Kaikki kirjoittajan admin artikkelit

Kevättä ilmassa ja maassa

Sinivuokko

Kevät yllättää tänäkin vuonna. Varjoisalla takapihalla lumien sulaminen tuntuu kestävän ikuisesti. Sitten yhtä äkkiä päivittäiset kävelykierrokset tarjoilevat yllätyksiä runsaskätisesti. Kartoittamatta ja nimeämättä jääneiden kukkasipulien nuput pilkistävät sieltä täältä. Osa keväällä kukkivista perennoista on aloitellut kasvuaan ja pensaiden turvonneet silmut näyttävät voimiaan auringossa.

V alkoinen idänsinililja

Rinteessä kasvaa mättäinä valkoista idänsinililjaa. Kukkasipulit on istutettu kivien ja kuivuneen puunrungon väliin. Puunrunko on tuotu rinteeseen tarkoituksella, joten siitä saadaan tukea myös maan pinnalla kiemurteleville köynnöksille.

Perinteiset puuhastelut

Ensimmäiset kevätpuuhastelut aloitan talomme päädyssä olevalta pieneltä terassilta. Siirrän tuolit ja tavarat pihalle, lakaisen sekä huuhtelen lattian. Samalla järjestelykerralla koetan saada kasvatuksessa oleville taimille tilaa ulkoilemiseen. Sopivan kokoisten pöytien löytäminen tai kasaan tuunaaminen on sekin oma taitolajinsa. Pöytiä toki saattaisi löytyäkin, mutta helpohko liikkuminen niiden välissä tulee ongelmaksi.

Kevätsiivous kukkapenkissä

Toisena takapihan kohteena kevättyöt jatkuvat kasvihuoneen edustalla. Talven tuiskujen jäljiltä maassa on uskomaton määrä oksia ja käpyjä. Maastoa siivotessa pihapuuhiin syntyy taas tuntumaan, ja uudet suunnitelmat alkavat hahmottua.

Uusi salaattipenkki

Uusi salaattipenkki

Kasvihuoneen vieressä oleva salaattipenkki on tehty metsänpohjan päälle. Pohjakasvillisuus on poistettu, ja maanpinta on peitetty juuriestekankaalla. Kelottuneita männynrunkoja suojaa penkin sisällä patolevy.

Tällä penkillä pituutta on vajaa neljä metriä. Syvyyttä ei kuitenkaan ole kuin reilu 20 senttiä, joten juurikkaiden kasvatus lienee parasta unohtaa.

Multapussit
Hapan maaperä

Metsän vaikutus näkyy selvästi kasvimaan happamoitumisena. Kalkkia, hiekkaa ja uutta multaa;  kaikki maanparannus on jatkuvaa työtä asian parissa.

Toisen roska on toisen aarre

Tein muutama kuukausi sitten löydön facebookin roskalava-ryhmästä. Löytöni oli vanhat ruostuneet hevosreen jalakset. Jalaksista on tulossa koroke daalia-ruukuille. Periaatteessa koroke saattaisi yksinkertaisimmillaan rakentua muutamasta ruskeasta kestopuulaudasta. Täyttä varmuutta daaliaruukkujen paikasta ei vielä ole. Oikeastaan projektin lopputulos kertoo onko korokkeen paikka etu-  vai takapihalla.

Reen jalakset
Oletuksena on että jalakset kuuluivat aikoinaan työreen etuosaan.

Uutuuksia etsimässä

Ensimmäiset orvokit ostin huhtikuussa. Pakottava tarve kun on saada jotain kukkivaa jo ulos. Samalla kauppareissulla mukaan tuli myös jalopelargoni. Nyt toukokuun puolivälissä alkavat puutarhamyymälän hyllyt olla täynnä tavaraa. Parasta olla siis ajoissa liikenteessä uutuuksien kanssa.

Syrikkä
Perhosten suosikki. Syyssyrikkä "Pink Delight".
Siilikuusi
Siilivalkokuusi. Picea glauca 'Echiniformis'.

Syyssyrikkä on minulle entuudestaan tuttu kasvi. Onnistuin talvettamaan pensaan kukkapenkissäni muutaman vuoden. Kasvin kohtaloksi koitui sadetalvi, jolloin maahan tuli jää ennen lunta. Aikaisempi syyssyrikkä oli väriltään tumma violetti. Mietinkin onko kasvin värillä väliä talvenkestossa? Kunnollinen talvisuojaus on ainakin tarpeen IV-kasvuvyöhykkeellä.

Kylmäkäsittely. Hitti vai huti?

Reilu kuukausi sitten kylvämäni kirsikkasorvarinpensaan ja pikkulehtikatsuran siemenet eivät ole edenneet. Siirsin kylmäkäsittelyä vaativat siemenpurkit terassille ja siellä ne ovat vieläkin. Meri- ja pensaskaalin kuten pensasunikon siemenet taas päätin jättää kylmäkäsittelemättä. Nämä ovat niitä kokeiluja, joita joskus tulee tehtyä, ehkä pientä uhmakkuuttakin tuntien. Sen kokeilu kuitenkin jo osoitti, että kylmäkäsittelypurkit eivät ole minun juttuni. Jos kylmäkäsittelyä tehdään, tapahtukoon se luonnon omilla ehdoilla.

Yksi kasvaa

Ensimmäisessä kuvassa kasvaa punaisia samettiruusuja. Kylvin viime vuotisia siemeniä kymmenittäin, mutta vain yksi niistä iti. Toisessa kuvassa edetään kaupansiemenillä.

Pystykiurunkannus
Pystykiurunkannus. Corydalis Beth Evans.

Niks ja Naks. Tämä ei ollutkaan huoltovapaa kasvihuone.

Talvi 2021 oli luminen, ja kahvipaketilla vaihdettu kasvihuone antoi lopullisesti saumoistaan periksi.  Aiempina kesinä tila oli toiminut kolmen ”Zilga”-viinirypäleen suojana. Oikeastaan viinirypäleet olivat kasvaneet kurittomina luonnonlapsina pitkin huoneen seiniä ja kattoa. Kiitos rehevälle kasvustolle köynnösten lehdistä oltiin saatu raaka-ainetta varsin makoisille viininlehtikääryleille. Rypälesato itsessään ei runsaudellaan hämmästyttänyt, mikä osaltaan johtui kylmästä kasvualustasta ja auringonpaisteen rajallisuudesta.

Kasvihuoneen romahdus
Sarvitraktori

Katsoessani lumihangesta pilkistäviä kasvihuoneen seiniä, mieleeni tuli idea. Tai tämä idea oli hakenut muotoaan jo muutaman vuoden. Takaterassimme ja siitä jatkuvan rinteen korkeusero on itsessään reilu metri. Ja jos terassin lattiakorkeuteen lisätään yli 80 senttiä korkeat kaiteet, ollaan hyvinkin jo reilussa ”miehen mitassa”. Edellisinä vuosina olen leikitellyt mielessäni säleikköomenapuiden istuttamisella terassin kaiteita pitkin. Omenapuiden istuttamisen esteeksi on kuitenkin tullut talon salaojat, joiden olen pelännyt tukkeutuvan omenapuiden vahvasta juuristosta.

