tarha-alpit istutusalueiden arvopaikoille.

Talventähti
Talventähti, Eranthis hyemalis, aloittelee kukintaansa toukokuussa.

Puutarhasuunnittelu

Tiedot helpottavat valintoja puutarhasuunnittelussa

Puutarhasuunnittelua
Alkukesän vihreyttä ja alkavaa kukintaa.

Puutarhasuunnittelussa huomioidaan, onko kyseessä oleva piha uusi vai jo olemassa oleva. Suunnitellaanko kaupunki- tai maaseutu- idylliä, vai kenties kesäasunnon tai siirtolapuutarhan pihaa. Mikä on suunniteltavan alueen koko sekä millaisia toiveita ja tarpeita suunnittelulla halutaan täyttää? Pihan kulkuyhteydet, parkkipaikat, varastot, katokset, grilli- ja leikkipaikat, pihakeinut, yms. tarvitsevat tilaa sijoittuakseen, mutta tilaa tarvitaan myös niiden ympärillä tapahtuvaan elämiseen.

Mielestäni pihan perustamista ei useinkaan kannata aloittaa täysin tyhjästä. Ympäristö itsessään, kun antaa viitteitä siitä mihin suuntaan ideoita kannattaa lähteä viemään.  Parempi lopputulos saavutetaan hitaan kehityksen kautta. Istutetut kasvit ja luonto täydentävät toisiaan hyvinkin mielenkiintoisella kerroksellisuudella. Hitaasta kehityksestä hyötyvät myös eläimet, joille pystytään tarjoamaan suotuisia elinoloja. Itse koen onnistumisen hetkiä puutarhassani nähdessäni sudenkorento parin tai uuden perhoslajin. Hidas kehitys ei kuitenkaan tarkoita mielensä mukaan rehottavia kasveja. Puut ja pensaat kestävät kyllä siistimisleikkauksia, ja kasvien oikealla sijoittelulla saadaan aikaan jotain muuta kuin hyttysiä kerääviä ryteikköjä.

Peikonpähkinä, Corylus avellana, menestymisvyöhyke I-. Tämä hallanarkakasvi on viettänyt talven kasvihuoneessa hiekalla ja oljilla peitettynä.

Avain menestymiseen

Kasvien kestävyys ilmoitetaan alueellisesti menestymisvyöhykkeillä I-VIII. Tosin samaa kasvia koskevat merkinnät saattavat erota myymälä kohtaisesti. Tällaisissa tapauksissa olen sijoittanut kasvin mahdollisimman lämpimään sekä tuulensuojaisaan paikkaan. Jotkut puutarhaharrastajat suosivat ostoissaan kolmen kasvin taktiikkaa. Ostamalla kolme samaa kasvia voidaan ne sijoittaa eripuolille pihaa. Tällöin saadaan suurempi todennäköisyys sille, että edes yksi kasvi kolmesta menestyy, ja löytää mieleisensä kasvupaikan.

Oma pihani on uusi, metsäinen ja maastoltaan hyvin kivinen. Alue on rannikkoseutua, jossa peruskallio ja toisiinsa kiilautuneet kivenjärkäleet ovat vahvasti läsnä. Voin helposti ymmärtää kyläläisten pohdintoja siitä mitä pahaa esi-isämme lienevätkään tehneet kun heille nämä kaikki kivet annettiin.  Vaan ainahan asioilla on kaksi puolta, kuten se että kylän sorateitä reunustavat mitä upeimmat vanhat kiviaidat. Jo tontin raivaamisvaiheesta lähtien oli selvää ettei mistään pihatöissä selvittäisi ilman kaivinkoneen apua. Luonnollisen lopputuloksen kannalta halusin säästää ja ottaa käyttöön tontilta löytyneet luonnonmateriaalit. Tämän vuoksi kivet kaivettiin esiin koneellisesti ja käytettiin tukimuurien tekoon, kiviaitoihin tai kukkapenkkien laidoiksi.  Mikäli kiviä ei olisi haluttu hyödyntää olisi ne voitu vanhan tavan mukaan peittää mullalla tai ajattaa kuorma-autoilla kokonaan pois, ilman taloudellista ajattelua. Myös tontilta kaadetut männyt hyödynnettiin myöhemmin hirsisinä lavakauluksina ja kompostikehikoina.

Päivänkakkara
Luonnon päivänkakkarat osana istutusryhmää.

Kokeilunhalua ja todellisuutta

Itse olen suunnitelmissani uhmannut alan ammattilaisten oppeja, kerran jos toisenkin. Yleensä tämä kovapäisyys on kostautunut valtavalla lisätyön määrällä. Ensimmäiset merkit uhmakkuudestani ilmenivät kun käytin koko takapihan laajuisissa istutusalueissa halpaa täytemaata. Ja jotta tekijän päättäväisyyttä ei epäiltäisi en vaivautunut kattamaan maanpintaa. Puhumattakaan siitä, että pihan eri alueiden piti valmistua samanaikaisesti. 

Pihan voi siis tehdä näinkin, uskokaa vain. Tosin silloin pitää ensimmäinen vuosi kitkeä tauotta rönsyleinikkejä; toukokuun alusta syyskuun loppuun.  Ja seuraava vuonna luonnon ilolla jakamaa voikukkaa sekä maitohorsmaa. Vuosina 3 ja 4 työlistaan liittyvät uusien kasvien istuttamista ja vanhojen kasvien jakaminen. Muistan lukeneeni että puutarhassa vasta viides vuosi näyttää jotain merkkejä tulevasta.

Kaikkien meidän ei kuitenkaan tarvitse olla kiinnostuneita pihasuunnittelusta. Tapoja ja tekijöitä on monia. Tärkeintä kuitenkin on oma mielenkiinto ja innostus. Jos soitat ammattimaiselle heti alussa, teet luultavasti järkevän teon säästämällä rahasi ja selkäsi.

Kevätkurjemiekat
Kevätkurjenmiekka, Iris Reticulata kukkii toukokuusta lähtien.