Aihearkisto: Puutarha

Kesä yhtä matta mustaa Mastonia

16/07/2022Projektit, Puutarhaaurinkokellot, lintuhäkki, suojalehdistöadmin

Projektien parissa hääräämistä, osa 1

Tänä vuonna puutarha touhuamiset ovat keskittyneet erillaisiin tuunausprojekteihin. Olen monesti miettinyt pihan koristeita ja katseenvangitsijoita, joita omalle pihalleni laittaisin. Jo alusta asti on ollut selvää, että yksi paikka kuuluisi aurinkokellolle. Kiirettä tällä hankinnalla ei ole ollut. Kaupassa näkemäni aurinkokellot ovat toki olleet kauniita, mutta hankinta on jäänyt tekemättä kellojen pienen koon tai korkean hinnan takia. Kesän alussa selailin netin rivi-ilmoituksia ja huomasin myynnissä vanhan aurinkokellon. Korkeutta hitsatun alustan kanssa kellolla oli lähes metri ja hintaa ainoastaan 10 euroa. Soitto myyjän numeroon tehtiin varsin vauhdikkaasti. Tämä kannatti sillä kesän ensimmäinen tuunausprojekti, oli noudettu, hiottu ja maalattu jo saman illan kuluessa.

Aurinkokello löysi paikkansa osana suurta kukkapenkkiä, missä sitä ympäröivät pensaat ja perennat. Kellon kuuluisi näyttää oikeaa aikaa, mutta vielä en ole selvittänyt auringon ja kellon oikeaa suhdetta toisiinsa nähden. Toki on mahdollista, että kello säilyttää nykyisen paikkansa oikeasta ajasta riippumatta. Puutarhassa kun tasapainon säilyttäminen ja esteettisyys on aikaa tärkeämpää.

Projektien parissa hääräämistä, osa 2

Toinen rivi-ilmoituksista löydetty tuunauskohde oli puutarhakatos, josta puuttui katto. Olohuoneemme ikkunan takana sijaitseva takaterassi on ollut vajaalla käyttöasteella jo vuosia. Terassilla on pöytäryhmä ruokailuun, mutta yksinäisyydessään ja somistamattomana se ei ole houkutellut ketään istumaan. Puutarhakatoksen tuunaus tehtiin niin ikään matta mustan spraymaalin avulla. Katon puuttuminen ei tässä tapauksessa haitannut, koska sijoituspaikka oli olohuoneen ikkunan takana. Jos puutarhakatoksessa olisi ollut katto, olisi se saattanut vähentää olohuoneeseen tulevaa valoa. Lisäksi katottomuus suojelee katoksen rakenteita tuulisella säällä.

Tulevaa ajatellen katoksen kulmiin voisi sijoittaa köynnösruukut, joiden kasvit toimisivat kasvaessaan aurinkosuojana. Humalan kasvattaminen ruukussa olisi yksi varmimmista vaihtoehdoista saada katokseen vihreä suojalehdistö.

Projektien parissa hääräämistä, osa 3

Ei kahta ilman kolmatta sanonta piti paikkansa täälläkin kerralla. Kolmas tuunauskohde tupsahti mukaani löytönä ystävän roskalavalta. Kyseessä oli valkoinen, jalallinen ja avattava lintuhäkki. Kokonaisuudessaan varsin sievä löytö, johon ruoste oli alkanut tehdä jälkiään saumoihin ja saranoiden liitoksiin. Mielestäni tuunauslöytöjen pitäisi olla helppoja kohteita. Jos löydön hiominen, pakkelointi ja pohjamaalaaminen vie viikkoja on kyseessä itselleni liian työläs kohde. Tässä vaarana on projektien kasaantuminen, koska maamme sää saattaa viivästyttää valmistumista päiviä, viikkoja tai joskus jopa vuosia. Tämän lintuhäkin kohdalla koristeen jatkoajan mahdollisti niin ikään teräsharja ja matta musta Maston.

"No, jopas!" eli kesän yllättäjien kuulumiset

Yllä olevasta kuvakolmikosta löytyy viime vuodelta tuttuja kasveja. Vasemmalla ensimmäisenä on nimetön siemenestä kasvatettu pelargoni. Tällaista kukintoa ei ihan heti ole tullut vastaan kaupoissa.

Keskimmäisessä kuvassa kukkii pieris eli japaninkellovaivero. Pieris vietti talven kasvihuoneessa olkiin ja turpeeseen peitettynä. Alkukesäinen kukinto onnistui yllättämään.

Oikean puoleisessa kuvassa oleva ruusu on ostettu viime syksynä alennusmyyntilöytönä. Ruusu on ryhmäruusu (maanpeittoruusu) Strandperle Norderney. Tämän ruusu keskustasta tulee mieleen jokin vuokko. Luonnossa ruusun väri on huomattavasti tummempi, mutta valitettavasti automaattisäädöillä kuvattaessa osa väreistä vääristyy enempi tai vähempi.

Toisinaan hyvät ideat syntyvät suunnittelematta erilaisten sattumien seurauksena. Ostin keväällä pääsiäiskukiksi poikkeuksellisesti keltaisia hyasintteja. Hyasinttien tuoksu eteisessä oli kuitenkin niin voimakas että päätin siirtää kukat ulos. Kukkien tuoksun haistoivat myös ensimmäiset perhoset, joten aina ulko-oven avatessani portailla leijui vahva hyasinttien tuoksu ja ilmassa lentelivät perhoset. Tällä tunnelmalla haluan aloittaa ensi kevään. Suosittelen kokeilemaan.

Jo joutui armas aika ja vähän vihreitä muistoja

19/12/2021Puutarha, UncategorizedIsabellansyreeni, kultasade, Peruukkipensas, Serlachius, tulppaanipuuadmin

Puutarhakuulumiset tiiviissä muodossa

Jaahas, minusta on sitten tullut vanha. Ainakin sillä mittapuulla mitattuna, että ajan kulku nopeutuu. Eihän siitä kauan ole, kun kerroin ostamistani siemenistä ja suunnittelin penkkejä. Kevät, kesä, syksy ja HUPS! Tänään 21. joulukuuta, maassa kevyesti lunta ja uudet reilut -10 asteen pakkaset tulemassa uudelleen. HUPS! Todellakin. Kohta varmaan liityn siihen joukkoon, joka tekee vain yhden asian päivässä. Kahta ei todellakaan voi, tai muuten myöhästytään, ja paljon.