Kottikärryt
Kottikärryt valmiina palvelukseen. Pihatöiden sujuvuuden kannalta kolme kärryä taitaa olla minimi määrä.

Vaan ”Hah!” Ratkaisuhan olikin viiniköynnöksissä, joiden juuristo ei ehkä olisikaan niin voimakaskasvuinen. Kasvupaikkana terassin vierus olisi mitä ihanteellisin myös auringon sekä kastelun kannalta. Lisäksi rypäleiden suojaamisen saisi huomaamattomasti tehtyä terassin alle, jos sille tarvetta olisi. Tämä idea vaatii lisäselvitystä, ja rypäleiden kasvatukseen perehtynyttä kasvattajaa.

Kasvihuoneen ehjät muoviset seinälevyt olen kierrättämässä kasvutauskaapeiksi. Piha- ja puuvaraston ehyet seinänpätkät ja mäntyrunkoiset kohopenkit suorastaan vaativat tulla parannelluiksi versioiksi. Pienen mietinnän jälkeen voisikin siis todeta että lyhistynyt kasvihuone onkin aika hyvä juttu.

Oreganoa koristeeksi
Koristeoregano 'Kirigami'. Tämä on kasvi, joka pitää saada uudestaan.
Koristeoregano
Kasvikokeilu kukkalaatikossa. Kokeilu onnistui, mutta kasvin nimi unohtui.

Kevään kasvatuspuuhat ovat alkaneet. Tomaateista aion suosia kirsikkatomaatteja, jotka valmistuvat hieman nopeammin. Siemenistä kokeiluun otin mm.’Chocolate Cherryn’.  Isoista tomaateista kasvatan ’Roma’, ’St. Pierre’ ja ’Tigerella’ lajikkeita, joiden siemeniä oli jäänyt viime vuodelta.

Tomaatti pystyssä
Tomaatit kypsyvät

 

Tomaattilajikkeiden lukumäärä on päätä huimaava. Maku ja kasvupaikan rajallisuus vaikuttavat, joten valintojakin on tehtävä.

Luonto kasvua rytmittämässä

Keltainen pelargoni
Pelargonia 'First Yellow'.

Tiedän että kuukalenterin seuraaminen kylvöjä tehdessä jakaa mielipiteitä. Osa harrastajista uskoo asiaan vahvasti. Toinen puoli perustelee siemenen tarvitsevan kasvuunsa multaa, lämpöä ja valoa enemmän kuin kuuta. Tämä vuonna kylvin siemenet kuukalenterin vastaisesti. Itäminen kirsikkatomaateilla kesti reilu 2 viikkoa. Viimeiset pelargonian siemenet tulivat pinnalle lähes kolme viikkoa kylvöstä. Kovin tuntui hitaalta itämiseltä. Seuraavan kokeilun teenkin kuukalenterin mukaan.

Viisikon keinotekoinen talvi

Sorvarinpensas
Syksyllä sorvarinpensaan vanhat kukinnot herättävät mielenkiinnon.

Kylmäkäsittelyn tarvitsevat siemenet tuovat uusia kokeiluja siemenkasvatukseen. Tilasin kasvatettavaksi kirsikkasorvarinpensaan, pikkulehtikatsuran, pensasunikon sekä meri- ja pensaskaalin siemeniä. Yllätyksekseni tämän viisikon kaikki jäsenet hyötyisivät kylmästä kaudesta.

Punainen tarhakylmänkukka
Tarhakylmänkukan kukat, lehdet ja varret ovat pitkähköjen haivenien ympäröimät. Pustilla vulgaris 'Rubra'.
Tarhakylmänkukka
Tämä perinteinen lilan värinen tarhakylmänkukka on levinnyt kasvupaikallaan jo vuosia.

Siemenien kylmäkäsittelyn aion hoitaa viemällä kosteaan multaan peittämäni siemenet pihavarastoon reiluksi kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen sitten jatkan normaalia kasvatusta sisätiloissa.

Niilinkaisla
Niilinkaisla osana vesiaihetta. Kuva vuodelta 2019 Helsingin Kevätmessuilta.

Tämän päiväisellä kauppareissulla siemenkokoelma täydentyi huonekasviksi tarkoitetulla niilinkaislalla (= sädekaisla). Tarkoituksenani on istuttaa tämä kosteikossa viihtyvä suokasvi ’Cyperus alternifolius’ ulos ruukkuun puutarha-altaan laidalle.

Naistenpäivä
Maaliskuun kauneus löytyy auringon lämmittävistä säteistä, puhtaista lumihangista ja kotimaisista tulppaaneista.

Yrtit riviin järjesty

Totta puhuvat, eli viisas pääsee vähemmällä ja laiskuus on lahja

Mausteyrtit

Kun puutarhaharrastusta on jatkunut muutama vuosia, harrastajalle yleensä selviää niin viisauden kuin laiskuudenkin merkitys. Kasvihuonetta rakennettaessa, paikalta kaivettiin ja poistettiin melkoisen iso kasa kiviä. Vaihtoehtoina ympäristön siistimiselle oli joko kivien pois vieminen tai kivien sovittaminen osaksi suunnitelmaa. Millintarkkojen vuosisuunnitelmien tekeminen ei puutarhassa ole koskaan ollut oma tyylini. Niinpä, aikani kiviä katsottuani päädyin kasaamaan yrttiympyrän kasvihuoneen edustalle.

Kukkia ja yrttejä
Tämän samettiruusun siemenet kuivasin odottamaan seuraavan vuoden esikasvatusta.
Maustekasvi ikkunalla
Istutusvuoroa odottamassa.

Kivispiraali ja sen rakentamisen periaate

Kivet yrttiympyrässä
Keväällä yrttiympyrä on varsin vaatimaton. Osa kasveista talvehtii kuten edessä oleva venäjänrakuuna. Kooltaan rakuuna on kuitenkin liian korkea ja voimakaskasvuinen yrtti näin pieneen penkkiin, joten laajennusosalle on perusteltu tarve.

Tämä vajaa 2-metrinen yrttiympyrä on koottu spiraalin malliseksi. Isommat kivet on kasattu kyljet vierekkäin, ja niiden välissä pienet kivet toimivat kiilakivinä. Kiilakivien tarkoituksena on tukea rakennetta ja estää ympyrän sisälle tulevan maan pois valuminen. Joidenkin isompien aukkojen kohtaan olen työntänyt väärinpäin käännettyjä sammalmättäitä tukkeiksi. Kivenkoloihin voi myös sekoittaa kostutetusta sammalesta ja mullasta palloja, joihin työntää pari krassinsiementä kasvamaan.

Krassit

Jos isojen kivien sivuissa on laajoja suoria pintoja, kannattaa ne asettaa ulospäin. Yrttiympyrän suhteellisen siisti ulkonäkö, kun on mukava plussa tekemiseen.

