Väriympyrä käyttöön
Värien leikki tuo eloa puutarhaan. Perinteisen väriopin avulla voidaan luoda sävy sävyyn sointuvia lähiväriyhdistelmiä, voimakkaampia vastaväripareja tai värien kolmisointuja. Se miten koemme värit ja niiden yhdistelmät on yksilöllisempi asia.
Kasvien värit saavat meissä aikaan tunnetiloja kuten; rauhallisuus (valkoinen/sininen), iloisuus (keltainen/oranssi), jännittyneisyys(punainen) tai mystisyys (purppura/hyvin tummat mustaan menevät sävyt). Vihreä väri puolestaan koetaan rauhoittavaksi ja palauttavaksi.
Mitä värejä käytetään?
Itse valokuvaan kasvit, joiden väriyhdistelmät haluan muistaa myöhemmin. Myös perinteinen muutaman sanan muistiinpano on hyvä apu, jos kuvaamiseen ei ole mahdollisuutta.
Periaatteessa kasvien väriyhdistelmissä on kyse värien ilmenemisen samanaikaisuudesta. Jos kukkapenkin kasvit kukkivat eri aikaan on värisuunnittelun tekeminen hyödytöntä. Samaa hyödyttömyyttä ilmenee kun istutusalueen taustan väriin ei ole kiinnitetty suunnittelussa huomiota.
Vaikka luonnossa vallitsevana värinä onkin vihreä, voidaan pelkillä värisävyillä ja muotokielellä luoda kiinnostavia yhdistelmiä. Luomalla havu- ja ikivihreiden kasvien istutusryhmiä saadaan vuodenaikojen vaihteluja tasattua. Itse olen sijoittanut tällaisia kasviryhmiä lähelle asuintaloa, päivittäisten kulkureittien viereen. Havukasvit jatkavat puutarhakautta talvella varsinaisen kasvukauden päätyttyä. Pimeään aikaan kausivalot korostavat näitä ryhmiä sekä tuovat turvallisuutta kulkureiteille. Keväällä taas kasvuston alapuolen valtaavat sipulikukat. Kirjavalehtiset kasvit, värikkäät kukkaruukut, köynnöstuet, patsaat ja istumapaikat herättävät kyllä kiinnostuksen yksivärisissäkin istutuksissa.
Alussa valitsin pihalleni harmonisia kasvipareja, saaden virikkeitä alan lehtikuvista ja kirjallisuudesta. Mutta kun istutuksen yhteydessä tarkastelin valintojani, ei kyseinen väripari näyttänytkään luonnossa hyvältä. Ilmeisesti talomme ympäristön kasvien värit, koko ja muodot sekoittivat haluamaani lopputulosta. Tai sitten oma taitoni yhdistää matala kasviryhmä 10 metriseen mäntyyn oli äärimmäisen surkea.
Puutarhassa parhaat väriyhdistelmät syntyvät usein sattuman kautta. Selvät suunnitelmat värienyhdistelmistä auttavat kuitenkin parempaan lopputulokseen. Kasveja siirtäminen ja uusia taimien istutus on helpompaa edes jonkinlaisen mieli- tai tavoitekuvan avulla.
Oma suhtautumiseni väreihin on muuttunut ajan kuluessa. Suvaitsevaisuuden lisääntyessä en enää valitsekaan kasveja pelkästään värien mukaan. Kasvien tuoksu, ääni tuulessa tai tunto sormissa korostuu valinnassa. Mitä useamman aistin kasvi kykenee herättämään sitä paremmin se soveltuu pihalleni.
Värihaastetta vai -saastetta?
Vaan aina löytyy väreissäkin ratkaisemattomia pulmia. Itselleni yksi tällainen kasvimaailman harmaahius on tarha-alpi. Elinvoimainen kasvi, joka puolustaa paikkaansa, eikä pahastu maaperän pienistä puutteista. Lapsuudesta peräisin olevassa mielikuvassa tarha-alpi-penkki on aina kullankeltainen, pyöreä ja laajan nurmialueen keskellä.
Tämä kasvi on minulle ongelma koska en tiedä millaisia seuralaisia yhdistäisin istutusalueeseen. Tai millaisessa ympäristössä kasvit toimisivat kelvollisena kokonaisuutena. Perinteinen savimaan tarha-alpi kurjenpolvi-yhdistelmä kun ei ole se mitä tavoittelen. Pihassani kasvaa siis edelleen tarha-alpia, mutta vain hädin tuskin erottuvana pienenä pistona. Ehkä jonain päivänä löydän tarpeeksi voimakkaan kasviyhdistelmän, joka kykenee nostamaan tarha-alpit istutusalueiden arvopaikoille.