Kuumaa vaan ei kuivaa

Syyssyrikästä puhutaan myös syyssyreeninä. Syrikän kukkatertut ovat pitkät, nuokkuvat ja tuoksuvat.

Kuvassa Isabellansyreeni, Syringa ’Elinor’ vertailun tekemiseksi. Kukintojen samankaltaisuus on helppo huomata.

Kesä yllätti kuumuudellaan. Puutarhassa tiheä kasvillisuus osoitti voimansa taistelussa lämpöä vastaan. Leviävät maanpeittokasvit, katetut istutusalueet ja oikeisiin paikkoihin valitut puut, pensaat sekä perennat pitivät kaikki pintansa. Kastelun tarve pysyi minimissään. Osa kasveista sai ensimmäisen kastelun vasta kuukauden kuuman kauden jälkeen.

Kastelun vähyyteen vaikutti sekin, että käytin osaa rikkakasveista suojaamassa maata kuivumiselta. Rikkakasvien tunnistaminen auttaa päätöksessä mitä voi maahan jättää ja mitä tulisi ehdottomasti poistaa heti. Yleensä pyrin poistamaan kaikista rikkakasveista kukinnot ja estämään siten siementen leviämisen.

Luonnonmukaisessa pihan hoidossa hoidontarve vähenee ja kasvien ohjailu korostuu. Kuuma kesä aiheuttaa kuitenkin myös ongelmia. Hitaasti kasvavat kasvit jäävät helposti vahvempien lajien jalkoihin, jos kasvustojen rajoja ei siistitä. Toisaalta liika siistiminen lisää kastelun tarvetta. Kuumuus saattaa aiheuttaa ongelmia tuholaisten kanssa. Yksipuoliset istutukset istutettuina vääriin kasvupaikkoihin heikentävät kasvien elinvoimaa ja lisäävät tarvetta tautien tai tuholaisten torjunnalle.

Taimiostoksien vähäisyys

Huomasin kuuman kesän vähentäneen omia taimiostoksiani. Uusien kasvien istuttaminen tai istutusalueiden perustaminen, kun vaativat normaali oloissakin runsaampaa kastelua.

Asioissa ja tilanteissa on kuitenkin aina poikkeuksia. Poikkeuksiksi luen ne ihanat kasvierikoisuudet, jotka yllättäen ilmestyvät eteesi. Nämä erikoistapaukset ovat niitä, joiden kohdalla pitää toimia heti. Yleensä tällaisesta erikoisuudet vilahtavat silmäkulmassasi, kun katseesi ohittaa muka tyhjää kasvilavaa tai taimimyymälän varjoisinta nurkkaa. Se on hetki, kun kääntyvän pään liike pysähtyy ja valokuvamuisti toimii kirkkaana. Tätä silmänräpäystä ei kenenkään kasviharrastajan tulisi ohittaa. Jos silmänräpäys ohitetaan, kasvi katoaa yleensä seuraavan paikalle ilmestyvän ihmisen toimesta, joka muuten takuu varmasti ymmärtää löytönsä arvon. Ainoa keino päästä tästä omasta erehdyksestä eroon on löytää mahdollisimman pian vielä parempi ja harvinaisempi kasvi.

Omakohtainen kokemus tästä on tämän syksyn taimialesta, jossa päästin käsistäni mitä hienoimman punalehtisen japaninvaahteran. Voin kertoa, että huomatessani puun päätyneen juuri sille seuraavalle asiakkaalle oli harmitus lievä ilmaisu tunteistani. Siinä menetyksestä toipuessani ja kävellessäni kohti kassapistettä huomasin ison ruukkuistutuksen. Ruukkuistutuksen keskellä kasvoi pari metrinen puu, jonka lehdissä oli jotain kovin tuttua. Tässä hetkessä koettiin valokuvamuistin juhla, sehän on tulppaanipuu. Kasvualueen ollessa IV, on tulppaanipuu kelpo löytö, joten onnistuin kuin onnistuinkin tekemään kunnon kompensaation aikaisemmalle menetykselleni.

Toinen neuvo syksyn alennusmyynneissä on se, että aina kannattaa kysyä onko jokin itseä miellyttävä kasvi tai tavara myynnissä. Tässä tapauksessa ruukkuistutuksen tulppaanipuu oli myynnissä ja kotimatka ajettiin hymy huulilla vänkärin penkkiä välillä vilkuillen.

Pihasomistus

Etupihalla olevat reen jalakset toimivat erilaisten somistusryhmien perustana. Ensimmäisen kuvan viininpunaiset pallot on muotoiltu kanaverkosta ja maalattu spraymaalilla. Pallot roikkuvat lyhtytelineissä. Iltojen pimetessä ja talvea kohti mentäessä somistusryhmään on lisätty kausivaloja.

Serlachius-museo Göstä, Mänttä

Elokuun alku päivinä vierailin Banksy. A Visual Protest -näyttelyssä Mäntässä. Katutaiteilijan puhuttelevat työt ja upea Serlachius-museo tekivät vaikutuksen. Päivittäisen vierailijamäärän ollessa yli 1000 henkeä, uskon myös muiden vaikuttuneen näkemästään.

Banksy A. Visual Protest -näyttely

Kuvan teos ’Get out while you can’ (Placard Rat) on julkaisutu vuonna 2004.

Kevättä ilmassa ja maassa

11/05/2021Puutarhanuput, siemenpurkit, silmutadmin

Kevät yllättää tänäkin vuonna. Varjoisalla takapihalla lumien sulaminen tuntuu kestävän ikuisesti. Sitten yhtä äkkiä päivittäiset kävelykierrokset tarjoilevat yllätyksiä runsaskätisesti. Kartoittamatta ja nimeämättä jääneiden kukkasipulien nuput pilkistävät sieltä täältä. Osa keväällä kukkivista perennoista on aloitellut kasvuaan ja pensaiden turvonneet silmut näyttävät voimiaan auringossa.

Rinteessä kasvaa mättäinä valkoista idänsinililjaa. Kukkasipulit on istutettu kivien ja kuivuneen puunrungon väliin. Puunrunko on tuotu rinteeseen tarkoituksella, joten siitä saadaan tukea myös maan pinnalla kiemurteleville köynnöksille.