Ympyrää kasatessa oli yllättävän vaikeaa hahmottaa kuinka paljon kiviä rakennelman tekeminen vaatisi. Maaston ollessa epätasainen piti alussa pohja saada tasaiseksi. Tuntui että ennen projektin kunnollista alkamista olivat ne kauneimmat kivet jo tulleet käytetyiksi. Toinen mietintää aiheuttanut pulma tuli kivien asettelussa. Käytettävissä oleva kivi saattoi hyvin olla niin iso, että spiraalin sisälle tuleva multatila jäi varsin pieneksi. Isojen kivien käyttö kasaamisessa oli kuitenkin välttämätöntä, sillä ilman niitä kerroksittain nousevan ympyrän rakenne kävi epävakaaksi.

Saunakukka vaaka

Yrttiympyrän kasvit voi valita omien makumieltymysten mukaan. Osa mausteista pitää hieman kuivemmasta kasvualustasta, joten niiden paikka on ylhäällä ympyrän keskustassa. Kivien välissä olevaa kasvualustaa kannatta muokata kasvikohtaisesti lisäämällä perusmultaan hiekkaa tai savea.

Kaunista ja tuoksuvaa

Persilja

Omassa ympyrässäni kasvatan vuosittain basilikaa, ruohosipulia, persiljaa, curry-yrttiä, viinisuolaheinää, mäkimeiramia ja poimulehteä. Tilaa spiraalin sisältä löytyy aina myös kokeiluille ja hetken heräteostoksille. Paljon tilaa vieviä tai voimakkaasti leviäviä mausteyrttejä en ympyrään haluaisi istuttaa. Jos tarvetta on estää juurien leviäminen, ohuet liuskekiviä eri kasvien väleissä toimivat hyvin.

Pystykataja
Kataja, eli luonnon omat mausteet löytyvät yrttien vierestä.

Enemmän huomiota kiinnitän yrttien kasvukorkeuksiin, lehtien muotoihin ja väreihin. Yrttiympyrä saa siis olla myös kaunis katsella ja hyvältä tuoksuva.

Osalle tuoksuvista yrteistä kannattaa ehkä valita muita kasvupaikkoja kuin yrttiympyrä. Esimerkiksi kamomillasaunio, minttu, jalosauramo ja iisoppi toimivat varmasti paremmin kumppanuuskasveina tai muiden kasvien suojelijoina.

Mäkimeirami kukkapenkissä
Mäkimeiramille on annettu lupa levitä sorakäytäville. Osa kasvustosta sekoittuu kukkapenkin ketoneilikoihin.
Pensasmustikka kompostissa
Kausimansikat ovat pensaiden aluskasveja eikä niille ole erikseen varattua parempaa kasvupaikkaa. Kuvassa pensasmustikka ennen lehtien puhkeamista.
Goji-marja
Suunnitelmissa lienee ruukkupuutarhan yhdistäminen osaksi yrttiympyrää. Siihen soveltuu tämä parvekkeelle jalostettu pienempi Goji-marja.

Kasvien lumo yllättää kesken iltapäiväkävelyn

Torikauppaa ja vihreitä "munkkeja"

Piikkiputki
Sinipiikkiputki (Eryngium Planum), jonka taustalla purppurahappomarja (Berberis Thunbergii) Admiration.

Joskus puutarhaharrastajan kohdalle osuu se kuuluisa ”munkki”. Omalla kohdallani tämä tapahtui paikallisella iltatorilla. Yleensä en iltatoreille ole päässyt, mutta sinä keskiviikkona päätin kävellä alueen läpi iltapäivälle jo ennen neljää. Yllätyksekseni paikalla olikin muutama myyjä. Erään pienen pöydän vieressä näin sekalaisen kokoelman kasveja. Ensin silmiini osui kukassa oleva harmaakäenkukka ja sitten liuskavaleangervo. Nämä kasvit antoivat jo merkin pysähtyä pidempää tarkastelua varten. Jäin siis kiertelemään pöytää ja juttelemaan eläköityneelle myyjäpariskunnalle.

Harmaakäenkukka
Harmaakäenkukka on kaksi vuotinen ja saattaa kylvää mieleiselle kasvupaikalleen runsaasti siemeniä.

Pian selvisikin, että kyseinen pariskunta on pitänyt omaa puutarhaa 80-luvulla naapurikaupungissa. Kaikesta myytävästä näki, että heidän harrastuksensa oli siirtynyt vaativaan keräilyyn kauan sitten.  Tämän yllättävän sattuman seurauksena pihalleni tuli taimikassillinen erikoisuuksia, joita itselläni ei ole. Samaan kauppaan sain myös myyjäpariskunnan puhelinnumeron. Tälle numerolle varmasti on tarvetta, kun seuraavan kerran kulkuni sivuaa heidän asuinpaikkaansa.

Valkokonnanmarja
Omassa konnanmarjassani oli vain yksi valkoinen marja. Kasvaessaan konnanmarjan marjat kuitenkin erottuvat hyvin tertuissaan.

Yksi kertomistani torilöydöistä on valkokonnanmarja. Kasvi soveltuu hyvin puolivarjoisalle kasvupaikalle, mutta myrkyllisyytensä vuoksi istutuspaikkaa tai koko kasvin tarpeellisuutta kannattaa miettiä lapsiperheissä. Kasvin marjojen mehu voi aiheuttaa iho-oireita.

Kasvien korkeudet ja niiden yhteensovittaminen

Dorianvillakko
Dorianvillakko on perhosia houkutteleva syysperenna. Kasvin pysyy hyvin pystyssä jäykkien varsien ansiosta.

Viime kesänä siirtelin tuttuun tapaani perennoja uusille paikoille. Tässä siirrossa uuden paikan sain myös dorianvillakko (tarhavillakko). Kasvin naapureiksi valikoituivat heisiangervo ’Amber Jubilee’ sekä Juhannusmorsian ruusu. Näiden kolmen kasvin yhteiselo tuntuu mielestäni toimivalta niin koon kuin värienkin suhteen. Pensaiden kohdalla varmastikin tulee leikkauksen tarvetta pian, vaikka dorianvillakko on yltänyt jo yli luvatun 120 sentin korkeuden.

Pensaiden alla

Pensaiden alapuolisen tilan haluan käyttää hyväksi mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa tiiviitä ja monimuotoisia istutuksia. Pensaat pyrin harventamaan ja karsimaan alaosiltaan. Tällöin valonsäteet pääsevät myös maanpeittokasveille.

Perennaryhmä
Perennaryhmä yhdistettynä koristepensaisiin ja ikivihreisiin havuihin.

Köynnökset vaakaan, pystyyn tai vinoon

Loistokärhö 'Warszawska Nike'
Loistokärhö 'Warszawska Nike' kukkii elokuussa.

Kärhöjen kanssa olen yleensä menestynyt heikosti. Poikkeuksena tämä loistokärhö ’Warszawska Nike’, jonka istutin ankkakopin kylkeen. Paikkana se on aurinkoinen ja siinä sain kaivettua kärhön tarvitseman istutussyvyyden. Lisäksi kärhön kastelu tulee suoritettua päivittäin eläimien vesikupin täytön yhteydessä. Muualle puutarhaan, missä kärhöt eivät menesty olen istuttanut erilaisia köynnöksiä kiipeilemään, joko rentoina maakivien päällä tai sitten harjateräkseen tuettuina pitkin männynrunkoja.

