Aihearkisto: Puutarha

Kevättä ilmassa ja maassa

Sinivuokko

Kevät yllättää tänäkin vuonna. Varjoisalla takapihalla lumien sulaminen tuntuu kestävän ikuisesti. Sitten yhtä äkkiä päivittäiset kävelykierrokset tarjoilevat yllätyksiä runsaskätisesti. Kartoittamatta ja nimeämättä jääneiden kukkasipulien nuput pilkistävät sieltä täältä. Osa keväällä kukkivista perennoista on aloitellut kasvuaan ja pensaiden turvonneet silmut näyttävät voimiaan auringossa.

V alkoinen idänsinililja

Rinteessä kasvaa mättäinä valkoista idänsinililjaa. Kukkasipulit on istutettu kivien ja kuivuneen puunrungon väliin. Puunrunko on tuotu rinteeseen tarkoituksella, joten siitä saadaan tukea myös maan pinnalla kiemurteleville köynnöksille.

Perinteiset puuhastelut

Ensimmäiset kevätpuuhastelut aloitan talomme päädyssä olevalta pieneltä terassilta. Siirrän tuolit ja tavarat pihalle, lakaisen sekä huuhtelen lattian. Samalla järjestelykerralla koetan saada kasvatuksessa oleville taimille tilaa ulkoilemiseen. Sopivan kokoisten pöytien löytäminen tai kasaan tuunaaminen on sekin oma taitolajinsa. Pöytiä toki saattaisi löytyäkin, mutta helpohko liikkuminen niiden välissä tulee ongelmaksi.

Kevätsiivous kukkapenkissä

Toisena takapihan kohteena kevättyöt jatkuvat kasvihuoneen edustalla. Talven tuiskujen jäljiltä maassa on uskomaton määrä oksia ja käpyjä. Maastoa siivotessa pihapuuhiin syntyy taas tuntumaan, ja uudet suunnitelmat alkavat hahmottua.

Uusi salaattipenkki

Uusi salaattipenkki

Kasvihuoneen vieressä oleva salaattipenkki on tehty metsänpohjan päälle. Pohjakasvillisuus on poistettu, ja maanpinta on peitetty juuriestekankaalla. Kelottuneita männynrunkoja suojaa penkin sisällä patolevy.

Tällä penkillä pituutta on vajaa neljä metriä. Syvyyttä ei kuitenkaan ole kuin reilu 20 senttiä, joten juurikkaiden kasvatus lienee parasta unohtaa.

Multapussit
Hapan maaperä

Metsän vaikutus näkyy selvästi kasvimaan happamoitumisena. Kalkkia, hiekkaa ja uutta multaa;  kaikki maanparannus on jatkuvaa työtä asian parissa.

Toisen roska on toisen aarre

Tein muutama kuukausi sitten löydön facebookin roskalava-ryhmästä. Löytöni oli vanhat ruostuneet hevosreen jalakset. Jalaksista on tulossa koroke daalia-ruukuille. Periaatteessa koroke saattaisi yksinkertaisimmillaan rakentua muutamasta ruskeasta kestopuulaudasta. Täyttä varmuutta daaliaruukkujen paikasta ei vielä ole. Oikeastaan projektin lopputulos kertoo onko korokkeen paikka etu-  vai takapihalla.

Reen jalakset
Oletuksena on että jalakset kuuluivat aikoinaan työreen etuosaan.

Uutuuksia etsimässä

Ensimmäiset orvokit ostin huhtikuussa. Pakottava tarve kun on saada jotain kukkivaa jo ulos. Samalla kauppareissulla mukaan tuli myös jalopelargoni. Nyt toukokuun puolivälissä alkavat puutarhamyymälän hyllyt olla täynnä tavaraa. Parasta olla siis ajoissa liikenteessä uutuuksien kanssa.

Syrikkä
Perhosten suosikki. Syyssyrikkä "Pink Delight".
Siilikuusi
Siilivalkokuusi. Picea glauca 'Echiniformis'.

Syyssyrikkä on minulle entuudestaan tuttu kasvi. Onnistuin talvettamaan pensaan kukkapenkissäni muutaman vuoden. Kasvin kohtaloksi koitui sadetalvi, jolloin maahan tuli jää ennen lunta. Aikaisempi syyssyrikkä oli väriltään tumma violetti. Mietinkin onko kasvin värillä väliä talvenkestossa? Kunnollinen talvisuojaus on ainakin tarpeen IV-kasvuvyöhykkeellä.

Kylmäkäsittely. Hitti vai huti?

Reilu kuukausi sitten kylvämäni kirsikkasorvarinpensaan ja pikkulehtikatsuran siemenet eivät ole edenneet. Siirsin kylmäkäsittelyä vaativat siemenpurkit terassille ja siellä ne ovat vieläkin. Meri- ja pensaskaalin kuten pensasunikon siemenet taas päätin jättää kylmäkäsittelemättä. Nämä ovat niitä kokeiluja, joita joskus tulee tehtyä, ehkä pientä uhmakkuuttakin tuntien. Sen kokeilu kuitenkin jo osoitti, että kylmäkäsittelypurkit eivät ole minun juttuni. Jos kylmäkäsittelyä tehdään, tapahtukoon se luonnon omilla ehdoilla.

Yksi kasvaa

Ensimmäisessä kuvassa kasvaa punaisia samettiruusuja. Kylvin viime vuotisia siemeniä kymmenittäin, mutta vain yksi niistä iti. Toisessa kuvassa edetään kaupansiemenillä.

Pystykiurunkannus
Pystykiurunkannus. Corydalis Beth Evans.

Niks ja Naks. Tämä ei ollutkaan huoltovapaa kasvihuone.

Talvi 2021 oli luminen, ja kahvipaketilla vaihdettu kasvihuone antoi lopullisesti saumoistaan periksi.  Aiempina kesinä tila oli toiminut kolmen ”Zilga”-viinirypäleen suojana. Oikeastaan viinirypäleet olivat kasvaneet kurittomina luonnonlapsina pitkin huoneen seiniä ja kattoa. Kiitos rehevälle kasvustolle köynnösten lehdistä oltiin saatu raaka-ainetta varsin makoisille viininlehtikääryleille. Rypälesato itsessään ei runsaudellaan hämmästyttänyt, mikä osaltaan johtui kylmästä kasvualustasta ja auringonpaisteen rajallisuudesta.