Perinteiset puuhastelut

Ensimmäiset kevätpuuhastelut aloitan talomme päädyssä olevalta pieneltä terassilta. Siirrän tuolit ja tavarat pihalle, lakaisen sekä huuhtelen lattian. Samalla järjestelykerralla koetan saada kasvatuksessa oleville taimille tilaa ulkoilemiseen. Sopivan kokoisten pöytien löytäminen tai kasaan tuunaaminen on sekin oma taitolajinsa. Pöytiä toki saattaisi löytyäkin, mutta helpohko liikkuminen niiden välissä tulee ongelmaksi.

Toisena takapihan kohteena kevättyöt jatkuvat kasvihuoneen edustalla. Talven tuiskujen jäljiltä maassa on uskomaton määrä oksia ja käpyjä. Maastoa siivotessa pihapuuhiin syntyy taas tuntumaan, ja uudet suunnitelmat alkavat hahmottua.

Uusi salaattipenkki

Kasvihuoneen vieressä oleva salaattipenkki on tehty metsänpohjan päälle. Pohjakasvillisuus on poistettu, ja maanpinta on peitetty juuriestekankaalla. Kelottuneita männynrunkoja suojaa penkin sisällä patolevy.

Tällä penkillä pituutta on vajaa neljä metriä. Syvyyttä ei kuitenkaan ole kuin reilu 20 senttiä, joten juurikkaiden kasvatus lienee parasta unohtaa.

Metsän vaikutus näkyy selvästi kasvimaan happamoitumisena. Kalkkia, hiekkaa ja uutta multaa; kaikki maanparannus on jatkuvaa työtä asian parissa.

Toisen roska on toisen aarre

Tein muutama kuukausi sitten löydön facebookin roskalava-ryhmästä. Löytöni oli vanhat ruostuneet hevosreen jalakset. Jalaksista on tulossa koroke daalia-ruukuille. Periaatteessa koroke saattaisi yksinkertaisimmillaan rakentua muutamasta ruskeasta kestopuulaudasta. Täyttä varmuutta daaliaruukkujen paikasta ei vielä ole. Oikeastaan projektin lopputulos kertoo onko korokkeen paikka etu- vai takapihalla.

Uutuuksia etsimässä

Ensimmäiset orvokit ostin huhtikuussa. Pakottava tarve kun on saada jotain kukkivaa jo ulos. Samalla kauppareissulla mukaan tuli myös jalopelargoni. Nyt toukokuun puolivälissä alkavat puutarhamyymälän hyllyt olla täynnä tavaraa. Parasta olla siis ajoissa liikenteessä uutuuksien kanssa.

Syyssyrikkä on minulle entuudestaan tuttu kasvi. Onnistuin talvettamaan pensaan kukkapenkissäni muutaman vuoden. Kasvin kohtaloksi koitui sadetalvi, jolloin maahan tuli jää ennen lunta. Aikaisempi syyssyrikkä oli väriltään tumma violetti. Mietinkin onko kasvin värillä väliä talvenkestossa? Kunnollinen talvisuojaus on ainakin tarpeen IV-kasvuvyöhykkeellä.

Kylmäkäsittely. Hitti vai huti?

Reilu kuukausi sitten kylvämäni kirsikkasorvarinpensaan ja pikkulehtikatsuran siemenet eivät ole edenneet. Siirsin kylmäkäsittelyä vaativat siemenpurkit terassille ja siellä ne ovat vieläkin. Meri- ja pensaskaalin kuten pensasunikon siemenet taas päätin jättää kylmäkäsittelemättä. Nämä ovat niitä kokeiluja, joita joskus tulee tehtyä, ehkä pientä uhmakkuuttakin tuntien. Sen kokeilu kuitenkin jo osoitti, että kylmäkäsittelypurkit eivät ole minun juttuni. Jos kylmäkäsittelyä tehdään, tapahtukoon se luonnon omilla ehdoilla.

Ensimmäisessä kuvassa kasvaa punaisia samettiruusuja. Kylvin viime vuotisia siemeniä kymmenittäin, mutta vain yksi niistä iti. Toisessa kuvassa edetään kaupansiemenillä.

Niks ja Naks. Tämä ei ollutkaan huoltovapaa kasvihuone.

10/03/2021Hyötytarha, Puutarhajuuristo, kasvualusta, rypälesato, sädekaisla, siemenetadmin

Talvi 2021 oli luminen, ja kahvipaketilla vaihdettu kasvihuone antoi lopullisesti saumoistaan periksi. Aiempina kesinä tila oli toiminut kolmen ”Zilga”-viinirypäleen suojana. Oikeastaan viinirypäleet olivat kasvaneet kurittomina luonnonlapsina pitkin huoneen seiniä ja kattoa. Kiitos rehevälle kasvustolle köynnösten lehdistä oltiin saatu raaka-ainetta varsin makoisille viininlehtikääryleille. Rypälesato itsessään ei runsaudellaan hämmästyttänyt, mikä osaltaan johtui kylmästä kasvualustasta ja auringonpaisteen rajallisuudesta.

Katsoessani lumihangesta pilkistäviä kasvihuoneen seiniä, mieleeni tuli idea. Tai tämä idea oli hakenut muotoaan jo muutaman vuoden. Takaterassimme ja siitä jatkuvan rinteen korkeusero on itsessään reilu metri. Ja jos terassin lattiakorkeuteen lisätään yli 80 senttiä korkeat kaiteet, ollaan hyvinkin jo reilussa ”miehen mitassa”. Edellisinä vuosina olen leikitellyt mielessäni säleikköomenapuiden istuttamisella terassin kaiteita pitkin. Omenapuiden istuttamisen esteeksi on kuitenkin tullut talon salaojat, joiden olen pelännyt tukkeutuvan omenapuiden vahvasta juuristosta.

Vaan ”Hah!” Ratkaisuhan olikin viiniköynnöksissä, joiden juuristo ei ehkä olisikaan niin voimakaskasvuinen. Kasvupaikkana terassin vierus olisi mitä ihanteellisin myös auringon sekä kastelun kannalta. Lisäksi rypäleiden suojaamisen saisi huomaamattomasti tehtyä terassin alle, jos sille tarvetta olisi. Tämä idea vaatii lisäselvitystä, ja rypäleiden kasvatukseen perehtynyttä kasvattajaa.