Ruotsinköynnöskuusama
Ruotsinköynnöskuusaman kasvaa männyn rungolla.
Köynnöskuusama
Tämä kuusama kiipeilee vapaasti maakivien päällä ja niiden välissä.

Kuvaterveisiä terassilta

Terassin puupenkillä ulkoilevat värinokkoset ja pelargonit. Tämän ryhmän täydennyksenä punalehti ja hurmesilkkiheinä 'Red Baron'.
Pink rosebud
Kukassa Pink rosebud pelargoni.
Krassit
Krassit kasvavat terassin sivuilla tuomassa tuulensuojaa. Samassa kukkalaatikossa krassien yläpuolella punainen hajuherne.

Puutarhan kehitystä

Merveille
Pirjo Rautio on jalostanut tämän kotimaisen 'Merveille' ranskanruusun.

Käynti puutarhamyymälässä tietää suunnittelemattomia muutoksia

Kesän aikana on tullut käytyä muutamassa puutarhamyymälässä. Käynneiltä yleensä löytyy mielenkiintoisia uutuuksia kotiin viemisiksi. Uusien kasvien istuttaminen kasvuolosuhteiltaan oikeaan paikkaa vaatii monesti muutoksia istutusryhmissä. Osa penkkieni kasveista on istutettu ns. täytekasveiksi tyhjään tilaan. Niiden kohdalla tilanne on helppo muutoksia tehtäessä, eli täytekasvien tulee väistyä. Tosin, tällaistenkin kasvien kohdalla olen varsin huono luopumaan niistä kokonaan. Tämä tarkoittaakin sitä, että uutuuksia istuttaessani, teen ensin uuden penkin täytekasveille, ja vasta sittenpääsen istuttamaan puutarhaliikkeen tuomiseni.

Pieni syreeni
Tähän polvenkorkuiseen syreeni-ihanuuteen kuuluu myös hyvä tuoksu. Pikkusyreeni 'Pink Perfume'.

Kellokukkien ristiriitaisuus

Perennapenkeistäni saattaa hyvinkin löytyä vesiheinää ja joitain muitakin rikkakasveja. Oman rajani rikkakasvien kohdalla olen asettanut juolavehnän ja vuohenkellon kohtaan.

Vuohenkello
Valintojen tekemistä : hyväksytkö vai hylkäätkö nämä kieltämättä aika kauniit kellokukat?

Vuohenkello on maatiaisperenna, joka leviää helposti juuristollaan. Jos haluat eroon vuohenkellokasvustosta, muista kaivaa maata syvältä. Tämän perennan juuristo ei ole ainoastaan 10 senttiä maanpinnan alapuolella. Kasvin täydellinen poistaminen vaatii reilun lapion syvyydeltä kaivamista. Jos siis edelleen haluat puutarhaasi näitä kellokukkia, suosittelen kasvupaikan rajaamista. Muovinen ämpäri, josta pohja on poistettu, saattaisi olla kelpo ratkaisu.

Vuohenkellon juuristo
Vuohenkello kokonaisuudessaa. Kuvassa vasemmalla on kasvin syvällä maan alla oleva juuristo. Osa kasvustosta muistuttaa ihan pieniä valkoisia porkkanoita.

Onneksi on vaihtoehtoja

Ukonkelloja
Ukonkello tunnetaan Eurooppalaisena luonnonperennana, jota kasvaa sini-violettina ja valkoisena.

Ukonkello on toinen komea kellokukka. Yleensä valkoisena kukkiva ukonkello leviää helposti luonnonmukaisessa puutarhassa. Ukonkellon poistamisessa ei kuitenkaan ole juuri ongelmaa. Kasvin saa suhteellisen helposti nykäistyä irti. Kasvin lisääminen tapahtuu siemeniä kylvämällä. Toisin kuin vuohenkellolla tällä kasvilla on pääjuuri, jota ei voida jakaa.

Pisamakellolla on lupa levitä

Pisamakellojen kukintaa heinäkuun lopulla.

Voi ihanuus, ajattelin nähdessäni pisamakelloja ensi kertaa. Niinpä istutin pihalle sekä punaista että valkoistakin kelloa. Vuodet ovat kuitenkin yhdistäneet värit hennon punaiseksi massaksi. Etsiessäni valkoista pisamakelloa löysin vain yhden kukkivan kasvin. Tämän kohdalla kyllä pitäisi sitoa merkkilanka perennan varteen siemenlisäyksen varmistamiseksi.

Varma ja kestävä valinta kukkamaljakkoon

Peurankello
Täydellinen yllätys : peurankello maljakossa kestää jopa viikon.

Kestävä peurankello kasvaa Suomessa luonnonvaraisena. Itse oli jo lähes luopumassa tästä kasvista, kunnes eräänä viikonloppuna keräsin kimpun peurankelloja maljakkoon. Oletin kukkien varisevan muutamassa päivässä ja levittävän siitepölyä reilusti ympärilleen. Toisin kävi, peurankellon kukat säilyttivät ryhtinsä viikon jälkeenkin, eikä siitepöly ole aiheuttanut mitään ongelmia. Tosin keräämäni kimppu koostui hieman nupuillaan olevista kukista. Peurankellot säilyttivät siis paikkansa osana puutarhani kukkapenkkejä.

Minikiivejä tiedossa

Kiinanlaikkuköynnös
Vihreälehtinen kiinanlaikkuköynnös 'Annikki'.

Puutarhassa on kasvanut jo useamman vuoden kaksi ’Annikki’ kiinanlaikkuköynnöstä. Tämä lajike tuottaa hedelmiä yksinäänkin eikä tarvitse pölyttäjää.  Hedelmien muodostusta olen odottanut ainakin 5 vuotta, joten näiden raakileiden kypsymistä tulee seurattua tarkasti.

Jättiperenna kasvamaan

Jättiperenna
Kuvassa kukkii hennon vihertävän-keltaisena jättipärskäjuuri.

Avoimet puutarhat- päivää vietettiin heinäkuun alussa. Vierailin päivän aikana upeassa hehtaarin kokoisessa puutarhassa. Tämä puutarhaharrastaja oli kasvikeräilijä, ja hänen kasviensa joukossa näin pärskäjuuren ensi kertaa.  Kun sama kasvi tuli eteeni reilun viikon kuluttua vierailusta, minun ei tarvinnut miettiä hankintaa sen tarkemmin.  Kotona sitten selvittelin kasvitietoja, joiden mukaan jättipärskäjuuri saattaa yltää jopa kahden ja puolen metrin korkeuden. Testaamisen paikkahan siitä tuli. Hain ankkahäkin hanhiherralta lannoitepanokset ja sekoittelin kasvualustaan. Palaan varmastikin asiaan, jos testi osoittaa onnistumisen merkkejä.

Valkoinen daalia
Daalia Kiev

Keväällä istutetut daaliat aloittelevat kukintaansa. Sekoituspussien mukulat olivat osaltaan nimettömiä, joten kukkien värit yllättävät. Vasemma olevaa valkoista daalia en ole vielä tunnistanut. Oikealla kukkiva on lautasdaalia ’Kiev’.

Kesäkuulumiset puutarhasta

Kultahumala kiipeämässä
Kultahumala aloittaa kiipeämisen harjateräksestä taivutettuun kaariporttiin.