Kasvihuoneen romahdus
Sarvitraktori

Katsoessani lumihangesta pilkistäviä kasvihuoneen seiniä, mieleeni tuli idea. Tai tämä idea oli hakenut muotoaan jo muutaman vuoden. Takaterassimme ja siitä jatkuvan rinteen korkeusero on itsessään reilu metri. Ja jos terassin lattiakorkeuteen lisätään yli 80 senttiä korkeat kaiteet, ollaan hyvinkin jo reilussa ”miehen mitassa”. Edellisinä vuosina olen leikitellyt mielessäni säleikköomenapuiden istuttamisella terassin kaiteita pitkin. Omenapuiden istuttamisen esteeksi on kuitenkin tullut talon salaojat, joiden olen pelännyt tukkeutuvan omenapuiden vahvasta juuristosta.

Kottikärryt
Kottikärryt valmiina palvelukseen. Pihatöiden sujuvuuden kannalta kolme kärryä taitaa olla minimi määrä.

Vaan ”Hah!” Ratkaisuhan olikin viiniköynnöksissä, joiden juuristo ei ehkä olisikaan niin voimakaskasvuinen. Kasvupaikkana terassin vierus olisi mitä ihanteellisin myös auringon sekä kastelun kannalta. Lisäksi rypäleiden suojaamisen saisi huomaamattomasti tehtyä terassin alle, jos sille tarvetta olisi. Tämä idea vaatii lisäselvitystä, ja rypäleiden kasvatukseen perehtynyttä kasvattajaa.

Kasvihuoneen ehjät muoviset seinälevyt olen kierrättämässä kasvutauskaapeiksi. Piha- ja puuvaraston ehyet seinänpätkät ja mäntyrunkoiset kohopenkit suorastaan vaativat tulla parannelluiksi versioiksi. Pienen mietinnän jälkeen voisikin siis todeta että lyhistynyt kasvihuone onkin aika hyvä juttu.

Oreganoa koristeeksi
Koristeoregano 'Kirigami'. Tämä on kasvi, joka pitää saada uudestaan.
Koristeoregano
Kasvikokeilu kukkalaatikossa. Kokeilu onnistui, mutta kasvin nimi unohtui.

Kevään kasvatuspuuhat ovat alkaneet. Tomaateista aion suosia kirsikkatomaatteja, jotka valmistuvat hieman nopeammin. Siemenistä kokeiluun otin mm.’Chocolate Cherryn’.  Isoista tomaateista kasvatan ’Roma’, ’St. Pierre’ ja ’Tigerella’ lajikkeita, joiden siemeniä oli jäänyt viime vuodelta.

Tomaatti pystyssä
Tomaatit kypsyvät

 

Tomaattilajikkeiden lukumäärä on päätä huimaava. Maku ja kasvupaikan rajallisuus vaikuttavat, joten valintojakin on tehtävä.

Luonto kasvua rytmittämässä

Keltainen pelargoni
Pelargonia 'First Yellow'.

Tiedän että kuukalenterin seuraaminen kylvöjä tehdessä jakaa mielipiteitä. Osa harrastajista uskoo asiaan vahvasti. Toinen puoli perustelee siemenen tarvitsevan kasvuunsa multaa, lämpöä ja valoa enemmän kuin kuuta. Tämä vuonna kylvin siemenet kuukalenterin vastaisesti. Itäminen kirsikkatomaateilla kesti reilu 2 viikkoa. Viimeiset pelargonian siemenet tulivat pinnalle lähes kolme viikkoa kylvöstä. Kovin tuntui hitaalta itämiseltä. Seuraavan kokeilun teenkin kuukalenterin mukaan.

Viisikon keinotekoinen talvi

Sorvarinpensas
Syksyllä sorvarinpensaan vanhat kukinnot herättävät mielenkiinnon.

Kylmäkäsittelyn tarvitsevat siemenet tuovat uusia kokeiluja siemenkasvatukseen. Tilasin kasvatettavaksi kirsikkasorvarinpensaan, pikkulehtikatsuran, pensasunikon sekä meri- ja pensaskaalin siemeniä. Yllätyksekseni tämän viisikon kaikki jäsenet hyötyisivät kylmästä kaudesta.

Punainen tarhakylmänkukka
Tarhakylmänkukan kukat, lehdet ja varret ovat pitkähköjen haivenien ympäröimät. Pustilla vulgaris 'Rubra'.
Tarhakylmänkukka
Tämä perinteinen lilan värinen tarhakylmänkukka on levinnyt kasvupaikallaan jo vuosia.

Siemenien kylmäkäsittelyn aion hoitaa viemällä kosteaan multaan peittämäni siemenet pihavarastoon reiluksi kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi. Sen jälkeen sitten jatkan normaalia kasvatusta sisätiloissa.

Niilinkaisla
Niilinkaisla osana vesiaihetta. Kuva vuodelta 2019 Helsingin Kevätmessuilta.

Tämän päiväisellä kauppareissulla siemenkokoelma täydentyi huonekasviksi tarkoitetulla niilinkaislalla (= sädekaisla). Tarkoituksenani on istuttaa tämä kosteikossa viihtyvä suokasvi ’Cyperus alternifolius’ ulos ruukkuun puutarha-altaan laidalle.

Naistenpäivä
Maaliskuun kauneus löytyy auringon lämmittävistä säteistä, puhtaista lumihangista ja kotimaisista tulppaaneista.

Kasvien lumo yllättää kesken iltapäiväkävelyn

Torikauppaa ja vihreitä "munkkeja"

Piikkiputki
Sinipiikkiputki (Eryngium Planum), jonka taustalla purppurahappomarja (Berberis Thunbergii) Admiration.

Joskus puutarhaharrastajan kohdalle osuu se kuuluisa ”munkki”. Omalla kohdallani tämä tapahtui paikallisella iltatorilla. Yleensä en iltatoreille ole päässyt, mutta sinä keskiviikkona päätin kävellä alueen läpi iltapäivälle jo ennen neljää. Yllätyksekseni paikalla olikin muutama myyjä. Erään pienen pöydän vieressä näin sekalaisen kokoelman kasveja. Ensin silmiini osui kukassa oleva harmaakäenkukka ja sitten liuskavaleangervo. Nämä kasvit antoivat jo merkin pysähtyä pidempää tarkastelua varten. Jäin siis kiertelemään pöytää ja juttelemaan eläköityneelle myyjäpariskunnalle.

Harmaakäenkukka
Harmaakäenkukka on kaksi vuotinen ja saattaa kylvää mieleiselle kasvupaikalleen runsaasti siemeniä.