Kasvihuoneen ehjät muoviset seinälevyt olen kierrättämässä kasvutauskaapeiksi. Piha- ja puuvaraston ehyet seinänpätkät ja mäntyrunkoiset kohopenkit suorastaan vaativat tulla parannelluiksi versioiksi. Pienen mietinnän jälkeen voisikin siis todeta että lyhistynyt kasvihuone onkin aika hyvä juttu.

Kevään kasvatuspuuhat ovat alkaneet. Tomaateista aion suosia kirsikkatomaatteja, jotka valmistuvat hieman nopeammin. Siemenistä kokeiluun otin mm.’Chocolate Cherryn’. Isoista tomaateista kasvatan ’Roma’, ’St. Pierre’ ja ’Tigerella’ lajikkeita, joiden siemeniä oli jäänyt viime vuodelta.

Tomaattilajikkeiden lukumäärä on päätä huimaava. Maku ja kasvupaikan rajallisuus vaikuttavat, joten valintojakin on tehtävä.

Luonto kasvua rytmittämässä

Tiedän että kuukalenterin seuraaminen kylvöjä tehdessä jakaa mielipiteitä. Osa harrastajista uskoo asiaan vahvasti. Toinen puoli perustelee siemenen tarvitsevan kasvuunsa multaa, lämpöä ja valoa enemmän kuin kuuta. Tämä vuonna kylvin siemenet kuukalenterin vastaisesti. Itäminen kirsikkatomaateilla kesti reilu 2 viikkoa. Viimeiset pelargonian siemenet tulivat pinnalle lähes kolme viikkoa kylvöstä. Kovin tuntui hitaalta itämiseltä. Seuraavan kokeilun teenkin kuukalenterin mukaan.

Viisikon keinotekoinen talvi

Kylmäkäsittelyn tarvitsevat siemenet tuovat uusia kokeiluja siemenkasvatukseen. Tilasin kasvatettavaksi kirsikkasorvarinpensaan, pikkulehtikatsuran, pensasunikon sekä meri- ja pensaskaalin siemeniä. Yllätyksekseni tämän viisikon kaikki jäsenet hyötyisivät kylmästä kaudesta.

Siemenien kylmäkäsittelyn aion hoitaa viemällä kosteaan multaan peittämäni siemenet pihavarastoon reiluksi kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen sitten jatkan normaalia kasvatusta sisätiloissa.

Tämän päiväisellä kauppareissulla siemenkokoelma täydentyi huonekasviksi tarkoitetulla niilinkaislalla (= sädekaisla). Tarkoituksenani on istuttaa tämä kosteikossa viihtyvä suokasvi ’Cyperus alternifolius’ ulos ruukkuun puutarha-altaan laidalle.

Kasvien lumo yllättää kesken iltapäiväkävelyn

23/08/2020Puutarhahajuherne, harmaakäenkukka, hurmesilkkiheinä, krassit, loistokärhö, pelargoni, punalehti, valkokonnanmarjaadmin

Torikauppaa ja vihreitä "munkkeja"

Joskus puutarhaharrastajan kohdalle osuu se kuuluisa ”munkki”. Omalla kohdallani tämä tapahtui paikallisella iltatorilla. Yleensä en iltatoreille ole päässyt, mutta sinä keskiviikkona päätin kävellä alueen läpi iltapäivälle jo ennen neljää. Yllätyksekseni paikalla olikin muutama myyjä. Erään pienen pöydän vieressä näin sekalaisen kokoelman kasveja. Ensin silmiini osui kukassa oleva harmaakäenkukka ja sitten liuskavaleangervo. Nämä kasvit antoivat jo merkin pysähtyä pidempää tarkastelua varten. Jäin siis kiertelemään pöytää ja juttelemaan eläköityneelle myyjäpariskunnalle.

Pian selvisikin, että kyseinen pariskunta on pitänyt omaa puutarhaa 80-luvulla naapurikaupungissa. Kaikesta myytävästä näki, että heidän harrastuksensa oli siirtynyt vaativaan keräilyyn kauan sitten. Tämän yllättävän sattuman seurauksena pihalleni tuli taimikassillinen erikoisuuksia, joita itselläni ei ole. Samaan kauppaan sain myös myyjäpariskunnan puhelinnumeron. Tälle numerolle varmasti on tarvetta, kun seuraavan kerran kulkuni sivuaa heidän asuinpaikkaansa.

Yksi kertomistani torilöydöistä on valkokonnanmarja. Kasvi soveltuu hyvin puolivarjoisalle kasvupaikalle, mutta myrkyllisyytensä vuoksi istutuspaikkaa tai koko kasvin tarpeellisuutta kannattaa miettiä lapsiperheissä. Kasvin marjojen mehu voi aiheuttaa iho-oireita.

Kasvien korkeudet ja niiden yhteensovittaminen

Viime kesänä siirtelin tuttuun tapaani perennoja uusille paikoille. Tässä siirrossa uuden paikan sain myös dorianvillakko (tarhavillakko). Kasvin naapureiksi valikoituivat heisiangervo ’Amber Jubilee’ sekä Juhannusmorsian ruusu. Näiden kolmen kasvin yhteiselo tuntuu mielestäni toimivalta niin koon kuin värienkin suhteen. Pensaiden kohdalla varmastikin tulee leikkauksen tarvetta pian, vaikka dorianvillakko on yltänyt jo yli luvatun 120 sentin korkeuden.

Pensaiden alapuolisen tilan haluan käyttää hyväksi mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa tiiviitä ja monimuotoisia istutuksia. Pensaat pyrin harventamaan ja karsimaan alaosiltaan. Tällöin valonsäteet pääsevät myös maanpeittokasveille.

Köynnökset vaakaan, pystyyn tai vinoon

Kärhöjen kanssa olen yleensä menestynyt heikosti. Poikkeuksena tämä loistokärhö ’Warszawska Nike’, jonka istutin ankkakopin kylkeen. Paikkana se on aurinkoinen ja siinä sain kaivettua kärhön tarvitseman istutussyvyyden. Lisäksi kärhön kastelu tulee suoritettua päivittäin eläimien vesikupin täytön yhteydessä. Muualle puutarhaan, missä kärhöt eivät menesty olen istuttanut erilaisia köynnöksiä kiipeilemään, joko rentoina maakivien päällä tai sitten harjateräkseen tuettuina pitkin männynrunkoja.