Tämä on se aika, jolloin itselläni on kiire puutarhan hoidossa ja erityisesti siistimisessä. Toukokuussa elo oli vielä varovaisen odottavaa ilmojen ja kasvun suhteen. Kesäkuun alussa kasvihuone ja hyötytarha saivat vihdoin asukkinsa. Samoin lopullisen paikkansa löysivät ruukkuistutuksien daaliat ja pelargonit. Sitten odotettiinkin, että perennapenkeissä myöhäisimmätkin ”nousijat” saavat lehtensä kohti aurinko. Viime vuonna en merkinnyt kukkasipuleiden tai kasvien istutuspaikkoja muistiin, joten olen jälleen varsinaisen muistipelin äärellä. Mukavan yllättävä peli kaikkinensa.

Pienet asterit
Pienet asterit ja taustalla oleva "Mouse ear" kuunlilja ovat Mongolianvaahteran aluskasvillisuutta.

Uudet yhdistelmät

Totutusta poiketen kukkalaatikoissa hehkuvat varsin vahvat värit. Perinteiset siniset tai valkoiset lobeliat korvasin violetin-punaisilla lajitovereilla. Lisäksi hennot vaaleanpunaiset ahkeraliisat ja petuniat joutuivat väistyä punaisen tieltä. Laatikon keskellä kasvava pelargonian sain keväällä. Kasvin nimen kadotin kuitenkin jo ennen istuttamista. Varmaa kuitenkin on että kukinta ilahduttaa. Kasvit muistuttavat minua antajastaan, ja tämän pelargonian antaja on alan harrastaja.

Kukkalaatikot
Uudet yhdistelmät ja rohkeat värit. Kukkalaatikkoa täyttäessä hieman jännitti lopputulos, kun taimet olivat pieniä ja osa vasta nupuillaan.

Ruukkupuutarhan lumoissa

Punainen pelargonia
Drottning Ingrid

Uusien puutarhakasvien hankinnassa olen ollut todella maltillinen. Myymälöissä käydessäni mielenkiinto on kohdistunut ruukkupuutarhan kasveihin, joilla nyt täytän terassin lattiaa ja ulkoportaiden askelmia. Vanhanajan hehkuvan punaisen pelargonin parina on kuvassa Drottning Ingrid. Drottning Ingrid on tanskalainen vastine ruotsalaiselle Mårbackalle, johon se usein sekoitetaan. Drotting Ingridissä kukat ovat pienemmät ja enemmän kerrannaiset. Steriilit heteet ovat Mårbackan pelargonilajiketta kapeammat, eivätkä ne ole ruosteenpunaiset.

Dinnerplatedahlia Vancouver
Keväällä istutin kolme lautasdaalia, joista ensimmäisenä kukkaan ehti Dinnerplatedahlia Vancouver. Vuoroaan odottavat "Kiev" sekä "Akita".

Jonkin näköistä ”hurahtamista” olen kokenut kaktus- ja dinnerplate- daalioiden kanssa. Onnistuin viime vuonna talvettamaan kukkien juurakot kuivassa, lämpimässä varastossa sanomalehtiin käärittynä.  Muutaman daalia-pakkauksen hankin jo keväällä, ja niistä ensimmäinen ihanuus on juuri avannut kukkansa. Eilisen kauppareissun yhteydessä kokoelmaa sai yllättävän ja täysin suunnittelemattoman lisän poistomyyntien löydöistä. Kukintaa en näille myöhässä istuttamilleni daalioille edes odota. Tärkeintä on saada juurakot kasvamaan ja vahvistumaan.

Kasvupyrähdyksiä ja vallanvaihtoa

Kukkia polun varrelta
Kukkapenkkien välissä kiemurteleva polku on kasvamassa umpeen.

Kasvien kohdalla saa olla tarkkana, ettei voimakaskasvuinen naapuri tukahduta uutta tulokasta jo alku metreillä. Kukkapenkkejä kierrellessäni olenkin miettinyt, pitäisikö hennommat ja hieman harvinaisemmat perennat siirtää omaan penkkiinsä. Tällä hetkellä penkeissä olevien kasvien jaottelu perustuu enemmän kasvien kokoon, väreihin ja siihen että harvinaisuuksien on ollut tarkoitus toimia ns. katseenvangitsijoina. Jokin muutosta nykyiseen jaotteluun täytyisi kuitenkin tehdä, että hankitut kasvit säilyisivät paremmin.

Polun varrelta
Tiivistä yhteiseloa tälläkin suunnalla.

Pienet erilaiset ihanuudet

White feather kuunlilja

Kuunlilja on ”White Feather”, on hieman erikoisempi. Aloittaessaan kasvuaan sen lehdet ovat valkoiset. Kasvun jatkuessa lehdet vihertyvät, ja muuttuvat lähes mitään sanomattomiksi.

Jalkalehti "Dotty Spotty", jos nimettömän kasvin tunnistus on onnistunut.

Tämä jalkalehti löytyi kirpputoritapahtumasta. Kasvi on ollut minulla jo kolmisen vuotta. Kuvassa ensimmäinen kukka, jonka keskelle muodostuu siemen.

Sunnuntai 5.heinäkuuta 2020

Ampiaisyrtti kukkapenkissä
Sadetta odottamassa sinisenä kukkiva ampiaisyrtti sekä luonnonsaniainen.

Heinäkuun 5.päivä vietetään maanlaajuisesti avoimien puutarhojen päivää. On helppo uskoa että useat harrastaja tietävät jo mitä tämä tarkoittaa. Antoisaa ja idearikasta sunnuntaita!

Kohopenkkejä, kompostointia ja mustaa kultaa

Kasvimaan tekeminen metsäiseen pihaan

Pystykiurunkannus
Pystykiurunkannus " Beth Evans".

Yksi pihamme aurinkoisimmista ja lämpimimmistä paikoista sijaitsee kivikkoisessa metsänrinteessä. Vaikka paikan maasto asettaa omat haasteensa viljelemiselle, löytyy tästä hyviäkin puolia. Erityisesti sijainti talon läheisyydessä helpottaa kasteluveden saatavuutta. Maaston haasteellisuuden takia kohopenkeistä tuli ainoa järkevältä tuntuva tapa toteuttaa uusi kasvimaa. Myös lisääntyvälle kasvijätteelle tarvittiin uusia sijoituspaikkoja.

Kevätlinnunsilmä
Kevätlinnunsilmä muodostaa kasvupaikalleen tiheän mattomaisen kasvuston.

Kohopenkit

Kasvimaan kohopenkkien reunat on tehty kuorituista männynrungoista. Reunojen sisäpuolelle naulattu sokkelilevy estää mullan valumisen runkojen väleistä.  Penkkien pohjalla on reilu kerros risuja, ja niiden päälle asetettuna kaksinkertainen katekangas. Lopuksi kohopenkin vapaana oleva multatila täytettään ostomullan, hiekan ja kasvuturpeen seoksella. Itsetehty multaseos kalkitaan, sekoitetaan huolella ja kastellaan kevyesti ennen siementen kylvöä.