Pian selvisikin, että kyseinen pariskunta on pitänyt omaa puutarhaa 80-luvulla naapurikaupungissa. Kaikesta myytävästä näki, että heidän harrastuksensa oli siirtynyt vaativaan keräilyyn kauan sitten.  Tämän yllättävän sattuman seurauksena pihalleni tuli taimikassillinen erikoisuuksia, joita itselläni ei ole. Samaan kauppaan sain myös myyjäpariskunnan puhelinnumeron. Tälle numerolle varmasti on tarvetta, kun seuraavan kerran kulkuni sivuaa heidän asuinpaikkaansa.

Valkokonnanmarja
Omassa konnanmarjassani oli vain yksi valkoinen marja. Kasvaessaan konnanmarjan marjat kuitenkin erottuvat hyvin tertuissaan.

Yksi kertomistani torilöydöistä on valkokonnanmarja. Kasvi soveltuu hyvin puolivarjoisalle kasvupaikalle, mutta myrkyllisyytensä vuoksi istutuspaikkaa tai koko kasvin tarpeellisuutta kannattaa miettiä lapsiperheissä. Kasvin marjojen mehu voi aiheuttaa iho-oireita.

Kasvien korkeudet ja niiden yhteensovittaminen

Dorianvillakko
Dorianvillakko on perhosia houkutteleva syysperenna. Kasvin pysyy hyvin pystyssä jäykkien varsien ansiosta.

Viime kesänä siirtelin tuttuun tapaani perennoja uusille paikoille. Tässä siirrossa uuden paikan sain myös dorianvillakko (tarhavillakko). Kasvin naapureiksi valikoituivat heisiangervo ’Amber Jubilee’ sekä Juhannusmorsian ruusu. Näiden kolmen kasvin yhteiselo tuntuu mielestäni toimivalta niin koon kuin värienkin suhteen. Pensaiden kohdalla varmastikin tulee leikkauksen tarvetta pian, vaikka dorianvillakko on yltänyt jo yli luvatun 120 sentin korkeuden.

Pensaiden alla

Pensaiden alapuolisen tilan haluan käyttää hyväksi mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tarkoittaa tiiviitä ja monimuotoisia istutuksia. Pensaat pyrin harventamaan ja karsimaan alaosiltaan. Tällöin valonsäteet pääsevät myös maanpeittokasveille.

Perennaryhmä
Perennaryhmä yhdistettynä koristepensaisiin ja ikivihreisiin havuihin.

Köynnökset vaakaan, pystyyn tai vinoon

Loistokärhö 'Warszawska Nike'
Loistokärhö 'Warszawska Nike' kukkii elokuussa.

Kärhöjen kanssa olen yleensä menestynyt heikosti. Poikkeuksena tämä loistokärhö ’Warszawska Nike’, jonka istutin ankkakopin kylkeen. Paikkana se on aurinkoinen ja siinä sain kaivettua kärhön tarvitseman istutussyvyyden. Lisäksi kärhön kastelu tulee suoritettua päivittäin eläimien vesikupin täytön yhteydessä. Muualle puutarhaan, missä kärhöt eivät menesty olen istuttanut erilaisia köynnöksiä kiipeilemään, joko rentoina maakivien päällä tai sitten harjateräkseen tuettuina pitkin männynrunkoja.

Ruotsinköynnöskuusama
Ruotsinköynnöskuusaman kasvaa männyn rungolla.
Köynnöskuusama
Tämä kuusama kiipeilee vapaasti maakivien päällä ja niiden välissä.

Kuvaterveisiä terassilta

Terassin puupenkillä ulkoilevat värinokkoset ja pelargonit. Tämän ryhmän täydennyksenä punalehti ja hurmesilkkiheinä 'Red Baron'.
Pink rosebud
Kukassa Pink rosebud pelargoni.
Krassit
Krassit kasvavat terassin sivuilla tuomassa tuulensuojaa. Samassa kukkalaatikossa krassien yläpuolella punainen hajuherne.

Puutarhan kehitystä

Merveille
Pirjo Rautio on jalostanut tämän kotimaisen 'Merveille' ranskanruusun.

Käynti puutarhamyymälässä tietää suunnittelemattomia muutoksia

Kesän aikana on tullut käytyä muutamassa puutarhamyymälässä. Käynneiltä yleensä löytyy mielenkiintoisia uutuuksia kotiin viemisiksi. Uusien kasvien istuttaminen kasvuolosuhteiltaan oikeaan paikkaa vaatii monesti muutoksia istutusryhmissä. Osa penkkieni kasveista on istutettu ns. täytekasveiksi tyhjään tilaan. Niiden kohdalla tilanne on helppo muutoksia tehtäessä, eli täytekasvien tulee väistyä. Tosin, tällaistenkin kasvien kohdalla olen varsin huono luopumaan niistä kokonaan. Tämä tarkoittaakin sitä, että uutuuksia istuttaessani, teen ensin uuden penkin täytekasveille, ja vasta sittenpääsen istuttamaan puutarhaliikkeen tuomiseni.

Pieni syreeni
Tähän polvenkorkuiseen syreeni-ihanuuteen kuuluu myös hyvä tuoksu. Pikkusyreeni 'Pink Perfume'.

Kellokukkien ristiriitaisuus

Perennapenkeistäni saattaa hyvinkin löytyä vesiheinää ja joitain muitakin rikkakasveja. Oman rajani rikkakasvien kohdalla olen asettanut juolavehnän ja vuohenkellon kohtaan.

Vuohenkello
Valintojen tekemistä : hyväksytkö vai hylkäätkö nämä kieltämättä aika kauniit kellokukat?

Vuohenkello on maatiaisperenna, joka leviää helposti juuristollaan. Jos haluat eroon vuohenkellokasvustosta, muista kaivaa maata syvältä. Tämän perennan juuristo ei ole ainoastaan 10 senttiä maanpinnan alapuolella. Kasvin täydellinen poistaminen vaatii reilun lapion syvyydeltä kaivamista. Jos siis edelleen haluat puutarhaasi näitä kellokukkia, suosittelen kasvupaikan rajaamista. Muovinen ämpäri, josta pohja on poistettu, saattaisi olla kelpo ratkaisu.

Vuohenkellon juuristo
Vuohenkello kokonaisuudessaa. Kuvassa vasemmalla on kasvin syvällä maan alla oleva juuristo. Osa kasvustosta muistuttaa ihan pieniä valkoisia porkkanoita.

Onneksi on vaihtoehtoja

Ukonkelloja
Ukonkello tunnetaan Eurooppalaisena luonnonperennana, jota kasvaa sini-violettina ja valkoisena.