Kuvaterveisiä terassilta

Puutarhan kehitystä

30/07/2020Puutarhajättipärskäjuuri, jättiperenna, kiinanlaikkuköynnös, merkkilanka, ukonkello, vuohenkelloadmin

Käynti puutarhamyymälässä tietää suunnittelemattomia muutoksia

Kesän aikana on tullut käytyä muutamassa puutarhamyymälässä. Käynneiltä yleensä löytyy mielenkiintoisia uutuuksia kotiin viemisiksi. Uusien kasvien istuttaminen kasvuolosuhteiltaan oikeaan paikkaa vaatii monesti muutoksia istutusryhmissä. Osa penkkieni kasveista on istutettu ns. täytekasveiksi tyhjään tilaan. Niiden kohdalla tilanne on helppo muutoksia tehtäessä, eli täytekasvien tulee väistyä. Tosin, tällaistenkin kasvien kohdalla olen varsin huono luopumaan niistä kokonaan. Tämä tarkoittaakin sitä, että uutuuksia istuttaessani, teen ensin uuden penkin täytekasveille, ja vasta sittenpääsen istuttamaan puutarhaliikkeen tuomiseni.

Kellokukkien ristiriitaisuus

Perennapenkeistäni saattaa hyvinkin löytyä vesiheinää ja joitain muitakin rikkakasveja. Oman rajani rikkakasvien kohdalla olen asettanut juolavehnän ja vuohenkellon kohtaan.

Vuohenkello on maatiaisperenna, joka leviää helposti juuristollaan. Jos haluat eroon vuohenkellokasvustosta, muista kaivaa maata syvältä. Tämän perennan juuristo ei ole ainoastaan 10 senttiä maanpinnan alapuolella. Kasvin täydellinen poistaminen vaatii reilun lapion syvyydeltä kaivamista. Jos siis edelleen haluat puutarhaasi näitä kellokukkia, suosittelen kasvupaikan rajaamista. Muovinen ämpäri, josta pohja on poistettu, saattaisi olla kelpo ratkaisu.

Onneksi on vaihtoehtoja

Ukonkello on toinen komea kellokukka. Yleensä valkoisena kukkiva ukonkello leviää helposti luonnonmukaisessa puutarhassa. Ukonkellon poistamisessa ei kuitenkaan ole juuri ongelmaa. Kasvin saa suhteellisen helposti nykäistyä irti. Kasvin lisääminen tapahtuu siemeniä kylvämällä. Toisin kuin vuohenkellolla tällä kasvilla on pääjuuri, jota ei voida jakaa.

Pisamakellolla on lupa levitä

Voi ihanuus, ajattelin nähdessäni pisamakelloja ensi kertaa. Niinpä istutin pihalle sekä punaista että valkoistakin kelloa. Vuodet ovat kuitenkin yhdistäneet värit hennon punaiseksi massaksi. Etsiessäni valkoista pisamakelloa löysin vain yhden kukkivan kasvin. Tämän kohdalla kyllä pitäisi sitoa merkkilanka perennan varteen siemenlisäyksen varmistamiseksi.

Varma ja kestävä valinta kukkamaljakkoon

Kestävä peurankello kasvaa Suomessa luonnonvaraisena. Itse oli jo lähes luopumassa tästä kasvista, kunnes eräänä viikonloppuna keräsin kimpun peurankelloja maljakkoon. Oletin kukkien varisevan muutamassa päivässä ja levittävän siitepölyä reilusti ympärilleen. Toisin kävi, peurankellon kukat säilyttivät ryhtinsä viikon jälkeenkin, eikä siitepöly ole aiheuttanut mitään ongelmia. Tosin keräämäni kimppu koostui hieman nupuillaan olevista kukista. Peurankellot säilyttivät siis paikkansa osana puutarhani kukkapenkkejä.

Minikiivejä tiedossa

Puutarhassa on kasvanut jo useamman vuoden kaksi ’Annikki’ kiinanlaikkuköynnöstä. Tämä lajike tuottaa hedelmiä yksinäänkin eikä tarvitse pölyttäjää. Hedelmien muodostusta olen odottanut ainakin 5 vuotta, joten näiden raakileiden kypsymistä tulee seurattua tarkasti.

Jättiperenna kasvamaan

Avoimet puutarhat- päivää vietettiin heinäkuun alussa. Vierailin päivän aikana upeassa hehtaarin kokoisessa puutarhassa. Tämä puutarhaharrastaja oli kasvikeräilijä, ja hänen kasviensa joukossa näin pärskäjuuren ensi kertaa. Kun sama kasvi tuli eteeni reilun viikon kuluttua vierailusta, minun ei tarvinnut miettiä hankintaa sen tarkemmin. Kotona sitten selvittelin kasvitietoja, joiden mukaan jättipärskäjuuri saattaa yltää jopa kahden ja puolen metrin korkeuden. Testaamisen paikkahan siitä tuli. Hain ankkahäkin hanhiherralta lannoitepanokset ja sekoittelin kasvualustaan. Palaan varmastikin asiaan, jos testi osoittaa onnistumisen merkkejä.

Keväällä istutetut daaliat aloittelevat kukintaansa. Sekoituspussien mukulat olivat osaltaan nimettömiä, joten kukkien värit yllättävät. Vasemma olevaa valkoista daalia en ole vielä tunnistanut. Oikealla kukkiva on lautasdaalia ’Kiev’.

Kesäkuulumiset puutarhasta

04/07/2020PuutarhaDinnerplatedahlia, Drottning Ingrid, jalkalehti, lautasdaaliaadmin

Tämä on se aika, jolloin itselläni on kiire puutarhan hoidossa ja erityisesti siistimisessä. Toukokuussa elo oli vielä varovaisen odottavaa ilmojen ja kasvun suhteen. Kesäkuun alussa kasvihuone ja hyötytarha saivat vihdoin asukkinsa. Samoin lopullisen paikkansa löysivät ruukkuistutuksien daaliat ja pelargonit. Sitten odotettiinkin, että perennapenkeissä myöhäisimmätkin ”nousijat” saavat lehtensä kohti aurinko. Viime vuonna en merkinnyt kukkasipuleiden tai kasvien istutuspaikkoja muistiin, joten olen jälleen varsinaisen muistipelin äärellä. Mukavan yllättävä peli kaikkinensa.