Tämä kohopenkki on jaettu kahteenosaan. Pienemmässä osassa säilytetään kasteluvesille tarkoitettua saavia. Penkin pitkälle sivulla on istuinpenkki, joka toimii myös apupöytänä.

Kompostointia kasvijätteestä ja siipikarjan lannasta

Kompostoinnissa käytän puutarhajätekompostia. Komposti koostuu risuista, ruohosilpusta, kasvijätteestä, oljista, kuiviketurpeesta ja -puruista sekä siipikarjanlannasta. Taloudesta tulevia ruokajätteitä en kompostoi hiirien ja rottien pelossa. Ankkojen ja hanhien ruokapaikalta haravoin ylimääräiset ruuat omaan roskapussiin. Siivekkäiden käytössä on myös oma tuhoeläinverkolla varustettu komposti.

Poimulehti
Poimulehti toimii hyvänä somisteena kompostipenkkien reunoilla.

Jyrsijäverkko ja sen käyttö kompostissa

Tuhoeläimiltä suojattu komposti
Tämä vajaa 3 metrinen komposti on jaettu kolmeen osaan väliseinillä.

Tuholaisilta suojattu komposti rakennettiin vanhoista kuljetuslavoista. Kuljetuslavan pohjaan on ensin naulattu mansikkakangas, ja sen päälle pienisilmäinen jyrsijäverkko. Mansikkakangas päästää liikaa kosteutta läpi, mutta estää pienempien murusten tippumisen maahan. Kompostin seinät on tehty vanhasta laudasta ja niiden sisäpuolta sekä kehikon päällys on katettu jyrsijäverkolla. Verkon yläpuolella sateelta suojaa irrotettavissa oleva pelti.

Lähikuva kompostin rakenteesta
Kompostin alaosassa on irrotettava luukku tyhjennystä varten.

Ilmaista multaa maatuvista aineista ja lahopuusta

Kiurunkannus
Perinteinen kiurunkannus lisääntyy itsekseen ja muodostaa laajoja kasvustoja.

Metsäpuutarhassa lahoavien puiden rungoista voi rakentaa uusia kohopenkkejä maastoon. Uutta penkkiä tehdessäni valitsen paikaksi kaikkein kivikkoisimman kohdan, jonne hahmottelen mielessäni penkin koon sekä muodon. Seuraavaksi poistan paikalta aluskasvuston. Sitten täytän puiden rungoilla kivien välit ja kuopat, niin että paikkaan saadaan tasainen pohja tulevalle kohopenkille. Puiden runkojen päälle kasataan kompostoitavaa kasvijätettä tuomaan korkeutta. Kun tarvittava korkeus on saavutettu, kasa tallotaan matalaksi, peitetään hiekalla ja kastellaan. Viimeisimmäksi kerrokseksi penkkiin multaa ja kasattu penkki peitetään mansikkakankaalla sekä kastellaan kevyesti. Olen kasvattanut kompostipenkissäni ensimmäisenä vuotena kurpitsaa. Syksyllä kurpitsoiden jälkeen istutin penkkiin punaherukkaa ja talvivalkosipulia. Koska penkissä ei multaa ole paljoa, kannattaa istutusvaiheessa lisätä reilusti kunnollista multaa istutuskuoppaan. Mansikkakankaan tarkoitus on nopeuttaa lahoamista, pidättää kosteutta sekä estää rikkaruohojen kasvaminen.

Kompostikehikot
Kasvijätteen kompostointia
Talvivalkosipuli
Syksyllä valmistuneessa kompostipenkissä kasvaa talvivalkosipuli.

Testipenkkiä tekemässä

Lahopuut hyötykäytössä
Lahopuiden hyötykäyttöä. Penkki tehdään kivikkoiseen maastoon ja käytävät tasaiseen paikkaan. Tämä on toimiva ratkaisu jos penkkien välissä on tarkoitus käyttää kottikärryjä.

Tämän 2×4 metrisen penkin alaosassa on reilu kerros puunrunkoja. Runkojen päällä ruohosilppua, olkea ja hiekka-multa -seosta. Ensimmäiset 3 vuotta penkissä kasvoi perunaa. Perunan noston jälkeen penkki muokattiin, peitettiin mansikkakankaalla ja siihen istutettiin mansikkaa.

Mansikkamaa
Pienen pienet mansikantaimet ovat selvinneet ensimmäisestä talvesta.

Jos luonto ja viljelyn ekologisuus kiinnostaa, saatat löytää hyviä vinkkejä permakulttuurista.

Kesäkanoja meilläkin

Herra Nousiainen ja 3 kanarouvaa

Kukko ja kana
Komea Ilmajoen kantaa oleva kukko. Rouvien värityksestä löytyy niin ruskeaa, mustaa kuin eri värisekoituksiakin.

Vuosi oli 2014, jolloin maaseudun elämästä oltiin nautittu 4 vuotta. Suomessa kanat ja puhdas luomuruoka tulivat päivän otsikoihin. Täälläkin paikallislehdessä julkaistiin juttu kotitarvekanalasta ja sen helposta hoidosta. Yleensä en tee yllätyspuheluita tuntemattomille ihmisille, mutta sinä keväänä aloitin omat soittoni. Soitin lehtijutussa esiintyneelle naiselle kysyäkseni lisätietoja, ja mahdollisuuksia vuokrata muutama kesäkana. Tämän soittamani puhelun kesto oli kunnioitettavat 52 minuuttia, ja se johti minut oman kana- ja siipikarjaharrastukseni pariin.

Kana
Hyvin utelias Hilda-kana.

Koska vakaa tarkoitus oli hankkia vain kesäkanoja, saatiin tämä projekti nopeasti alkuun.  Takapihalta löytyi jo käyttämättömäksi jäänyt koira-aitaus koppeineen. Kyllä meillä koiria edelleen oli, mutta hiekkapohjainen aitaus paikassa, josta ei näy kunnolla ympäristöön, ei ollut toimiva ratkaisu. Varsin pienillä muutoksilla koirankopista tehtiin kanakoppi, ja aitaukseen lisättiin orsia kanojen istumapaikoiksi.

Ryhmäkuva kanoista ja kukosta

Kesäkuun alussa kanala sai uudet asukkaansa, 3 kanarouvaa ja kukko Herra Nousiaisen. Sanomattakin lienee jo selvää, että tässä vaiheessa kesäkanat olivat muodostuneet minulle kesällä tulleiksi kanoiksi, eivätkä syksyllä palautettaviksi ”lainahöyheniksi”.

Ongelmia tuotannossa

Luomumunien tuotanto kesäkanalassa käynnistyi hitaasti, hyvin hitaasti. Kuukausien edetessä selvisi, että yksi kanoistamme oli vanha rouva, joka muni harvakseltaan. Toinen kanoista kyllä muni, mutta ongelmaksi muodostui kolmas, munia rikkova ja syövä kana. Koska oman kanalan munien tuotantoa piti parantaa, päätin sijoittaa hautomakoneeseen, ja hautoa muutaman kelpo kanan ratkaisuksi ongelmaa. Konehaudonta itsessään onnistui hyvin. Seitsemästä koneeseen laitetusta munasta viisi kehittyi. Hyvä tulos, mutta kun koko ”revohka” olikin kukkoja. Koska ongelma ei ratkennut heti, päätin uusia haudonnan. Toisella kerralla viidestä kuoriutujasta kolme oli kukkoa ja kaksi kanaa. Tähän tulokseen olin tyytyväinen. Yleensä kanat kyllä hautovat itse munansa, mutta poikkeuksiakin näkyy löytyvän.

