Tammikuun loppupuolella siinä 28.päivän kohdalla havahdun yleensä lintujen lauluun. Pääni kallistelee ja kiertyy puolelta toiselle etsien pakkasta uhmaavaa laulajaa. Yleensä etsintä on turhaa, ja ääni katoaa lumen pölähdykseen kuusen oksilla. Vaan mitä tekee mieli? Se on siirtynyt jo sisälle, ja muistelee viime vuoden ylijäämäisiä siemenpusseja. Vuosien vieriessä kärsivällisyyteni on parantunut enkä lukeudu enää ensimmäisten chilien kasvattajien joukkoon. Helmikuun taimikasvatukset keittiönikkunalla rajoittuvat pääasiassa herneenversoihin ja kaupan yrttiruukkuihin.
Kylvökalenteri muotoutuu käyttäjänsä tarpeiden ja toiveiden mukaan
Oma kylvökalenterini jakautuu neljään osaan. Maaliskuussa istutan tomaatteja ja paprikoita. Huhtikuussa erilaisia kaalilajikkeita sekä samettikukkia. Toukokuussa puolestaan multaan pääsevät kasvihuone- ja avomaankurkut, kurpitsat sekä krassit. Tämä listaus saattaa tuntua varsin maltilliselta istuttamiselta, mutta kyseessä onkin kylvöjen perusta. Istutuksiin kuuluvat vahvasti siihen neljänteen ryhmään kuuluvat erilaiset kukkasipulit, -kukat ja perennanjuurakot.
Kasvilampun alle tilaa on varattu myös uusille kokeiluille. Tänä vuonna sellainen on valkoinen narsissitupakka. Alkuperäisen kasvin ostin viime kesänä ruukkukasviksi terassille. Syksyn tullen kuivatin kukinnoista siemenet ja annoin niiden viettää talvea ulkovarastossa paperipussissa. Helmikuussa kylvö ja ohut multapeitto. Varsin nopeasti kymmenet ellei jopa sadat pienet taimet täyttivät astian. Pienten taimien kastelussa minulla on paljon oppimista. Tiedän varsin hyvin, että kastelu pitäisi tehdä pohjan kautta, kaatamalla vettä aluslautaselle. Käytäntö kuitenkin on sitä, että kastelukannun ollessa kädessä kaadan vettä suoraa juurille. Lopputuloksena se ”Hupsis ja hö” eli kaatunut ja menetetty taimi.
Siemenkylvöjä tehdessäni suoritan lajivalintaa. Kukista esimerkiksi orvokkien tai ahkeraliisojen kasvatusta en koe tarpeelliseksi, niiden suhteellisen pitkän taimikasvatusajan ja edullisen ostohinnan takia. Lisäksi kukkalaatikko istutuksissa elän vahvasti tunnepohjalta, eli väri- ja kasvivalinnat syntyvät hetkessä.
Kevään istutuksissa voi osan tukevavartisista pistokkaista työntää suoraan multaan. Tätä lisäystapaa käytetään mm. laventelille, rosmariinille ja curry-yrtille. Jos pistokaslisäys tehdään vesilasin kautta parantaa veteen lisätty juoru tai pajunoksa lopputulosta. Myös pistokkaan pään kastamisen leivinjauheeseen sanotaan edistävän kasvuun lähtöä.
Tehokkuutta kasvihuoneen käyttöön
Huhtikuussa ajankohtaiseksi tulee myös kasvihuoneessa talvehtineiden heinien, pensaiden ja puiden uudelleen istutus. Puksipuut, hakuropajut, peikonpähkinä ja japaninvaahtera ovat selvinneet useasta talvesta kuivaan hiekkaan, olkiin sekä pakkaspeitteeseen haudattuna. Kevät auringon kanssa on syytä olla varovainen. Päivisin lämpötila kasvihuoneessa nousee todella nopeasti polttamaan kuivaa juuristoa sekä uusia versoja. Vastaavasti ympäristön liiallinen kosteus homehduttaa kasvien runkoa. Uudelleen istutuksen yhteydessä tuon talvehtineen kasvin ensin viileään varastoon. Ulkoilmaan totuttelu tapahtuu tämän jälkeen asteittain.
Tässä sitä kuitenkin taas ollaan uuden kevään alussa. Pestyt maitopurkit odottavat pinossa tomaatintaimien istuttamista. Uusia korutekstattuja nimikylttejä en saanut kuluneenakaan talvena tehtyä. Nimikyltit ja yhdenmukaiset kasvituet lienevät yksi ikuisuusprojekteistani. Vaan niin kovin ihanaahan tämä on jo nyt. Kuukauden päästä ensimmäiset kukka-amppelit roikkuvat jo paikallaan, ja japaninvaahteran pienet punaiset lehdet heiluvat tuulessa. Toivotaan siis lämpöä ja lempeä jokaiselle puutarhanharrastelijalle.