Uudet yhdistelmät

Totutusta poiketen kukkalaatikoissa hehkuvat varsin vahvat värit. Perinteiset siniset tai valkoiset lobeliat korvasin violetin-punaisilla lajitovereilla. Lisäksi hennot vaaleanpunaiset ahkeraliisat ja petuniat joutuivat väistyä punaisen tieltä. Laatikon keskellä kasvava pelargonian sain keväällä. Kasvin nimen kadotin kuitenkin jo ennen istuttamista. Varmaa kuitenkin on että kukinta ilahduttaa. Kasvit muistuttavat minua antajastaan, ja tämän pelargonian antaja on alan harrastaja.

Ruukkupuutarhan lumoissa

Uusien puutarhakasvien hankinnassa olen ollut todella maltillinen. Myymälöissä käydessäni mielenkiinto on kohdistunut ruukkupuutarhan kasveihin, joilla nyt täytän terassin lattiaa ja ulkoportaiden askelmia. Vanhanajan hehkuvan punaisen pelargonin parina on kuvassa Drottning Ingrid. Drottning Ingrid on tanskalainen vastine ruotsalaiselle Mårbackalle, johon se usein sekoitetaan. Drotting Ingridissä kukat ovat pienemmät ja enemmän kerrannaiset. Steriilit heteet ovat Mårbackan pelargonilajiketta kapeammat, eivätkä ne ole ruosteenpunaiset.

Jonkin näköistä ”hurahtamista” olen kokenut kaktus- ja dinnerplate- daalioiden kanssa. Onnistuin viime vuonna talvettamaan kukkien juurakot kuivassa, lämpimässä varastossa sanomalehtiin käärittynä. Muutaman daalia-pakkauksen hankin jo keväällä, ja niistä ensimmäinen ihanuus on juuri avannut kukkansa. Eilisen kauppareissun yhteydessä kokoelmaa sai yllättävän ja täysin suunnittelemattoman lisän poistomyyntien löydöistä. Kukintaa en näille myöhässä istuttamilleni daalioille edes odota. Tärkeintä on saada juurakot kasvamaan ja vahvistumaan.

Kasvupyrähdyksiä ja vallanvaihtoa

Kasvien kohdalla saa olla tarkkana, ettei voimakaskasvuinen naapuri tukahduta uutta tulokasta jo alku metreillä. Kukkapenkkejä kierrellessäni olenkin miettinyt, pitäisikö hennommat ja hieman harvinaisemmat perennat siirtää omaan penkkiinsä. Tällä hetkellä penkeissä olevien kasvien jaottelu perustuu enemmän kasvien kokoon, väreihin ja siihen että harvinaisuuksien on ollut tarkoitus toimia ns. katseenvangitsijoina. Jokin muutosta nykyiseen jaotteluun täytyisi kuitenkin tehdä, että hankitut kasvit säilyisivät paremmin.

Pienet erilaiset ihanuudet

Kuunlilja on ”White Feather”, on hieman erikoisempi. Aloittaessaan kasvuaan sen lehdet ovat valkoiset. Kasvun jatkuessa lehdet vihertyvät, ja muuttuvat lähes mitään sanomattomiksi.

Tämä jalkalehti löytyi kirpputoritapahtumasta. Kasvi on ollut minulla jo kolmisen vuotta. Kuvassa ensimmäinen kukka, jonka keskelle muodostuu siemen.

Sunnuntai 5.heinäkuuta 2020

Heinäkuun 5.päivä vietetään maanlaajuisesti avoimien puutarhojen päivää. On helppo uskoa että useat harrastaja tietävät jo mitä tämä tarkoittaa. Antoisaa ja idearikasta sunnuntaita!

Multi-taskaajan kevättyöt

28/04/2020Puutarhakevät, lehdet, pistokas, pohjalämpöadmin

Tee oikeita töitä oikeaan aikaan

Hiljalleen kevät on onnistunut sulattamaan lähes kaiken lumen ja kevättyöt pääsevät alkamaan. Suurimmat siistimiset suoritan jo syksyllä. Talven jäljiltä maahan on kuitenkin tullut oksia, käpyjä ja lukematonmäärä neulasia haravoitavaksi. Samalla myös pihan laitamat kaipaavat siistimistä. Kukkapenkit tarvitsevat lisämultaa, kalkkia ja lannoitteita. Tämä on se ajallinen vaaranpaikka, jolloin yleensä sorrun ns. ”multi-taskaamiseen”. Tunnistan käytökseni, jossa vaeltelen päämäärättömänä ympäri pihaa useamman kerran päivässä. Aloittamani työt keskeytyvät milloin minkäkin pihan aistiärsykkeen vuoksi. Illalla sitten lihassärkyjen lomassa harmittelen heikkoa keskittymiskykyäni. Vakaana päätöksenä hoitaa homma loppuun seuraavana päivänä.

Kevätkävelyiden ohessa tulee suunniteltua myös tehtävälistaa tuleville kuukausille. Tämä vuonna aion perehtyä kastelujärjestelmiin, lisätä hyötytarhan pinta-alaa sekä viimeistellä autotallin kivistä tukimuuria. Lisäksi pihan laitamalla vuosia seissyt rankapino saa muuttaa muotoaan. Vanhoilla suojaamatta jääneillä puilla ei enää ole lämpöarvoa takkapuina, mutta ehkäpä ne kelpaavat pihan tilanjakajaksi tai aidanteeksi.

Kevätkylvöt ovat edenneet aikataulussa. Ainoastaan tavallisten ja suippopaprikoiden kanssa on ollut ongelmia. Kuukausi sitten kylvetyistä paprikoista ainoastaan 4 on itänyt ja nekin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa. Mahdollisesti nämä kuivaamani ja säilömäni paprikansiemenet ovat vanhentuneet. Toki aikaa on vielä uusintakylvöä varten.