Tipujen tiivis tunnelma. Vastakuoriutuneet tiput tarvitsevat ylimääräistä lämpöä ennen kuin varsinainen höyhenpeite muodostuu. Yleensä lämpö saadaan joko tarkoitukseen suunnitellusta lämpölampusta tai -levystä. Tässä tipujen esiasuntona toimii akvaario ja lämpö tulee yläpuolella olevasta levystä. Vanha froteepyyhe lattialla estää jalkojen luisumisen.

Kesäkanojen talvikanala

Kanala ja ankkala
Kanala on yhdistetty verkoitettuun aitaukseen. Kanoilla on tiloissa vapaa kulku. Takaovi rakennettu kahdesta erillisestä osasta, jotka voidaan yhdistää salvalla toisiinsa. Rakennuksen seinustan kaapissa tila kuivikepaalien säilyttämiselle.

Kanaharrastuksen jatkuessa aiheelliseksi tuli lämpimän talvikanalan rakentaminen. Onneksi koira-aitauksen kulmaan oltiin talon rakentamisvaiheessa vedetty ylimääräinen sähköjohto. Aitausta ei siis tarvinnut siirtää. Riitti kun siirsi vieressä ollutta työkaluvarastoa sen kymmenen metriä, jolloin varastosta tuli osa aitausta. Helpolta kuulostava homma, mutta todellisuudessa työläs. Villoitetussa talvikanalassa kopin alaosa tehtiin ruskeasta vesivanerista. Yläosaan puolestaan kiinnitettiin vanhat valkoiset kaapinovet, tuomaan lisää valoa sekä tilantuntua. Valaistus kopissa hoidettiin ajastimella ja lämmitys patterilla. Jo kanalan rakennusvaiheessa halusin saada kanalasta ja aitauksesta viihtyisän. Kun talvella hoitaa eläimiä on huomattavasti itselle mukavampi mennä tilaan, jonka käyttötarkoitusta on mietitty ja johon on nähty vaivaa. Niin ikään aitaus on väritykseltään pyritty saamaan osaksi puutarhaa, ja muita pihan rakennuksia.

Talvikanalan sisätila on jaettu kahteen osaan. Suurempi alue eli noin 5 neliötä on varattu eläimille ja 1 neliö ruoka-astioille. Kanalan koristelussa kannattaa harkita millaisia somisteita tilaan tuo. Eläimistä ja kuivikkeista lähtevä pöly voi tuoda yllätyksen. Kanalan lämmityksessä turvallisin vaihtoehto on pölyltäsuojattu patteri.
Kanat orrella
Yön kukko ja kanat nukkuvat orrella. Orren alapuolella on laatikko, joka helpottaa kananlannan keräämistä. Tässä kuvassa kanojen orsia ei vielä ole pyöristetty. Orret pyöristetään, jotta kanan jalkojen ote pysyy luonnollisena.

Uudet asukkaat

Kanojen kanssa touhuillessa kului vuosi. Seuraavana keväänä mielenkiinto kohdistui ankkoihin, jotka munivat kanojen tapaan, mutta eivät ole kylmälle läheskään yhtä arkoja. Niin pihaan muuttivat ensimmäiset ankat; Pirkko, Pertti ja Viiru. Nyt kun siivekkäiden kanssa eloa on takana useampi vuosi, olen jo luopunut kanoista kokonaan. Ankat onnistuivat jo ensi kohtaamisella valloittamaan sydämeni.  Myöhemmin ankkojen seuraan on liittynyt hanhipariskunta, vastaamaan niin ikään munimisesta, puutarhan lannoituksesta sekä elävyydestä.

Ensimmäiset ankat
Kuvassa ankkakolmikkoon on liittynyt neljänneksi jäseneksi Inkeri. Ankkojen varsinainen tehtävänä on pitää ojat puhtaina ja estää vesikasvien leviäminen.

Jos arvioin rehellisesti tähän harrastamiseen kulunutta aikaa, rahaa tai muuta panostusta, niin eihän tässä mitään järkeä taida olla. Vaan miksi harmistua miettimällä moisia, paljon tästä on itselle saanutkin. Alussa tietoa eläimistä ja niiden pitämiseen vaadittavista luvista/ilmoituksista tuli hankittua mm. harrastajaryhmistä sekä ruokaviraston sivuilta. Myöhemmin, kun eläintenpito kävi tutuksi, pystyikin siirtyä opettelemaan lantakompostointia puutarhan hyväksi.

Niityllä hanhilapsia
Hanhilapset Pauli ja Rähinä ulkoilemassa niityllä.

Multi-taskaajan kevättyöt

Tee oikeita töitä oikeaan aikaan

Tumma jouluruusu
Tämän punertavan jouluruusun löysin joulukukkien joukosta. Kukka selvisi kasvivalon turvin kevääseen ja istutus perennapenkkiin onnistui.

Hiljalleen kevät on onnistunut sulattamaan lähes kaiken lumen ja kevättyöt pääsevät alkamaan. Suurimmat siistimiset suoritan jo syksyllä. Talven jäljiltä maahan on kuitenkin tullut oksia, käpyjä ja lukematonmäärä neulasia haravoitavaksi. Samalla myös pihan laitamat kaipaavat siistimistä. Kukkapenkit tarvitsevat lisämultaa, kalkkia ja lannoitteita. Tämä on se ajallinen vaaranpaikka, jolloin yleensä sorrun ns. ”multi-taskaamiseen”. Tunnistan käytökseni, jossa vaeltelen päämäärättömänä ympäri pihaa useamman kerran päivässä. Aloittamani työt keskeytyvät milloin minkäkin pihan aistiärsykkeen vuoksi. Illalla sitten lihassärkyjen lomassa harmittelen heikkoa keskittymiskykyäni. Vakaana päätöksenä hoitaa homma loppuun seuraavana päivänä.

Mullan puuttuminen maksaruohon juurilta
Tarkistaa kukkapenkkien multatilanne. Syksyllä siirrettyjen perennojen juuret ovat usein näkyvillä.

Kevätkävelyiden ohessa tulee suunniteltua myös tehtävälistaa tuleville kuukausille. Tämä vuonna aion perehtyä kastelujärjestelmiin, lisätä hyötytarhan pinta-alaa sekä viimeistellä autotallin kivistä tukimuuria. Lisäksi pihan laitamalla vuosia seissyt rankapino saa muuttaa muotoaan. Vanhoilla suojaamatta jääneillä puilla ei enää ole lämpöarvoa takkapuina, mutta ehkäpä ne kelpaavat pihan tilanjakajaksi tai aidanteeksi.

Vuorenkilpien siivous
Herttavuorenkilvet siistittynä.
Vuorenkilpi
Kukintaa viime vuoden toukokuulta.