Ukonkello on toinen komea kellokukka. Yleensä valkoisena kukkiva ukonkello leviää helposti luonnonmukaisessa puutarhassa. Ukonkellon poistamisessa ei kuitenkaan ole juuri ongelmaa. Kasvin saa suhteellisen helposti nykäistyä irti. Kasvin lisääminen tapahtuu siemeniä kylvämällä. Toisin kuin vuohenkellolla tällä kasvilla on pääjuuri, jota ei voida jakaa.

Pisamakellolla on lupa levitä

Pisamakellojen kukintaa heinäkuun lopulla.

Voi ihanuus, ajattelin nähdessäni pisamakelloja ensi kertaa. Niinpä istutin pihalle sekä punaista että valkoistakin kelloa. Vuodet ovat kuitenkin yhdistäneet värit hennon punaiseksi massaksi. Etsiessäni valkoista pisamakelloa löysin vain yhden kukkivan kasvin. Tämän kohdalla kyllä pitäisi sitoa merkkilanka perennan varteen siemenlisäyksen varmistamiseksi.

Varma ja kestävä valinta kukkamaljakkoon

Peurankello
Täydellinen yllätys : peurankello maljakossa kestää jopa viikon.

Kestävä peurankello kasvaa Suomessa luonnonvaraisena. Itse oli jo lähes luopumassa tästä kasvista, kunnes eräänä viikonloppuna keräsin kimpun peurankelloja maljakkoon. Oletin kukkien varisevan muutamassa päivässä ja levittävän siitepölyä reilusti ympärilleen. Toisin kävi, peurankellon kukat säilyttivät ryhtinsä viikon jälkeenkin, eikä siitepöly ole aiheuttanut mitään ongelmia. Tosin keräämäni kimppu koostui hieman nupuillaan olevista kukista. Peurankellot säilyttivät siis paikkansa osana puutarhani kukkapenkkejä.

Minikiivejä tiedossa

Kiinanlaikkuköynnös
Vihreälehtinen kiinanlaikkuköynnös 'Annikki'.

Puutarhassa on kasvanut jo useamman vuoden kaksi ’Annikki’ kiinanlaikkuköynnöstä. Tämä lajike tuottaa hedelmiä yksinäänkin eikä tarvitse pölyttäjää.  Hedelmien muodostusta olen odottanut ainakin 5 vuotta, joten näiden raakileiden kypsymistä tulee seurattua tarkasti.

Jättiperenna kasvamaan

Jättiperenna
Kuvassa kukkii hennon vihertävän-keltaisena jättipärskäjuuri.

Avoimet puutarhat- päivää vietettiin heinäkuun alussa. Vierailin päivän aikana upeassa hehtaarin kokoisessa puutarhassa. Tämä puutarhaharrastaja oli kasvikeräilijä, ja hänen kasviensa joukossa näin pärskäjuuren ensi kertaa.  Kun sama kasvi tuli eteeni reilun viikon kuluttua vierailusta, minun ei tarvinnut miettiä hankintaa sen tarkemmin.  Kotona sitten selvittelin kasvitietoja, joiden mukaan jättipärskäjuuri saattaa yltää jopa kahden ja puolen metrin korkeuden. Testaamisen paikkahan siitä tuli. Hain ankkahäkin hanhiherralta lannoitepanokset ja sekoittelin kasvualustaan. Palaan varmastikin asiaan, jos testi osoittaa onnistumisen merkkejä.

Valkoinen daalia
Daalia Kiev

Keväällä istutetut daaliat aloittelevat kukintaansa. Sekoituspussien mukulat olivat osaltaan nimettömiä, joten kukkien värit yllättävät. Vasemma olevaa valkoista daalia en ole vielä tunnistanut. Oikealla kukkiva on lautasdaalia ’Kiev’.

Kesäkuulumiset puutarhasta

Kultahumala kiipeämässä
Kultahumala aloittaa kiipeämisen harjateräksestä taivutettuun kaariporttiin.

Tämä on se aika, jolloin itselläni on kiire puutarhan hoidossa ja erityisesti siistimisessä. Toukokuussa elo oli vielä varovaisen odottavaa ilmojen ja kasvun suhteen. Kesäkuun alussa kasvihuone ja hyötytarha saivat vihdoin asukkinsa. Samoin lopullisen paikkansa löysivät ruukkuistutuksien daaliat ja pelargonit. Sitten odotettiinkin, että perennapenkeissä myöhäisimmätkin ”nousijat” saavat lehtensä kohti aurinko. Viime vuonna en merkinnyt kukkasipuleiden tai kasvien istutuspaikkoja muistiin, joten olen jälleen varsinaisen muistipelin äärellä. Mukavan yllättävä peli kaikkinensa.

Pienet asterit
Pienet asterit ja taustalla oleva "Mouse ear" kuunlilja ovat Mongolianvaahteran aluskasvillisuutta.

Uudet yhdistelmät

Totutusta poiketen kukkalaatikoissa hehkuvat varsin vahvat värit. Perinteiset siniset tai valkoiset lobeliat korvasin violetin-punaisilla lajitovereilla. Lisäksi hennot vaaleanpunaiset ahkeraliisat ja petuniat joutuivat väistyä punaisen tieltä. Laatikon keskellä kasvava pelargonian sain keväällä. Kasvin nimen kadotin kuitenkin jo ennen istuttamista. Varmaa kuitenkin on että kukinta ilahduttaa. Kasvit muistuttavat minua antajastaan, ja tämän pelargonian antaja on alan harrastaja.

Kukkalaatikot
Uudet yhdistelmät ja rohkeat värit. Kukkalaatikkoa täyttäessä hieman jännitti lopputulos, kun taimet olivat pieniä ja osa vasta nupuillaan.

Ruukkupuutarhan lumoissa

Punainen pelargonia
Drottning Ingrid

Uusien puutarhakasvien hankinnassa olen ollut todella maltillinen. Myymälöissä käydessäni mielenkiinto on kohdistunut ruukkupuutarhan kasveihin, joilla nyt täytän terassin lattiaa ja ulkoportaiden askelmia. Vanhanajan hehkuvan punaisen pelargonin parina on kuvassa Drottning Ingrid. Drottning Ingrid on tanskalainen vastine ruotsalaiselle Mårbackalle, johon se usein sekoitetaan. Drotting Ingridissä kukat ovat pienemmät ja enemmän kerrannaiset. Steriilit heteet ovat Mårbackan pelargonilajiketta kapeammat, eivätkä ne ole ruosteenpunaiset.

Dinnerplatedahlia Vancouver
Keväällä istutin kolme lautasdaalia, joista ensimmäisenä kukkaan ehti Dinnerplatedahlia Vancouver. Vuoroaan odottavat "Kiev" sekä "Akita".