Ohje pistokaslisäykseen

Ota kasvista pistokas, leikkaamalla pistokkaan alapää viistoon, lehtihangan alapuolelta. Käytä leikkaamisessa terävää veistä. Poista pistokkaan alimmat lehdet. Tee multaan reikä ja työnnä pistokas juurtumaan. Hennot pistokkaat tarvitsevat kasvualustassaan enemmän puhdasta hiekkaa kuin tukevammat. Puumaisille pistokkaille sopiva kasvatuslämpötila on 13-16 astetta. Hennot pistokkaat viihtyvät noin 18 asteessa. Suojaa pistokas esimerkiksi muovipussilla tai kuvulla. Pidä pistokkaat tasaisessa kosteudessa ja poissa suorasta auringonvalosta. Pohjalämpö esimerkiksi patterin päällä on pistokkaille eduksi.

Tämän kesän ruukkuistutukset taitavat hoitua koristedaalioilla, kannoilla ja pelargoneilla. Nämä kaikki ovat löytäneet tiensä lähes puolivahingossa esikasvatukseen. Hyvä niin, koska kyseessä ovat varastossa talvehtivat lajit. Jos näistä kasveista onnistuisi rakentamaan pysyvämmän rungon, voisi istutusta täydentää vuosittain erilaisilla kesäkukilla.

Aina on aikaa muutamalle kuvalle

Huomasin että valokuvatessani otan usein makrokuvia. Johtuukohan tämä siitä että pihatöissä kasveja tulee usein katsottua juuri tästä näkökulmasta?

Upea tulppaanipuutarha

19/04/2020PuutarhaKeukenhof, matkatoiveita, vierailukohdeadmin

Keukenhof ja lupa muistella

Selatessani tietokoneen vanhoja tiedostoja löysin matkakuvat Hollannin Keukenhofista vuodelta 2016. Mikä olisikaan parempi puutarhaharrastajan vierailukohde keväällä ennen kotimaan ”kisakauden” alkua. Matka-ajankohtamme sijoittui maaliskuun lopulle, jolloin puutarha oli kerennyt olla vain muutaman päivän avoimena. Parhaimman kukinnan kannalta ajankohta oli hieman liian aikainen sinä vuonna. Jos uudestaan menisin, koettaisin tähdätä lentoni huhtikuun puoleen väliin. Mitään täsmällistä matkustusaikaa ei kukaan voi sanoa, koska kaikki riippuu vuosittaisesta kevään etenemisestä.

Paikkana Keukenhof on sen verran suuri, että matkustaa sinne sitten kauden alussa tai lopussa niin nähtävää varmasti on. Ulkotilan istutusalueiden ylläpidossa ja huollossa huomioidaan turistit ajankohdasta riippumatta. Keukenhofissa on myös suuria sisänäyttelyhalleja, joihin luodaan erilaisia kukka-asetelmia. Yhdestä tällaisesta hallista löytyi oikea tulppaanilajikkeiden meri. Tässä hallissa kerran käytyä ei kenenkään enää tarvitse miettiä mitä lajikkeita syksyllä istuttaisi. Isot kukkivat istutusalueet kun oli jaettu lajikkeittain, eli jokaisen kävijän mieltymykseen löytyi sopiva tulppaani.

Kurkistus näyttelyhalleihin

Uutena ideana vierailulta jäi mieleen esimerkiksi eriväristen krookusten istuttaminen suunnitellusti kuvioon. Yleensä itselläni krookukset tulee istutettua summittaisesti etupihan nurmikkoon. Kuvio varmasti toisi ryhtiä, ja kiinnittäisi katsetta paremmin haluttuun suuntaan.

Toinen kokeilemisen arvoinen idea on sipulikasvien istuttaminen päällekkäin kolmeen eri syvyyteen. Tällä tavoin kukintaa saadaan pidennettyä yli kuuteen viikkoon. Tässä mallissa alimmaiseksi laitetaan myöhään kukkivia tulppaaneja 20 sentin syvyyteen. Niiden yläpuolelle kymmenen sentin syvyyteen tulee alun ja lopun väliin sijoittuvat kukkijat kuten hyasintit ja hieman aikaisemmat tulppaanit. Ylin kerros puolestaan muodostuu aikaisista narsisseista, krookuksista ja kevätkirjotähdistä. Istutussyvyys ylimmäisellä kerroksella on vain 5 senttiä maan pinnasta.

Matkustaminen itse Keukenhofiin on helppoa. Omatoimimatkaajat pääsevät puutarhaan mm. linja-autolla suoraa Schipholin lentokentältä. Bussien lähtöpaikka löytyy vaivatta seuraamalla viitoitusta ja suurta tulppaanifiguuria lentoaseman seinustalla. Puutarhaan järjestetään myös opastettuja kierroksia, joiden kesto pyörii muistaakseni neljässä tunnissa. Jos valitset omatoimimatkailun ja lähdet lentoaseman pysäkiltä, suosittelen matkustamista mahdollisimman aikaisin. Vaikka linja-autoyhteydet toimivat non-stop, niin matkustajien määrä kasvaa huomattavasti päivän edetessä.

Jos tulevaisuudessa on mahdollista uusia vierailu tässä upeassa tulppaanipuutarhassa, niin saattaisin hyvinkin sen tehdä. Näytteelle asettajat esittelevät vuosittain uutuuksiaan ja sisähallien teemat vaihtuvat, eli pitkästymään ei pääse. Matkatoiveita elätellessä, otan ensin kurkistuksen tämän keväiseen kukintaan.

Kevätkylvöt ja kasvihuoneen suojatit

04/04/2020Hyötytarha, Puutarhakasvituet, kylvö, multapeitto, nimikyltit, pistokkaat, siemenkylvöjäadmin

Tammikuun loppupuolella siinä 28.päivän kohdalla havahdun yleensä lintujen lauluun. Pääni kallistelee ja kiertyy puolelta toiselle etsien pakkasta uhmaavaa laulajaa. Yleensä etsintä on turhaa, ja ääni katoaa lumen pölähdykseen kuusen oksilla. Vaan mitä tekee mieli? Se on siirtynyt jo sisälle, ja muistelee viime vuoden ylijäämäisiä siemenpusseja. Vuosien vieriessä kärsivällisyyteni on parantunut enkä lukeudu enää ensimmäisten chilien kasvattajien joukkoon. Helmikuun taimikasvatukset keittiönikkunalla rajoittuvat pääasiassa herneenversoihin ja kaupan yrttiruukkuihin.