Kevätkylvöt ovat edenneet aikataulussa. Ainoastaan tavallisten ja suippopaprikoiden kanssa on ollut ongelmia. Kuukausi sitten kylvetyistä paprikoista ainoastaan 4 on itänyt ja nekin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa. Mahdollisesti nämä kuivaamani ja säilömäni paprikansiemenet ovat vanhentuneet. Toki aikaa on vielä uusintakylvöä varten.

Ohje pistokaslisäykseen

Ota kasvista pistokas, leikkaamalla pistokkaan alapää viistoon, lehtihangan alapuolelta. Käytä leikkaamisessa terävää veistä. Poista pistokkaan alimmat lehdet. Tee multaan reikä ja työnnä pistokas juurtumaan. Hennot pistokkaat tarvitsevat kasvualustassaan enemmän puhdasta hiekkaa kuin tukevammat. Puumaisille pistokkaille sopiva kasvatuslämpötila on 13-16 astetta. Hennot pistokkaat viihtyvät noin 18 asteessa. Suojaa pistokas esimerkiksi muovipussilla tai kuvulla. Pidä pistokkaat tasaisessa kosteudessa ja poissa suorasta auringonvalosta. Pohjalämpö esimerkiksi patterin päällä on pistokkaille eduksi.

Pelargonian pistokkaat
Pelargoniapistokkaiden rivistö olohuoneen ikkunalaudalla.
Rosmariinin pistokas
Lisäämisen kohteena erittäin tuoksuva puuvartinen rosmariini.

Tämän kesän ruukkuistutukset taitavat hoitua koristedaalioilla, kannoilla ja pelargoneilla. Nämä kaikki ovat löytäneet tiensä lähes puolivahingossa esikasvatukseen. Hyvä niin, koska kyseessä ovat varastossa talvehtivat lajit. Jos näistä kasveista onnistuisi rakentamaan pysyvämmän rungon, voisi istutusta täydentää vuosittain erilaisilla kesäkukilla.

Värinokkonen
Huonekasvina talvehtinut värinokkonen löytää paikkansa pihan kesäkukkaruukuista.
Kukkaruukut
Kaktus- ja lautasdaaliat kasvatuksessa. Sekoituspussien sisältö tarjoaa hyviä yllätyksiä.

Aina on aikaa muutamalle kuvalle

Mahonia
Mahonia (Mahonia aquifolium) on pitänyt syysvärinsä. Jos tarkasti katsoo saattaa keskellä ehkä nähdä pienen nupun; ensimmäisen sellaisen.
Sinivuokko
Viime kesänä saamani sinivuokko on selvinnyt talvesta.
Tulppaanien raidalliset lehdet
Ilo tavata. Raitatulppaani "Red riding hood".
Leskenlehti
Leskenlehti on kukkinut I vyöhykkeellä tammikuussa. Vyöhykkeellä IV kukintaa saatetaan nähdä huhtikuussa.

Huomasin että valokuvatessani otan usein makrokuvia. Johtuukohan tämä siitä että pihatöissä kasveja tulee usein katsottua juuri tästä näkökulmasta?  

Upea tulppaanipuutarha

Keukenhof ja lupa muistella

Selatessani tietokoneen vanhoja tiedostoja löysin matkakuvat Hollannin Keukenhofista vuodelta 2016. Mikä olisikaan parempi puutarhaharrastajan vierailukohde keväällä ennen kotimaan ”kisakauden” alkua. Matka-ajankohtamme sijoittui maaliskuun lopulle, jolloin puutarha oli kerennyt olla vain muutaman päivän avoimena. Parhaimman kukinnan kannalta ajankohta oli hieman liian aikainen sinä vuonna. Jos uudestaan menisin, koettaisin tähdätä lentoni huhtikuun puoleen väliin. Mitään täsmällistä matkustusaikaa ei kukaan voi sanoa, koska kaikki riippuu vuosittaisesta kevään etenemisestä.

Hyasintit
Patsaat tulppaanimeressä

Paikkana Keukenhof on sen verran suuri, että matkustaa sinne sitten kauden alussa tai lopussa niin nähtävää varmasti on. Ulkotilan istutusalueiden ylläpidossa ja huollossa huomioidaan turistit ajankohdasta riippumatta. Keukenhofissa on myös suuria sisänäyttelyhalleja, joihin luodaan erilaisia kukka-asetelmia. Yhdestä tällaisesta hallista löytyi oikea tulppaanilajikkeiden meri. Tässä hallissa kerran käytyä ei kenenkään enää tarvitse miettiä mitä lajikkeita syksyllä istuttaisi. Isot kukkivat istutusalueet kun oli jaettu lajikkeittain, eli jokaisen kävijän mieltymykseen löytyi sopiva tulppaani. 

Kurkistus näyttelyhalleihin

Amaryllisistutukset
Kukko somistus

Uutena ideana vierailulta jäi mieleen esimerkiksi eriväristen krookusten istuttaminen suunnitellusti kuvioon. Yleensä itselläni krookukset tulee istutettua summittaisesti etupihan nurmikkoon. Kuvio varmasti toisi ryhtiä, ja kiinnittäisi katsetta paremmin haluttuun suuntaan.

Krookukset

Toinen kokeilemisen arvoinen idea on sipulikasvien istuttaminen päällekkäin kolmeen eri syvyyteen. Tällä tavoin kukintaa saadaan pidennettyä yli kuuteen viikkoon. Tässä mallissa alimmaiseksi laitetaan myöhään kukkivia tulppaaneja 20 sentin syvyyteen. Niiden yläpuolelle kymmenen sentin syvyyteen tulee alun ja lopun väliin sijoittuvat kukkijat kuten hyasintit ja hieman aikaisemmat tulppaanit. Ylin kerros puolestaan muodostuu aikaisista narsisseista, krookuksista ja kevätkirjotähdistä. Istutussyvyys ylimmäisellä kerroksella on vain 5 senttiä maan pinnasta.

Kirjavalehtiset tulppaanit
Punaiset tulppaanit

Matkustaminen itse Keukenhofiin on helppoa. Omatoimimatkaajat pääsevät puutarhaan mm. linja-autolla suoraa Schipholin lentokentältä. Bussien lähtöpaikka löytyy vaivatta seuraamalla viitoitusta ja suurta tulppaanifiguuria lentoaseman seinustalla. Puutarhaan järjestetään myös opastettuja kierroksia, joiden kesto pyörii muistaakseni neljässä tunnissa. Jos valitset omatoimimatkailun ja lähdet lentoaseman pysäkiltä, suosittelen matkustamista mahdollisimman aikaisin. Vaikka linja-autoyhteydet toimivat non-stop, niin matkustajien määrä kasvaa huomattavasti päivän edetessä.

Kottikärryt puistossa
Puutarhurit

Jos tulevaisuudessa on mahdollista uusia vierailu tässä upeassa tulppaanipuutarhassa, niin saattaisin hyvinkin sen tehdä. Näytteelle asettajat esittelevät vuosittain uutuuksiaan ja sisähallien teemat vaihtuvat, eli pitkästymään ei pääse. Matkatoiveita elätellessä, otan ensin kurkistuksen tämän keväiseen kukintaan.

Keukenhofin krookukset
Klikkaamalla kuvaa pääset Keukenhofin virtuaaliseen maailmaan