Jonkin näköistä ”hurahtamista” olen kokenut kaktus- ja dinnerplate- daalioiden kanssa. Onnistuin viime vuonna talvettamaan kukkien juurakot kuivassa, lämpimässä varastossa sanomalehtiin käärittynä.  Muutaman daalia-pakkauksen hankin jo keväällä, ja niistä ensimmäinen ihanuus on juuri avannut kukkansa. Eilisen kauppareissun yhteydessä kokoelmaa sai yllättävän ja täysin suunnittelemattoman lisän poistomyyntien löydöistä. Kukintaa en näille myöhässä istuttamilleni daalioille edes odota. Tärkeintä on saada juurakot kasvamaan ja vahvistumaan.

Kasvupyrähdyksiä ja vallanvaihtoa

Kukkia polun varrelta
Kukkapenkkien välissä kiemurteleva polku on kasvamassa umpeen.

Kasvien kohdalla saa olla tarkkana, ettei voimakaskasvuinen naapuri tukahduta uutta tulokasta jo alku metreillä. Kukkapenkkejä kierrellessäni olenkin miettinyt, pitäisikö hennommat ja hieman harvinaisemmat perennat siirtää omaan penkkiinsä. Tällä hetkellä penkeissä olevien kasvien jaottelu perustuu enemmän kasvien kokoon, väreihin ja siihen että harvinaisuuksien on ollut tarkoitus toimia ns. katseenvangitsijoina. Jokin muutosta nykyiseen jaotteluun täytyisi kuitenkin tehdä, että hankitut kasvit säilyisivät paremmin.

Polun varrelta
Tiivistä yhteiseloa tälläkin suunnalla.

Pienet erilaiset ihanuudet

White feather kuunlilja

Kuunlilja on ”White Feather”, on hieman erikoisempi. Aloittaessaan kasvuaan sen lehdet ovat valkoiset. Kasvun jatkuessa lehdet vihertyvät, ja muuttuvat lähes mitään sanomattomiksi.

Jalkalehti "Dotty Spotty", jos nimettömän kasvin tunnistus on onnistunut.

Tämä jalkalehti löytyi kirpputoritapahtumasta. Kasvi on ollut minulla jo kolmisen vuotta. Kuvassa ensimmäinen kukka, jonka keskelle muodostuu siemen.

Sunnuntai 5.heinäkuuta 2020

Ampiaisyrtti kukkapenkissä
Sadetta odottamassa sinisenä kukkiva ampiaisyrtti sekä luonnonsaniainen.

Heinäkuun 5.päivä vietetään maanlaajuisesti avoimien puutarhojen päivää. On helppo uskoa että useat harrastaja tietävät jo mitä tämä tarkoittaa. Antoisaa ja idearikasta sunnuntaita!

Multi-taskaajan kevättyöt

Tee oikeita töitä oikeaan aikaan

Tumma jouluruusu
Tämän punertavan jouluruusun löysin joulukukkien joukosta. Kukka selvisi kasvivalon turvin kevääseen ja istutus perennapenkkiin onnistui.

Hiljalleen kevät on onnistunut sulattamaan lähes kaiken lumen ja kevättyöt pääsevät alkamaan. Suurimmat siistimiset suoritan jo syksyllä. Talven jäljiltä maahan on kuitenkin tullut oksia, käpyjä ja lukematonmäärä neulasia haravoitavaksi. Samalla myös pihan laitamat kaipaavat siistimistä. Kukkapenkit tarvitsevat lisämultaa, kalkkia ja lannoitteita. Tämä on se ajallinen vaaranpaikka, jolloin yleensä sorrun ns. ”multi-taskaamiseen”. Tunnistan käytökseni, jossa vaeltelen päämäärättömänä ympäri pihaa useamman kerran päivässä. Aloittamani työt keskeytyvät milloin minkäkin pihan aistiärsykkeen vuoksi. Illalla sitten lihassärkyjen lomassa harmittelen heikkoa keskittymiskykyäni. Vakaana päätöksenä hoitaa homma loppuun seuraavana päivänä.

Mullan puuttuminen maksaruohon juurilta
Tarkistaa kukkapenkkien multatilanne. Syksyllä siirrettyjen perennojen juuret ovat usein näkyvillä.

Kevätkävelyiden ohessa tulee suunniteltua myös tehtävälistaa tuleville kuukausille. Tämä vuonna aion perehtyä kastelujärjestelmiin, lisätä hyötytarhan pinta-alaa sekä viimeistellä autotallin kivistä tukimuuria. Lisäksi pihan laitamalla vuosia seissyt rankapino saa muuttaa muotoaan. Vanhoilla suojaamatta jääneillä puilla ei enää ole lämpöarvoa takkapuina, mutta ehkäpä ne kelpaavat pihan tilanjakajaksi tai aidanteeksi.

Vuorenkilpien siivous
Herttavuorenkilvet siistittynä.
Vuorenkilpi
Kukintaa viime vuoden toukokuulta.

Kevätkylvöt ovat edenneet aikataulussa. Ainoastaan tavallisten ja suippopaprikoiden kanssa on ollut ongelmia. Kuukausi sitten kylvetyistä paprikoista ainoastaan 4 on itänyt ja nekin ovat vasta sirkkalehtivaiheessa. Mahdollisesti nämä kuivaamani ja säilömäni paprikansiemenet ovat vanhentuneet. Toki aikaa on vielä uusintakylvöä varten.

Ohje pistokaslisäykseen

Ota kasvista pistokas, leikkaamalla pistokkaan alapää viistoon, lehtihangan alapuolelta. Käytä leikkaamisessa terävää veistä. Poista pistokkaan alimmat lehdet. Tee multaan reikä ja työnnä pistokas juurtumaan. Hennot pistokkaat tarvitsevat kasvualustassaan enemmän puhdasta hiekkaa kuin tukevammat. Puumaisille pistokkaille sopiva kasvatuslämpötila on 13-16 astetta. Hennot pistokkaat viihtyvät noin 18 asteessa. Suojaa pistokas esimerkiksi muovipussilla tai kuvulla. Pidä pistokkaat tasaisessa kosteudessa ja poissa suorasta auringonvalosta. Pohjalämpö esimerkiksi patterin päällä on pistokkaille eduksi.

Pelargonian pistokkaat
Pelargoniapistokkaiden rivistö olohuoneen ikkunalaudalla.
Rosmariinin pistokas
Lisäämisen kohteena erittäin tuoksuva puuvartinen rosmariini.

Tämän kesän ruukkuistutukset taitavat hoitua koristedaalioilla, kannoilla ja pelargoneilla. Nämä kaikki ovat löytäneet tiensä lähes puolivahingossa esikasvatukseen. Hyvä niin, koska kyseessä ovat varastossa talvehtivat lajit. Jos näistä kasveista onnistuisi rakentamaan pysyvämmän rungon, voisi istutusta täydentää vuosittain erilaisilla kesäkukilla.

Värinokkonen
Huonekasvina talvehtinut värinokkonen löytää paikkansa pihan kesäkukkaruukuista.
Kukkaruukut
Kaktus- ja lautasdaaliat kasvatuksessa. Sekoituspussien sisältö tarjoaa hyviä yllätyksiä.

Aina on aikaa muutamalle kuvalle

Mahonia
Mahonia (Mahonia aquifolium) on pitänyt syysvärinsä. Jos tarkasti katsoo saattaa keskellä ehkä nähdä pienen nupun; ensimmäisen sellaisen.
Sinivuokko
Viime kesänä saamani sinivuokko on selvinnyt talvesta.
Tulppaanien raidalliset lehdet
Ilo tavata. Raitatulppaani "Red riding hood".
Leskenlehti
Leskenlehti on kukkinut I vyöhykkeellä tammikuussa. Vyöhykkeellä IV kukintaa saatetaan nähdä huhtikuussa.

Huomasin että valokuvatessani otan usein makrokuvia. Johtuukohan tämä siitä että pihatöissä kasveja tulee usein katsottua juuri tästä näkökulmasta?  

Upea tulppaanipuutarha

Keukenhof ja lupa muistella

Selatessani tietokoneen vanhoja tiedostoja löysin matkakuvat Hollannin Keukenhofista vuodelta 2016. Mikä olisikaan parempi puutarhaharrastajan vierailukohde keväällä ennen kotimaan ”kisakauden” alkua. Matka-ajankohtamme sijoittui maaliskuun lopulle, jolloin puutarha oli kerennyt olla vain muutaman päivän avoimena. Parhaimman kukinnan kannalta ajankohta oli hieman liian aikainen sinä vuonna. Jos uudestaan menisin, koettaisin tähdätä lentoni huhtikuun puoleen väliin. Mitään täsmällistä matkustusaikaa ei kukaan voi sanoa, koska kaikki riippuu vuosittaisesta kevään etenemisestä.

Hyasintit
Patsaat tulppaanimeressä

Paikkana Keukenhof on sen verran suuri, että matkustaa sinne sitten kauden alussa tai lopussa niin nähtävää varmasti on. Ulkotilan istutusalueiden ylläpidossa ja huollossa huomioidaan turistit ajankohdasta riippumatta. Keukenhofissa on myös suuria sisänäyttelyhalleja, joihin luodaan erilaisia kukka-asetelmia. Yhdestä tällaisesta hallista löytyi oikea tulppaanilajikkeiden meri. Tässä hallissa kerran käytyä ei kenenkään enää tarvitse miettiä mitä lajikkeita syksyllä istuttaisi. Isot kukkivat istutusalueet kun oli jaettu lajikkeittain, eli jokaisen kävijän mieltymykseen löytyi sopiva tulppaani. 

Kurkistus näyttelyhalleihin

Amaryllisistutukset
Kukko somistus

Uutena ideana vierailulta jäi mieleen esimerkiksi eriväristen krookusten istuttaminen suunnitellusti kuvioon. Yleensä itselläni krookukset tulee istutettua summittaisesti etupihan nurmikkoon. Kuvio varmasti toisi ryhtiä, ja kiinnittäisi katsetta paremmin haluttuun suuntaan.

Krookukset

Toinen kokeilemisen arvoinen idea on sipulikasvien istuttaminen päällekkäin kolmeen eri syvyyteen. Tällä tavoin kukintaa saadaan pidennettyä yli kuuteen viikkoon. Tässä mallissa alimmaiseksi laitetaan myöhään kukkivia tulppaaneja 20 sentin syvyyteen. Niiden yläpuolelle kymmenen sentin syvyyteen tulee alun ja lopun väliin sijoittuvat kukkijat kuten hyasintit ja hieman aikaisemmat tulppaanit. Ylin kerros puolestaan muodostuu aikaisista narsisseista, krookuksista ja kevätkirjotähdistä. Istutussyvyys ylimmäisellä kerroksella on vain 5 senttiä maan pinnasta.

Kirjavalehtiset tulppaanit
Punaiset tulppaanit

Matkustaminen itse Keukenhofiin on helppoa. Omatoimimatkaajat pääsevät puutarhaan mm. linja-autolla suoraa Schipholin lentokentältä. Bussien lähtöpaikka löytyy vaivatta seuraamalla viitoitusta ja suurta tulppaanifiguuria lentoaseman seinustalla. Puutarhaan järjestetään myös opastettuja kierroksia, joiden kesto pyörii muistaakseni neljässä tunnissa. Jos valitset omatoimimatkailun ja lähdet lentoaseman pysäkiltä, suosittelen matkustamista mahdollisimman aikaisin. Vaikka linja-autoyhteydet toimivat non-stop, niin matkustajien määrä kasvaa huomattavasti päivän edetessä.

Kottikärryt puistossa
Puutarhurit

Jos tulevaisuudessa on mahdollista uusia vierailu tässä upeassa tulppaanipuutarhassa, niin saattaisin hyvinkin sen tehdä. Näytteelle asettajat esittelevät vuosittain uutuuksiaan ja sisähallien teemat vaihtuvat, eli pitkästymään ei pääse. Matkatoiveita elätellessä, otan ensin kurkistuksen tämän keväiseen kukintaan.

Keukenhofin krookukset
Klikkaamalla kuvaa pääset Keukenhofin virtuaaliseen maailmaan

Kevätkylvöt ja kasvihuoneen suojatit

Tammikuun loppupuolella siinä 28.päivän kohdalla havahdun yleensä lintujen lauluun. Pääni kallistelee ja kiertyy puolelta toiselle etsien pakkasta uhmaavaa laulajaa. Yleensä etsintä on turhaa, ja ääni katoaa lumen pölähdykseen kuusen oksilla. Vaan mitä tekee mieli? Se on siirtynyt jo sisälle, ja muistelee viime vuoden ylijäämäisiä siemenpusseja. Vuosien vieriessä kärsivällisyyteni on parantunut enkä lukeudu enää ensimmäisten chilien kasvattajien joukkoon. Helmikuun taimikasvatukset keittiönikkunalla rajoittuvat pääasiassa herneenversoihin ja kaupan yrttiruukkuihin.

Hanhenmunat
Hyvän munakkaan aineksina hanhenmunat, kuivattu chili ja tuoreet yrtit. Hanhenmunalla on painoa noin 180g eli koko on 2-3 normaalia kananmunaa.
Herneenversot
Herneenversot aloittavat taimikasvatuksen. Ne tuovat mukavan lisän voileipien ja salaattien makuihin. Kasvatuksessa kannattaa käyttää luomuherneitä.

Kylvökalenteri muotoutuu käyttäjänsä tarpeiden ja toiveiden mukaan

Oma kylvökalenterini jakautuu neljään osaan. Maaliskuussa istutan tomaatteja ja paprikoita. Huhtikuussa erilaisia kaalilajikkeita sekä samettikukkia. Toukokuussa puolestaan multaan pääsevät kasvihuone- ja avomaankurkut, kurpitsat sekä krassit. Tämä listaus saattaa tuntua varsin maltilliselta istuttamiselta, mutta kyseessä onkin kylvöjen perusta. Istutuksiin kuuluvat vahvasti siihen neljänteen ryhmään kuuluvat erilaiset kukkasipulit, -kukat ja perennanjuurakot.

Narsissitupakan alku

Kasvilampun alle tilaa on varattu myös uusille kokeiluille. Tänä vuonna sellainen on valkoinen narsissitupakka. Alkuperäisen kasvin ostin viime kesänä ruukkukasviksi terassille. Syksyn tullen kuivatin kukinnoista siemenet ja annoin niiden viettää talvea ulkovarastossa paperipussissa. Helmikuussa kylvö ja ohut multapeitto. Varsin nopeasti kymmenet ellei jopa sadat pienet taimet täyttivät astian. Pienten taimien kastelussa minulla on paljon oppimista. Tiedän varsin hyvin, että kastelu pitäisi tehdä pohjan kautta, kaatamalla vettä aluslautaselle.  Käytäntö kuitenkin on sitä, että kastelukannun ollessa kädessä kaadan vettä suoraa juurille. Lopputuloksena se ”Hupsis ja hö” eli kaatunut ja menetetty taimi.

Orvokit
Kevään värejä

Siemenkylvöjä tehdessäni suoritan lajivalintaa. Kukista esimerkiksi orvokkien tai ahkeraliisojen kasvatusta en koe tarpeelliseksi, niiden suhteellisen pitkän taimikasvatusajan ja edullisen ostohinnan takia. Lisäksi kukkalaatikko istutuksissa elän vahvasti tunnepohjalta, eli väri- ja kasvivalinnat syntyvät hetkessä.

Istutuspuuhaa2
Sanotaan että täyttymyksen toive voi viedä jalat alta. Jos niin on, niin tässä ollaan jo varsin lähellä sitä. Kauppojen orvokkisesonki päättyy ennen juhannusta, eli kukat ovat halpoja tai ilmaisia.

Kevään istutuksissa voi osan tukevavartisista pistokkaista työntää suoraan multaan. Tätä lisäystapaa käytetään mm. laventelille, rosmariinille ja curry-yrtille. Jos pistokaslisäys tehdään vesilasin kautta parantaa veteen lisätty juoru tai pajunoksa lopputulosta. Myös pistokkaan pään kastamisen leivinjauheeseen sanotaan edistävän kasvuun lähtöä.

Tehokkuutta kasvihuoneen käyttöön

Talvehtiminen kasvihuoneessa
Kasvatan kasvihuonetomaatteja tavallisissa multapusseissa, joihin lisää lannoitetta kasteluveden mukana. Syksyllä kasvukaudenpäättyessä pussien multa kuivuu. Loppukäytän kuivat mullat arkojen kasvihuoneessa talvehtivien kasvien suojaamisessa.

Huhtikuussa ajankohtaiseksi tulee myös kasvihuoneessa talvehtineiden heinien, pensaiden ja puiden uudelleen istutus. Puksipuut, hakuropajut, peikonpähkinä ja japaninvaahtera ovat selvinneet useasta talvesta kuivaan hiekkaan, olkiin sekä pakkaspeitteeseen haudattuna. Kevät auringon kanssa on syytä olla varovainen. Päivisin lämpötila kasvihuoneessa nousee todella nopeasti polttamaan kuivaa juuristoa sekä uusia versoja. Vastaavasti ympäristön liiallinen kosteus homehduttaa kasvien runkoa. Uudelleen istutuksen yhteydessä tuon talvehtineen kasvin ensin viileään varastoon. Ulkoilmaan totuttelu tapahtuu tämän jälkeen asteittain.

Kevät auringossa
Talvehtineet kasvit

Tässä sitä kuitenkin taas ollaan uuden kevään alussa. Pestyt maitopurkit odottavat pinossa tomaatintaimien istuttamista. Uusia korutekstattuja nimikylttejä en saanut kuluneenakaan talvena tehtyä. Nimikyltit ja yhdenmukaiset kasvituet lienevät yksi ikuisuusprojekteistani. Vaan niin kovin ihanaahan tämä on jo nyt. Kuukauden päästä ensimmäiset kukka-amppelit roikkuvat jo paikallaan, ja japaninvaahteran pienet punaiset lehdet heiluvat tuulessa. Toivotaan siis lämpöä ja lempeä jokaiselle puutarhanharrastelijalle.

Voikukat

Varaston muutos toimivaksi puutarhavajaksi

Tavaroiden ja toimintojen uudelleenjärjestämistä

Puutarhavaja
Puutarhavajan sisustamiseen käytettiin muista projekteista ylimääräisiksi jääneitä kierrätystavaroita.

Varsin usein näiden meidänkin pihan muutosten ja erilaisten projektien takana tuntuu olevan alitajunta. Alitajunta joka salaa ja vaivihkaa muokkaa lehtien tunnelmakuvat omiin unelmiin ja tarpeisiin sopivaksi.  Kuvan tila toimi useita vuosia normaalina pihavarastona, jonne kerättiin ruohonleikkuri ja muu ns. kuusen alle kelpaamaton tavara. Autotallin valmistumisen myötä osa tämän varaston tavaroista siirrettiin säilytettäväksi toisaalle. Yllättäen pihavarasto olikin puolityhjänä ja valmiina muutokseen unelmien puutarhavajaksi.

Sadevesien talteenotto suoraan rännistä

Puutarhavaja ulkoa
Toimivan kastelujärjestelmän luomiseen ei rinnetontilla tarvita sähköä.

Yläpuolisessa kuvassa puutarhavaja sijoittuu ulkorakennuksen päätyyn. Sijaintina ihanteellinen kasvihuoneen ja kohopenkkien läheisyydessä. Sadevesien talteenotto hoituu suoraan rännistä toisiinsa kytketyillä 200-litraisilla vedenkeruuastioilla. Rinteen männynrunkoisessa kohopenkissä on upotettuna saavi, josta auringossa lämminnyttä vettä otetaan kastelukannulla.  Tulevan kesän projektina on rakentaa kasvihuoneeseen kunnollinen ilman sähköä toimiva kastelujärjestelmä.

Puutarhavajan sisältä löytyy pöytätilaa niin ruukutukseen kuin muuhunkin työskentelyyn. Vajan seinillä roikkuu tukevia sipulien, yrttien ja kuivakukkakimppujen kuivatukseen tarkoitettuja metalliverkkoja. Istumapaikkoina toimivat puusta tehdyt jakkarat. Vajassa on tilaa myös riippumatolle, jossa saadaan nokoset otettua sateen sattuessa. Kunnon riippumatto kyllä toimii paikasta kuin paikassa.

Lisätietoja riippumaton valinnasta voi lukea Sport Fitness Advisorin sivuilta osoiteessa https://www.sport-fitness-advisor.com/best-camping-hammock.html

 

Suklaakirsikka
Pari vuotta kokeilussa ollut suklaakirsikka on antanut runsaan kukinnan ja uskomattoman sadon.

Värisuunnittelua

Väriympyrä käyttöön

Oranssikeltano
Asterikasveihin kuuluva oranssikeltano leviää tehokkaasti.

Värien leikki tuo eloa puutarhaan. Perinteisen väriopin avulla voidaan luoda sävy sävyyn sointuvia lähiväriyhdistelmiä, voimakkaampia vastaväripareja tai värien kolmisointuja. Se miten koemme värit ja niiden yhdistelmät on yksilöllisempi asia.

Kasvien värit saavat meissä aikaan tunnetiloja kuten; rauhallisuus (valkoinen/sininen), iloisuus (keltainen/oranssi), jännittyneisyys(punainen) tai mystisyys (purppura/hyvin tummat mustaan menevät sävyt).  Vihreä väri puolestaan koetaan rauhoittavaksi ja palauttavaksi.

Lumikärhö
Raudoitusteräksestä tehty tuki kestää hyvin voimakaskasvuisen lumekärhön painon.

Mitä värejä käytetään?

Itse valokuvaan kasvit, joiden väriyhdistelmät haluan muistaa myöhemmin. Myös perinteinen muutaman sanan muistiinpano on hyvä apu, jos kuvaamiseen ei ole mahdollisuutta.

Periaatteessa kasvien väriyhdistelmissä on kyse värien ilmenemisen samanaikaisuudesta. Jos kukkapenkin kasvit kukkivat eri aikaan on värisuunnittelun tekeminen hyödytöntä. Samaa hyödyttömyyttä ilmenee kun istutusalueen taustan väriin ei ole kiinnitetty suunnittelussa huomiota.

Vaikka luonnossa vallitsevana värinä onkin vihreä, voidaan pelkillä värisävyillä ja muotokielellä luoda kiinnostavia yhdistelmiä. Luomalla havu- ja ikivihreiden kasvien istutusryhmiä saadaan vuodenaikojen vaihteluja tasattua. Itse olen sijoittanut tällaisia kasviryhmiä lähelle asuintaloa, päivittäisten kulkureittien viereen. Havukasvit jatkavat puutarhakautta talvella varsinaisen kasvukauden päätyttyä. Pimeään aikaan kausivalot korostavat näitä ryhmiä sekä tuovat turvallisuutta kulkureiteille. Keväällä taas kasvuston alapuolen valtaavat sipulikukat. Kirjavalehtiset kasvit, värikkäät kukkaruukut, köynnöstuet, patsaat ja istumapaikat herättävät kyllä kiinnostuksen yksivärisissäkin istutuksissa.

Pergola
Havuryhmien erilaisia muotoja ja värisävyjä. Edessä ajuruohomatto antamassa kontrastia harmaille laatoille ja kiville.

Alussa valitsin pihalleni harmonisia kasvipareja, saaden virikkeitä alan lehtikuvista ja kirjallisuudesta. Mutta kun istutuksen yhteydessä tarkastelin valintojani, ei kyseinen väripari näyttänytkään luonnossa hyvältä. Ilmeisesti talomme ympäristön kasvien värit, koko ja muodot sekoittivat haluamaani lopputulosta. Tai sitten oma taitoni yhdistää matala kasviryhmä 10 metriseen mäntyyn oli äärimmäisen surkea.

Puutarhassa parhaat väriyhdistelmät syntyvät usein sattuman kautta. Selvät suunnitelmat värienyhdistelmistä auttavat kuitenkin parempaan lopputulokseen. Kasveja siirtäminen ja uusia taimien istutus on helpompaa edes jonkinlaisen mieli- tai tavoitekuvan avulla.  

Oma suhtautumiseni väreihin on muuttunut ajan kuluessa. Suvaitsevaisuuden lisääntyessä en enää valitsekaan kasveja pelkästään värien mukaan. Kasvien tuoksu, ääni tuulessa tai tunto sormissa korostuu valinnassa. Mitä useamman aistin kasvi kykenee herättämään sitä paremmin se soveltuu pihalleni.

Kasviyhdistelmä
Jos kukinnassa tulee taukoa voi puutarhan aukkokohtia paikkailla värikkäillä ruukkuistutuksilla. Kuvan ruukuissa kasvaa lehtipelargonia.

Värihaastetta vai -saastetta?

Vaan aina löytyy väreissäkin ratkaisemattomia pulmia. Itselleni yksi tällainen kasvimaailman harmaahius on tarha-alpi.  Elinvoimainen kasvi, joka puolustaa paikkaansa, eikä pahastu maaperän pienistä puutteista. Lapsuudesta peräisin olevassa mielikuvassa tarha-alpi-penkki on aina kullankeltainen, pyöreä ja laajan nurmialueen keskellä. 

Tämä kasvi on minulle ongelma koska en tiedä millaisia seuralaisia yhdistäisin istutusalueeseen. Tai millaisessa ympäristössä kasvit toimisivat kelvollisena kokonaisuutena. Perinteinen savimaan tarha-alpi kurjenpolvi-yhdistelmä kun ei ole se mitä tavoittelen. Pihassani kasvaa siis edelleen tarha-alpia, mutta vain hädin tuskin erottuvana pienenä pistona. Ehkä jonain päivänä löydän tarpeeksi voimakkaan kasviyhdistelmän, joka kykenee nostamaan tarha-alpit istutusalueiden arvopaikoille.

Talventähti
Talventähti, Eranthis hyemalis, aloittelee kukintaansa toukokuussa.