Kylvökalenteri muotoutuu käyttäjänsä tarpeiden ja toiveiden mukaan

Oma kylvökalenterini jakautuu neljään osaan. Maaliskuussa istutan tomaatteja ja paprikoita. Huhtikuussa erilaisia kaalilajikkeita sekä samettikukkia. Toukokuussa puolestaan multaan pääsevät kasvihuone- ja avomaankurkut, kurpitsat sekä krassit. Tämä listaus saattaa tuntua varsin maltilliselta istuttamiselta, mutta kyseessä onkin kylvöjen perusta. Istutuksiin kuuluvat vahvasti siihen neljänteen ryhmään kuuluvat erilaiset kukkasipulit, -kukat ja perennanjuurakot.

Kasvilampun alle tilaa on varattu myös uusille kokeiluille. Tänä vuonna sellainen on valkoinen narsissitupakka. Alkuperäisen kasvin ostin viime kesänä ruukkukasviksi terassille. Syksyn tullen kuivatin kukinnoista siemenet ja annoin niiden viettää talvea ulkovarastossa paperipussissa. Helmikuussa kylvö ja ohut multapeitto. Varsin nopeasti kymmenet ellei jopa sadat pienet taimet täyttivät astian. Pienten taimien kastelussa minulla on paljon oppimista. Tiedän varsin hyvin, että kastelu pitäisi tehdä pohjan kautta, kaatamalla vettä aluslautaselle. Käytäntö kuitenkin on sitä, että kastelukannun ollessa kädessä kaadan vettä suoraa juurille. Lopputuloksena se ”Hupsis ja hö” eli kaatunut ja menetetty taimi.

Siemenkylvöjä tehdessäni suoritan lajivalintaa. Kukista esimerkiksi orvokkien tai ahkeraliisojen kasvatusta en koe tarpeelliseksi, niiden suhteellisen pitkän taimikasvatusajan ja edullisen ostohinnan takia. Lisäksi kukkalaatikko istutuksissa elän vahvasti tunnepohjalta, eli väri- ja kasvivalinnat syntyvät hetkessä.

Kevään istutuksissa voi osan tukevavartisista pistokkaista työntää suoraan multaan. Tätä lisäystapaa käytetään mm. laventelille, rosmariinille ja curry-yrtille. Jos pistokaslisäys tehdään vesilasin kautta parantaa veteen lisätty juoru tai pajunoksa lopputulosta. Myös pistokkaan pään kastamisen leivinjauheeseen sanotaan edistävän kasvuun lähtöä.

Tehokkuutta kasvihuoneen käyttöön

Huhtikuussa ajankohtaiseksi tulee myös kasvihuoneessa talvehtineiden heinien, pensaiden ja puiden uudelleen istutus. Puksipuut, hakuropajut, peikonpähkinä ja japaninvaahtera ovat selvinneet useasta talvesta kuivaan hiekkaan, olkiin sekä pakkaspeitteeseen haudattuna. Kevät auringon kanssa on syytä olla varovainen. Päivisin lämpötila kasvihuoneessa nousee todella nopeasti polttamaan kuivaa juuristoa sekä uusia versoja. Vastaavasti ympäristön liiallinen kosteus homehduttaa kasvien runkoa. Uudelleen istutuksen yhteydessä tuon talvehtineen kasvin ensin viileään varastoon. Ulkoilmaan totuttelu tapahtuu tämän jälkeen asteittain.

Tässä sitä kuitenkin taas ollaan uuden kevään alussa. Pestyt maitopurkit odottavat pinossa tomaatintaimien istuttamista. Uusia korutekstattuja nimikylttejä en saanut kuluneenakaan talvena tehtyä. Nimikyltit ja yhdenmukaiset kasvituet lienevät yksi ikuisuusprojekteistani. Vaan niin kovin ihanaahan tämä on jo nyt. Kuukauden päästä ensimmäiset kukka-amppelit roikkuvat jo paikallaan, ja japaninvaahteran pienet punaiset lehdet heiluvat tuulessa. Toivotaan siis lämpöä ja lempeä jokaiselle puutarhanharrastelijalle.

Projektien parissa hääräämistä, osa 1

Projektien parissa hääräämistä, osa 2

Projektien parissa hääräämistä, osa 3

"No, jopas!" eli kesän yllättäjien kuulumiset

Tykkää tästä:

Puutarhakuulumiset tiiviissä muodossa

Kuumaa vaan ei kuivaa

Taimiostoksien vähäisyys

Pihasomistus

Serlachius-museo Göstä, Mänttä

Banksy A. Visual Protest -näyttely

Tykkää tästä:

Perinteiset puuhastelut

Uusi salaattipenkki

Toisen roska on toisen aarre

Uutuuksia etsimässä

Kylmäkäsittely. Hitti vai huti?

Tykkää tästä:

Luonto kasvua rytmittämässä

Viisikon keinotekoinen talvi

Tykkää tästä:

Torikauppaa ja vihreitä "munkkeja"

Kasvien korkeudet ja niiden yhteensovittaminen

Köynnökset vaakaan, pystyyn tai vinoon

Kuvaterveisiä terassilta

Tykkää tästä:

Käynti puutarhamyymälässä tietää suunnittelemattomia muutoksia

Kellokukkien ristiriitaisuus

Onneksi on vaihtoehtoja

Pisamakellolla on lupa levitä

Varma ja kestävä valinta kukkamaljakkoon

Minikiivejä tiedossa

Jättiperenna kasvamaan

Tykkää tästä:

Uudet yhdistelmät

Ruukkupuutarhan lumoissa

Kasvupyrähdyksiä ja vallanvaihtoa

Pienet erilaiset ihanuudet

Sunnuntai 5.heinäkuuta 2020

Tykkää tästä:

Tee oikeita töitä oikeaan aikaan

Ohje pistokaslisäykseen

Aina on aikaa muutamalle kuvalle

Tykkää tästä:

Keukenhof ja lupa muistella

Kurkistus näyttelyhalleihin

Tykkää tästä:

Kylvökalenteri muotoutuu käyttäjänsä tarpeiden ja toiveiden mukaan

Tehokkuutta kasvihuoneen käyttöön

Tykkää tästä: